Lue keskustelun säännöt.
Onko normaali parisuhde vai kontrolloiva?
04.11.2019 |
Parisuhteessamme on ollut viime aikoina ristiriitoja mistä syystä olen pohtinut suhteemme tilaa.
Puolisoni on huomaavainen (kotityöt jaetaan, tuo kahvin sänkyyn, romanttinen, tuo yllätyksiä) sekä hyväksyy minut 100% sellaisena kuin olen ihmisenä. En ole koskaan tavannut ihmistä joka hyväksyisi minut niin ja olen aika hyväksyntää hakeva ihminen.
Olemme olleet nyt pari vuotta yhdessä ja jotenkin tämä hyväksyntä-asia on noussut minulla pintaan. Puoliso aina sanoo että ainoat syyt miksi eroaisi minusta on jos pettäisin häntä tai satuttaisin hänen lapsiaan (mitä en tietenkään tee!). Lisäksi hän aina sanoo että hyväksyy minut 100% näin ja saan olla ja tehdä mitä haluan ja elää miten haluan hänen kanssaan ja että hän haluaa vain että olemme onnellisia yhdessä.
Eli tämä puoli suhteesta kuulostaa ihan unelmalta.
Toinen puoli on se että minulla ei ole käytännössä mitään sananvaltaa mihinkään asioihin. Nyt olemme lähdössä matkalle jonka minä suunnittelin ja päätin ja se sopi puolisolleni, koska maksan koko matkan. Jos en olisi maksanut, ei olisi tehty niitä asioita mitä minä haluan.
Monesti tilanteet menee niin että kun mulla on ideoita puolison vastaus on” luuletko etten minä osaa suunnitella/ tehdä, ei me ehditä kaikkea ja olen jo suunnitellut niin paljon, ” tai jos pyydän häntä tekemään jotain vastaus pyynnöstä huolimatta on ”luuletko etten itse osaa tai tajua, olisin tehnyt sen joka tapauksessa, miksi huomautat ” jne. Ja kun kyse ei ole siitä että nalkutan vaan ihan tavallisista asioista.
Olen puhunut tästä puolisolleni mutta hän loukkaantuu jos otan asian esille. Hänestä on loukkaavaa jos näen hänet ”tyrannina” niinkuin hän itse sanoo. Hän ei näe sitä että vaikka hän kysyisi mielipiteitäni niin aina valitsee sen omansa. Eikä se haittaa kun ihan hyviä ideoita hänellä on ja olen periaatteessa samaa mieltä.
Välillä jokin hänen esittämänsä idea kääntyy jopa hänen päässään minun ideaksi, viimeisin oli idea remontista joka hänellä oli ja sitten hän oli sitä mieltä että koko asia oli minun idea ja minun vuoksi sen tekee vaikka ei ollut .
Mä en nyt oikein osaa edes selittää mitä tarkoitan. On vain sellainen tunne että onko tämä ihan normaalia?
Eikö tuo ole aika outoa sanoa että on vain 2 syytä eroon.. puolisolleni esim ei olisi se syy erota jos hän ei vaikka pitäisi minusta enää? Täh?
Välillä musta tuntuu että puoliso haluaa mut vain jakamaan kotinsa ja asuinkustannuksensa ja että olen ns hyvä edustuskumppani. Mutta näitä ajatuksia puoliso sanoo vainoharhaisiksi eikä hän ole koskaan sanonut mitään tällaista minulle.
Asumme puolisoni talossa eikä minulla ole asuinkustannuksia vaikka olisi vara maksaa. Puoliso ei halua myydä puolta talostaan nyt tai ikinä minulle, koska talo on hänelle niin rakas.
Kuvittelenko vai onko puolisoni kontrolloiva ? Miten tätä asiaa voisi ns testata onko hän kontrolloiva ? Olen aina vain hänen kanssaan niin tuntuu etten enää näe selkeästi.
Kommentit (8)
Mun mielestä ei ole normaalia sopia parisuhteen jatkamisen/lopettamisen sääntöjä. Mun mielestä ei ole normaalia ilmoittaa että "en jätä sinua ikinä paitsi jos..." Entä jos itse haluaisit jättää hänet, joskus? Onko sinulla siihen sananvaltaa? Mun mielestä ei ole normaalia korostaa, että toinen saa olla oma itsensä suhteessa. Tietysti saa, ei sitä tarvitse erikseen sanoa. Tulee mieleen se kun jotkut miehet sanovat etteivät ikinä löisi naista. Niin? Eikö lyömättömyys ole itsestäänselvää?
Onko raha miehellesi ongelma? Eikö teillä ole yhtään yhteisiä menoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo minusta mitenkään hälyttävältä kuulosta. Tuo kertoo enemmän miehen omista ongelmista, eli menneisyydessä on tapahtunut asioita, jotka häntä ärsyttävät ja nostavat päätään tietyissä tilanteissa. Kaikilla meillä on huonoja piirteitä.
Minä olin 20 vuotta naimisissa kontrolloivan miehen kanssa. Hänessä on samaa se, että hän halusi itse päättää. Minun eksäni sanoi asioita: "Tässä ei ole mitään järkeä, ellemme ole asioista samaa mieltä" tai "Olet huono äiti, kun teet noin" tai " Sinä vain pilaat asiat" tai "Anna lapsen (viittaa minuun) tehdä ja tee itse perässä"
Tällä kokemuksella sanon, että raja menee pakottamisessa ja syyllistämisessä. Omat mielipiteet saa olla, vahvatkin. Ärsyyntyä saa, mutta toiselle pitää jättää vapaa tahto päättää itse omista asioistaan ilman, että luo toiselle tunteen huonoudesta.
