Lue keskustelun säännöt.
" Koulujen numeroarviointi heikentää oppimista "
04.11.2019 |
Tänään Helsinginsanomien mielipideosastossa oli tietokirjailija, opettaja, väitöskirjatutkija Jarno Paalasmaan kirjoitus, jossa hän kritisoi numeroarviointia.
Hän ei esitä väitteilleen YHTÄKÄÄN tieteellistä perustelua. On vain joukko psykologiasta temmattuja lauseita, joilla hän koittaa selittää asioita muuksi kuin ne todellisuudessa ovat.
" Numerot ovat monelle helppo ja tuttu tapa, mutta siihen hyvät puolet jäävätkin. Tutkimusten mukaan koulunumerot ovat ongelma. Numerot haittaavat oppimista ja motivoivat oppilaita menestymään eivätkä oppimaan"
Sähköisessä versiossa HS oli muuttanut mielipidekirjotukse otsikon. Painetussa lehdessä otsikko kuului niin kuin tämän ketjun otsikko.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006294868.html
Todellisuudessa numeroarvioinnista luopuminen ja PISA tulosten romahtaminen kulkevat käsikädessä.
Tämä olisi helposti nähtävissä verrokkitutkimuksessa, jossa otettaisiin muutaman sadan oppilaiden ryhmiä kaksi kappaletta.
Ryhmä A olisi niiden opettajien oppilaat, joihin on sovellettu numeraalista arviointia mahdollisimman varhain jo ala-asteella.
Ryhmä B oli niiden opettajien oppilaat, joihin on sovellettu numeraalista arviointia mahdollisimman myöhään, eli esimerkiksi vasta ylä-asteella.
Jarno Paalasmaa kirjoitti myös, että "Numeroita tai muita ulkoisia motivointitemppuja ei tarvita silloin, kun oppilas on sisäisesti motivoitunut työskentelelyyn".
Ei-numeraalinen arviointi heikentää esimerkiksi tyttöjen matematiikan osaamista.
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160787/36-201…
Kyseisssä julkaisussa todetaan, että tyttöjen ja poikien motivaatioissa on eroja.
"Erityisesti poikien luottamus omaan
osaamiseensa on vahvempaa kuin tyttöjen. Myös aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa
matematiikkaan liittyvä minäkuva ja motivaatio on pojilla havaittu vahvemmaksi kuin tytöillä "
Ei-numeraalista arviointia on kritisoitu vanhempien toimesta. He ovat olleet oikeassa.
Mikä on helpompaa niin oppilaalle kuin vanhemmallekin kuin katsoa numero todistuksesta ! Sanalliset arviot on kirjoitettu nykyään niin, että syntyy vaikutelma, että moni lapsi olisi erinomainen kaikessa. Mutta todellisuudessa arviossa verrataan lapsen menestystä hänen aiempaan puolivuotiskauteen.
Kommentit (36)
Pisatulosten romahdukselle on selvä syy: sanalliset todistukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanallinen arviointi tuli numerojen tilalalle, koska vasemmistolaisten mielestä kukaan ei saa koulussa menestyä.
Kaikesta muustakin joutuu elämässä kilpailemaan. Hyvät tyypit erottuvat kyllä, vaikka arviointi olisi esim. oma-arviointia, viimeistään ajan kuluessa.
Kymppejä oli helppo saada, kun vaan teki läksyt. Ei tarvinnut olla edes nero. En ymmärrä tätä nykyajan vikinää kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Pisatulosten romahdukselle on selvä syy: sanalliset todistukset.
Ja luku- ja kirjoitus.taidottomat par.ta.lapset kouluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin niin vasemmistolaista ajattelua . Jos minun lapseni ei menesty koulussa, niin naapurinkaan lapsen menestys ei saa näkyä todistuksessa.
Tuo Helsinginsasnomien kirjoittaja kirjoittaa :
"OPETUSHALLITUS on lisäämässä numeroarvosanojen roolia alakouluikäisillä ja tuomassa numerot kaikille neljäsluokkalaisille. Tutkimusperustaa tälle ei ole, ja koko sen ajan, kun suomalainen koulujärjestelmä on paistatellut Pisa-tulosten kärkijoukossa, numeroarviointi on ollut vapaammin opetuksen järjestäjien päätettävissä."
