Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka innostuvat kaikesta täysillä, kunnes keksitte jotain mielenkiintoisempaa?
04.11.2019 |
Minä kiinnostun lähestulkoon kaikesta, mihin lähden perehtymään. Minulla on hirveä tarve saada tietoa ja haluaisin suurinpiirtein tietää ja osata kaiken. Kun innostun, innostun täysillä. Keksiessäni uuden jutun, en näe tai kuule ympärilläni mitään muuta, vaan keskityn ainoastaan siihen. Kunnes tulee se päivä, että keksin uuden jutun, jonkun mielenkiintoisemman ja sitten hurahdan siihen, ihan täysillä.
Ja näin olen päätynyt nuoreen ikääni mennessä kokeilemaan vähän kaikenlaista. Olen aloittanut neljä kertaa korkeakouluopinnot, hyvin erilaisilla aloilla. Olen menestynyt opinnoissani erittäin hyvin, mutta sitten aina keksinyt jotain uutta ja mielenkiintoisempaa. Ja sitten lähtenyt opiskelemaan sitä.
Tälläkin hetkellä opiskelen ja ensimmäisen vuoden jälkeen tili taas stoppi, motivaatio loppui, kun keksin taas jotain mielenkiintoisempaa, jota haluan oppia enemmän. Ja käytän kaiken vapaa-aikani siihen, että opettelen tätä uutta asiaa, mitä haluaisin hakea nyt keväällä opiskelemaan.
Olen nyt kuitenkin päättänyt pakottaa itseni käymään nykyiset opinnot loppuun, koska ymmärrän että joskus täytyy vain lakata seilaamasta. Enkä rehellisesti edes usko, että mielenkiintoni riittäisi tuon toisenkaan alan opiskeluun, luultavasti taas keksisin jotain, mitä haluan tehdä vielä sitäkin enemmän, vaikka nyt kuvittelenkin sen olevan juuri se juttu minkä ohi mikään muu ei menisi.
Mutta miten ihmeessä tällaisena tuuliviirinä pystyy elämään? Se on varmaan pakko hyväksyä, että työ ei tule olemaan koskaan sellainen, mitä kohtaan kiinnostus pysyisi huipussaan. Tiedän, että tulen töiden ohessa opiskelemaan vielä sellaisia juttuja, joista innostun ja jotka pystyn liittämään nykyiseen alaani. Mutta riittääkö se sitten, että vapaa-ajallaan jatkaa innostumista harrastuksen omaisesti milloin mistäkin? Tai onko kenelläkään mitään ideaa siitä, mistä tällainen voi johtua, onko tämä vain jotain yleistä laiskuutta olla hoitamatta asioita loppuun saakka? Ja miten voisi opetella pitkäjänteisyyttä, ettei lähtisi aina sohlaamaan uusia juttuja kun edelliset on kesken.
Toki siitä on hyötyäkin että tietää paljosta vähän, mutta kun se idea aina on innostuessaan se, että tästä opettelen kaiken ja tässä tulen olemaan hyvä. Eikä kyse edes ole siitä, ettenkö sitten olisi pärjännyt näillä aloilla, olen ollut kaikissa luokkani kärkipäässä, jos koulumenestystä mitataan. Mutta ehkä pitkäjänteisyys ei kuulu parhaimpiin puolisoni.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi samanlainen! Minulle tyypillistä on alussa huima uteliaisuus ja heti kun aihepiirin "raamit" alkavat selkiytyä, mielenkiinto hiipuu nopeasti. Usein kyllästyminen iskee jo siinä vaiheessa kun saan tietää vähänkään tarkemmin millaisesta suunnasta mikäkin ala maailmaa katsoo. Joskus jaksoin vitsailla että ehkä minä olen yleisnero, mutta realistisesti ajateltuna olen vain yleiskeskinkertaisuus.
Hetkittäin elää sellainen hento usko että vielä joskus löytäisi "sen oikean" paikan, sellaisen jossa saisi käytettyä kapasiteettiaan.
Olen pohtinut ap:n tapaan kovasti sitä että miten työ- ja vapaa-aikaa painottaa: kun työura tuntuu tökkivän, paljonko sitä saisi kompensoitua vapaa-ajan harrastuksilla ja opiskelulla.
Ikää on kertynyt 38 ja takana kahdet pieleen menneet korkeakouluopinnot. Älyssä ei ole todettu vikaa, mutta pitkäjänteinen toiminta tuntuu minullekin täysin mahdottomalta. Jotenkin veikkaisin että olisin tähän ikään mennessä jo ehtinyt puolivahingossa onnistuakin jossain, jos niikseen voisi yleensä käydä.