Minulla pisti silmään ”Olen aina vain hänen kanssaan, en enää näe selkeästi.” Eikö sinulla ole ystäviä, muita ihmisiä, joiden kanssa vietät aikaa? Vaikka parisuhde on tärkeä, ei se voi olla ainoa tärkeä ihmissuhde. Parisuhteeseen kuuluu myös tietty vapaus.
Taloasian ymmärrän hyvin. En itsekään vastaavassa tilanteessa myisi puolta toiselle osapuolelle, jos ei olisi taloudellista pakkoa. Se ei kertoisi sitoutuneisuuden määrästä mitään vaan vain siitä, että mahdollisessa erossa haluaisin pitää talon itselläni ja myöskin säilyttää sen perintönä lapsille.
Kuulostaa hyvältä suhteelta ja siltä että teet tekemällä ongelmia siihen.
On ihan normaalia haluta viettää saman puolison kanssa loppu elämä, kun kerta rakastaa ja hyväksyy toisen sellaisena kuin on.
Nyt järki käteen ja älä yritä draamailla.
Kuulostaa järkevältä, että tarvitsee kunnon syyn erotakseen: pettäminen eli aviorikos ja ison lupauksen pettäminen.
Yleensä jos itsellä on tunne, että jotain on hieman vinossa, jotakin ihan todella on väärin suhteessa. Minusta ei ole normaalia, että parisuhteessa ei ole tunnetta tasavertaisuudesta tai toinen ei kuuntelisi ja ottaisi vakavasti, jos kertoisin minulla olevan tällaisia tunteita. Mielestäni ei koskaan ole hyvä, jos joku esittää parempaa kuin on tai ettei sinulla olisi oikeutta päättää asioista yhteisellä matkalla.
Enpä oikein tiedä. Pidä asia koko ajan takaraivossa ja mieti koko ajan, tuletko kohdelluksi tasavertaisena kumppanina ja arvokkaana ihmisenä. Jos tunne vain kasvaa, eroa tai jos et pysty käymään asiasta syvällistä keskustelua kumppanin kanssa, eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet huolissaasi, niin syytä huoleen on, eli ihan niin kuin kutonen kirjoittikin.
Tee se, että kirjoitat kaikki huolesi ylös johonkin. Kirjoita ne heti kuin ne ovat tulleet ja jäit asioita miettimään. Kirjoita vaikka parin viikon ajan kaikki ja sen jälkeen lue kaikki. Lue ne niin kuin olisit vieras ja näkisit listauksen ensimmäistä kertaa. Mitä itse sanoisit tuon huolilistan kirjoittajalle?
Meillä oli myös joskus miehen kanssa ongelmia mm. hänen kontrolloinnin kanssa. Hänen mielestään se oli ihan normaalia, mutta kenenkään muun mielestä ei ollut. Kirjoitin kaiken ylös ja jemmasin kirjoitukseni tarkasti, ettei mies niitä päässyt lukemaan. En edes kirjoittanut hänen naamansa edessä, koska siitäkin olisi tullut kysymyksiä ja epäilyä.
Kun katsoin listausta vieraan silmin, niin se oli kamala. Se nosti karvani niin pystyyn, että en voinut olla enää hiljaa miehen edessä ja annoin tulla todella kovaa ja korkealta. Mies ei ollut varautunut taistoon mitenkään, joten yllätin hänet täysin ja pääsin siten nopeasti keskelle ongelmaa. Tiesin, että olen oikeilla jäljillä, kun näin mieheni reaktion ja yllätyksen, ihan kuin olisin saanut miehen kiinni housut nilkoissa.
Siitä muuttui meidän arki ja elämä täysin. Sanoin hänelle jo silloin, että en tule enää ikinä matelemaan, vaan tulen tästä lähtien aina ottamaan asian esiin heti, kun ikävältä tuntuu ja jos se ei hänelle ole hyvä, niin se on moro.
Kukaan ei siis puolusta sinua, jos et itse sitä tee, joten olet aika yksin siinä, mutta tuskin asia voi mennä paljon huonommaksikaan? Voit miettiä ratkaisuehdotyksen huoliisi jo valmiiksi, joten olet aina askeleen edellä. Pidät myös huolta, että kaikki menee niin kuin on puhuttu sillä taas kerran vain sinä vastaat tuloksista.
Nostan nyt vain pari kohtaa:
"Nyt olemme lähdössä matkalle jonka minä suunnittelin ja päätin ja se sopi puolisolleni, koska maksan koko matkan. Jos en olisi maksanut, ei olisi tehty niitä asioita mitä minä haluan."
Miksi ylipäänsä lähdet puolisosi kanssa etkä yksin tai jonkun kaverin kanssa, joka maksaa oman matkansa?
"Asumme puolisoni talossa eikä minulla ole asuinkustannuksia vaikka olisi vara maksaa. Puoliso ei halua myydä puolta talostaan nyt tai ikinä minulle, koska talo on hänelle niin rakas."
Jos sinulla ei ole omaisuutta, mitä myydä ja maksaa oma osuus talosta, niin eihän siinä olisi mitään järkeäkään että otat lainaa ja makselet pankille vuosikausia puolikasta talosta. Sinulla ei olisi, tuloistasi riippuen, rahaa paljon mihinkään muuhun kun taas miehesi saisi ison summan rahaa tuhlattavaksi tai sijoitettavaksi.
Mutta se, ettei mies anna sinun maksaa puolta asumiskuluista, antaa hänelle valtaa määrätä kotonanne.
No ainakin jonkinlaiselta manipuloinnilta tuo kuulostaa mutta ei sen tarvitse olla mitään vakavaa. Kauanko olette olleet yhdessä? Ehkä hän ei vain ole vielä valmis sitoutumaan niin että haluaisi myydä puolet talosta sinulle?