Ei pidä paikkaansa ! PISA tulokset ovat laskeneet juuri niiden oppilaiden kohdalla, joihin ei ala-koulussa sovellettu numeroarivointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen mikä tulee tuhoamaan pisan on tämä uusi luokkahuoneettomuus. Hirvittää tuo lapsen tulevaisuus, sillä tämän artikkelin mukaan uudet luokkatilat=hallit vaan tulevat, eikä vaihtoehtoa ole. Itse olen ääniherkkä, ja pahoin pelkään että lapsenikin on. Vasta kolme, mutta nukahtaessaan haluaa tietää tarkkaan "mikä tuo ääni on" kun yrittää nukahtaa.
https://yle.fi/uutiset/3-11049609
Pitääkö niihin seuraavaksi hankkia näitä puhelinkoppeja jotta lapset saa lukea rauhassa. https://yle.fi/uutiset/3-8909623
Kuulosuojaimet eivät poista kaikkea meteliä, vain vaimentaa. Jos haluaa että ei kuule muiden ääntä, pitää olla vastamelukuulokkeet.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin niin vasemmistolaista ajattelua . Jos minun lapseni ei menesty koulussa, niin naapurinkaan lapsen menestys ei saa näkyä todistuksessa.
Jos jätettäis nämä höpötys pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viro nousi Euroopan ykköseksi vuoden 2015 Pisa-kokeissa.
Virossa on otettu paljon oppia Suomesta, jossa aiemmin oli niin toimiva koulujärjestelmä.
Virossa edelleen numeraalinen arviointi, ja se näkyy PISA-tuloksissa.
"Tuttavapiirissäni tapauksia, jossa lapsi on ensin ollut ala-asteen ei-numeraalisen arvioinnin koulussa. Vanhemmat luulivat, että heidän lapsen koulumenestys on hyvä (todistuksen perusteella). Vanhemmilla olisi ollut mahdollisuuksia tukea lasta koulunkäynnissä, mutta vanhemmat eivät käsittäneet totuutta. Sitten perhe muutti kuudennella luokalla kouluun, jossa annetaan numerot. Shokki oli valtava,kun kävi ilmi, että lapsen keskiarvo oli kuudennella luokalla 7,1."
Näitä tapauksia on tuhansittain nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hesari yleisönosaston kirjoittaja kirjoitti:
"OPETUSHALLITUS on lisäämässä numeroarvosanojen roolia alakouluikäisillä ja tuomassa numerot kaikille neljäsluokkalaisille. Tutkimusperustaa tälle ei ole, ja koko sen ajan, kun suomalainen koulujärjestelmä on paistatellut Pisa-tulosten kärkijoukossa, numeroarviointi on ollut vapaammin opetuksen järjestäjien päätettävissä."
Toisaalta opetusministeriökään ei ole ollut tietoinen, kuinka monessa koulussa on ollut käytössä sanallinen arviointi ja kuinka monessa ei.
MTV uutiststa kopio
JULKAISTU 27.05.2017 06:34
"Opettajilla on kiireiset viikot meneillään. Kouluvuosi päättyy pian, juhlasalissa lauletaan suvivirttä ja oppilaille ojennetaan todistukset.
Yhä useammassa koulussa on siirrytty sanalliseen todistukseen perinteisen numerotodistuksen sijaan.
Opetusneuvos Erja Vitikka opetushallituksesta kertoo, että tällä hetkellä ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka moni alakoulu koko maassa on lopettanut numeroiden antamisen kokonaan tai osittain. "
Numeroarvostelu on selkeä ja helposti ymmärrettävä. Aito sanallinen arvostelu, jossa opettaja kuvaa yksilöllisesti kunkin lapsen oppimista on subjektiivista ja vaikeaselkoista. Tietysti myös "sanallinen arvostelu" voidaan skaalata ja käyttää vain ennalta määriteltyjä sanoja, kuten esim. Helsingin alakouluissa on toimittu. Silloin se ei kuitenkaan eroa numeroarvioinnista muuten, kuin yleensä suppeammalla skaalalla (numerot 4-10, sanallinen arviointi tyyliä huono - hyvä - kiitettävä).
"Numeroita tai muita ulkoisia motivointitemppuja ei tarvita silloin, kun oppilas on sisäisesti motivoitunut työskentelelyyn". Ehkä näin, mutta erittäin moni oppilas EI OLE sisäisesti riittävän motivoitunut. Moni tarvitsee ulkoista motivaattoria, jotta jaksaa opiskella vuodesta toiseen aiheita, jotka eivät aina ole niin supermielenkiintoisia. Numeroarviointi on yksi hyvä ulkoisen motivaation luoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten vasemmistolaisuus liittyisi tähän. Oikeisto on ollut vallassa kun nämä muutokset on tehty.
Ei se lapsi tiedä sellaisesta mitään, eikä se lapsi pidä niitä sanallisia arvosteluja yhtään minään, kuten edellä on sanottu, ne on ympäripyöreitä ja tulkinnanvaraisia.
Muistan jo omasta peruskoulusta 80-luvulla että odotin kuin kuuta nousevaa että toisen luokan keväällä saatiin numerot.
Nykyään mun lapset saa vasta viidennen keväällä numerot, eikä kokeiden pisteistä ymmärrä yhtään mitään. Kun ne pisteet muuntaa numeroksi, lapsi joka saa yleensä seiskan arvoisia kokeita, sanoo pärjänneensä ihan hyvin ja on tyytyväinen itseensä, ja toinen joka saa ysin arvoisia pistemääriä pitää niitä huonona, eli se hämärtää pahasti lapsen mielessä asiaa kun ei saa selkeää numeroa.
Vierailija kirjoitti:
Kymppejä oli helppo saada, kun vaan teki läksyt. Ei tarvinnut olla edes nero. En ymmärrä tätä nykyajan vikinää kaikesta.
Kymppejä ei saa(nut) helposti. Vaikka miten teki läksyt, niin usein vaan kympit jäivät saamatta.
Vierailija kirjoitti:
Pisatulosten romahdukselle on selvä syy: sanalliset todistukset.
Paitsi että sanalliset todistukset olivat käytössä varsin pitkälle ala-asteella jo silloin kun Pisa-tulokset olivat maailman huippua.
"Numeroita tai muita ulkoisia motivointitemppuja ei tarvita silloin, kun oppilas on sisäisesti motivoitunut työskentelelyyn". Ehkä näin, mutta erittäin moni oppilas EI OLE sisäisesti riittävän motivoitunut. Moni tarvitsee ulkoista motivaattoria, jotta jaksaa opiskella vuodesta toiseen aiheita, jotka eivät aina ole niin supermielenkiintoisia. Numeroarviointi on yksi hyvä ulkoisen motivaation luoja."
Olen samaa mieltä ! Numerot toimii motivaattorina niin monessa.
Kun kello on jo ilta kymmenen, numero motivoi menemään nukkumaan. Kun tietää, että aamulla klo 7 pitää herätä, numero toimii jälleen motivaattorina.
PISA tulokseiin sanallisen arvioinnin vaikutus tuli 6-7 vuoden viivellä.
PISA kokeisiin osallistuvat ysiluokkalaiset. Eli jos sanallinen arviointi aloitettiin esimerkiksi vuonna 2009 tietyille oppilaille, se vaikutus näkyi vasta 2016 !
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten vasemmistolaisuus liittyisi tähän. Oikeisto on ollut vallassa kun nämä muutokset on tehty.
Ei se lapsi tiedä sellaisesta mitään, eikä se lapsi pidä niitä sanallisia arvosteluja yhtään minään, kuten edellä on sanottu, ne on ympäripyöreitä ja tulkinnanvaraisia.
Muistan jo omasta peruskoulusta 80-luvulla että odotin kuin kuuta nousevaa että toisen luokan keväällä saatiin numerot.
Nykyään mun lapset saa vasta viidennen keväällä numerot, eikä kokeiden pisteistä ymmärrä yhtään mitään. Kun ne pisteet muuntaa numeroksi, lapsi joka saa yleensä seiskan arvoisia kokeita, sanoo pärjänneensä ihan hyvin ja on tyytyväinen itseensä, ja toinen joka saa ysin arvoisia pistemääriä pitää niitä huonona, eli se hämärtää pahasti lapsen mielessä asiaa kun ei saa selkeää numeroa.
Tämä on iso ongelma silloin, kun hyvin nuorilta lapsilta edellytetään itsearviointia tai vertaisarviointia. Eihän heillä ole mitään kykyä arvioida omaa tai toisten osaamista objektiivisesti, ei tietoa siitä, mitä olisi pitänyt saavuttaa. Itsearviointi ja vertaisarviointi tarvitsevat ehdottomasti tuekseen ammattilaisen (eli opettajan) arvioinnin. Selkein arviointitapa on numeroarviointi.
Vertaisarviointi näyttäytyy ainakin kotiväelle lähinnä suosituimmuusmittauksena. Uskaltaisitko itse antaa pomolle avoimesti murskaavaa palautetta? Miksi oletetaan, että alakoululainen uskaltaisi antaa rehellistä palautetta luokan kiusaajatyypille?
Kun lapsi saa matematiikasta numeron 7, kuka tahansa ymmärtää, että hänen matematiikantaidoissa on kehittämisen varaa.
Kun lapsi on aiemmin saanut matematiikasta 8, mutta seuraavassa todistuksessa onkin numero 6, on selvää, että moni vanhempi huolestuu asiasta.
Sanallisesti sepostettuna menestyksen romahdus verhoillaan liirumlaarumiin, josta moni ei ota selvää.
Ei-numeraalisesta arvioinnista kärsivät nimenomaan matalaan koulutustason eli ns "alemman sosiaaliluokan" lapset. Vanhemmilla ei välttämättä ole kykyä eikä aikaa ymmärtää sanallisia kertomuksia lapsen koulumenestyksestä.
Kiireisimmätkin vanhemmat näkevät numerosta, että 10 on kymmenen, 6 on kuusi.
Numeraalinen arviointi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa totuttaa lapsen siihen, että elämme maailmassa, jossa on totuttava numeraaliseen arviointiin. Lukion sisäänpääsy riippuu todistuksen keskiarvosta.
Yliopistoon pääsykokeisiin pääsy ratkeaa numerojen perusteella.
Mitä väärää siinä sitäpaitsi on, jos lapsi on esimerkiksi yläasteella kilpailuhenkinen ja haluaa olla paras? Jokaisella on oikeus pyrkiä parhaaseen mahdolliseen tulokseen.
Olen varma, että jos väitöskirjatutkija Jarno Paalasmaa tekisi tutkimuksen, jonka edellä selitin, hänen väitteiltänsä putoaisi pohja. Tutkija selittää asioita psykologialla, joka on yhtä maalailevaa kuin nykyinen ei-numeraalinen oppilaan arviointi.
PISA-tulosten romahduksen taustalla on juuri ei-numeraalinen arviointi. Nykyisen lainsäädännön mukaan on oppilaita, jotka saavat ensimmäiset numerot vasta kahdeksannella luokalla.
Tuttavapiirissäni tapauksia, jossa lapsi on ensin ollut ala-asteen ei-numeraalisen arvioinnin koulussa. Vanhemmat luulivat, että heidän lapsen koulumenestys on hyvä (todistuksen perusteella). Vanhemmilla olisi ollut mahdollisuuksia tukea lasta koulunkäynnissä, mutta vanhemmat eivät käsittäneet totuutta. Sitten perhe muutti kuudennella luokalla kouluun, jossa annetaan numerot. Shokki oli valtava,kun kävi ilmi, että lapsen keskiarvo oli kuudennella luokalla 7,1.
Edelleen Jarno Paalasmaa väittää kirjoituksessaan: " Perinteinen numeerinen arviointin on pinnallista: se ei oikein kerro, miten numeroon on päädytty, eikä edes sitä, mitä oppilaan pitäisi vastaisuudessa tehdä"
Mielestäni on kuitenkin niin, että tyhmäkin käsittää, että jos todistuksessa on äidinkielessä numero 10, on opettaja päätynyt siihen niin, että ainekirjoituksesta on tullut kiitettävä, todennäköisesti 9,5 tai enemmän, kieliopista samoin. Oppilas on ollut aktiivinen tunnilla.
Ennen ei-numeraaliseen arvioon siitymistä oli käytössä "tuntiaktiivisuusnumero" , jonka opettaja merkitsi kokeeseen erikseen laitaan.
Myös heikkolahjaiset ja mahdollisesti huonomman abstraktiivisen ajattelun kyvyn omaavat vanhemmat ymmärsivät tuolloin mitä tarkoittaa jos tuntiaktiivisuuden numero on 7, vaikka kokeesta olisi tullut 10. Näin vanhemmat motivoivat lasta viittaamaan tunnilla enemmän ja tuntiaktiivisuudella on edellytyksiä kohota vaikka kymppiin asti.
Sen sijaan jos edelläkuvatussa tilanteessa olisi sanallinen arviointi, on se liirumlaarumia, että siitä ei ota oikein selvää.
Maailma ei ole koskaan tasavertainen paikka. Oletta huomanneet, kuinka uutisissa puhutaan Suomen kilpailukyvystä.
Elämä on kilpailua. Itsensä kanssa kilvoittelu on parasta motivaatiota. Miksei myös toisten kanssa kilvoittelu koulussa.
Onneksi uusi opetusministeriö on vanhempien vaatimuksesta ottamassa numeroarvioinnin takaisin varhaisemmassa vaiheessa kouluihin. PISA tulokset tulevat jälleen nousemaan, ehkä 5-10 vuoden viiveellä.
Meillä oli maailman parhaiten toimiva koulujärjestelmä, jonka jotkut tuhosivat sillä, että he kokivat, että toisen lapsen menestys koulussa on joltakin pois.