Luin hiljattain artikkelin jonka pääteesinä oli että "laiskuutta ei ole, on vain erilaisia hidasteita". Tästä huolimatta en ole löytänyt tapaa hakeutua eteenpäin. Tässä linkki: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/07/12/laiskuutta-ei-ole-on-vain-erilaisia-hidasteita
Kiitos mielenkiintoisesta linkistä, kuulosti jossain määrin ihan itseltäni. Ja muutenkin kirjoituksesi kuulosti kuin se olisi ollut minun suustani.
Mua jossain määrin pelottaa se, ettei työstä löydy sitä omaa juttua. Jossain määrin olen lapsesta saakka rakentanut identiteettiäni sen mukaan mitä teen ja mistä olen kiinnostunut. Se, että joutuu tekemään työtä, joka ei sitten olekaan se elämän intohimo, tuntuu siltä etten sitten edes tiedä kuka olen. Vielä elättelen toiveita, että löytäisin tavan yhdistää tämän uusimman mielenkiinnon kohteeni (jota siis en nyt voi lähteä opiskelemaan) tähän nykyiseen opiskeluuni. Ja onneksi on mahdollista sisällyttää tutkintoon palasia tuosta toisesta mielenkiinnonkohteesta, mutta epäilen että mahdollinen kyllästyminen ei tule vielä siinä kohtaa, vaan lähinnä vai ärsyynnyn siitä, että opiskelen muutaman kurssin tuota ja en voi keskittyä siihen kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Ehkä meitä on sitten vain kaksi tai kolme, heh. T. vastaaja nro 1. (mahtoiko vastaaja nro 2 olla ap itse?)
Luin taannoin myös artikkelin "ihmistyypistä" jota kuvailtiin juuri meidän kaltaisiksi. En enää harmikseni muista mitä termiä tässä yhteydessä käytettiin. Löysin ko. artikkelin perusteella myös ted talk -pätkän youtubesta, jossa aiheesta kerrottiin lisää. Mitään ratkaisuja ei kuitenkaan tullut vastaan, lähinnä se ajatus että jotkut meistä ovat tällaisia ja se on sinänsä ihan ok.
Haha, löysinpäs sittenkin! Englanniksi näytetään käyttävän termiä multipotential / multipotentialite, suomeksi taas törmäsin termiin multipotentialiteetti.
Suomalainen blogikirjoitus: https://www.wilmacreates.com/post/monta-mielenkiinnonkohdetta-onko-sinussa-multipotentiaalia
Jos opit nopeasti. Kylllä innostuminen ja motivaatio kasvaa onnistumisen kokemusten myötä ja sitäkautta mieelenkiinto kasvaa hamuta lisää. EN kyllä tiedä sellaista ihmistä joka olisi samalla menestynyt ja hänen mieltään olisi ruokkkinut monet eriasiat samaan aikaan. Kyllä päämäärien asettaminen ja niihin keskittyminen on se jossa on se palkintokin jota tavoittelee.
Vierailija kirjoitti:
Jos opit nopeasti. Kylllä innostuminen ja motivaatio kasvaa onnistumisen kokemusten myötä ja sitäkautta mieelenkiinto kasvaa hamuta lisää. EN kyllä tiedä sellaista ihmistä joka olisi samalla menestynyt ja hänen mieltään olisi ruokkkinut monet eriasiat samaan aikaan. Kyllä päämäärien asettaminen ja niihin keskittyminen on se jossa on se palkintokin jota tavoittelee.
Menestymiisen eteen täytyy tehdä töitä mutta se työ voi myös tuntua mielekkääältä. Jos menestyminen vaatii että täytyy olla käsitystä eri aloilta niin silloinhan jo ymmärrät todennäköisesti mistä puhutaan. Tauustatiedot on olemassa. Mutta tietysti menestyminen ole mikään ainoa tavoite elämässä esim taloudellisesti, mutta elämää ei tulisi myöskään katsoa liika kyynisin silmin. Siinä kaksi ääripäätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos opit nopeasti. Kylllä innostuminen ja motivaatio kasvaa onnistumisen kokemusten myötä ja sitäkautta mieelenkiinto kasvaa hamuta lisää. EN kyllä tiedä sellaista ihmistä joka olisi samalla menestynyt ja hänen mieltään olisi ruokkkinut monet eriasiat samaan aikaan. Kyllä päämäärien asettaminen ja niihin keskittyminen on se jossa on se palkintokin jota tavoittelee.
Menestymiisen eteen täytyy tehdä töitä mutta se työ voi myös tuntua mielekkääältä. Jos menestyminen vaatii että täytyy olla käsitystä eri aloilta niin silloinhan jo ymmärrät todennäköisesti mistä puhutaan. Tauustatiedot on olemassa. Mutta tietysti menestyminen ole mikään ainoa tavoite elämässä esim taloudellisesti, mutta elämää ei tulisi myöskään katsoa liika kyynisin silmin. Siinä kaksi ääripäätä.
Ihminen aina sopeutuu katsomaan asioita jostakin vinkkelistä, mutta jos uteliaisuudessaan haluaa todella ajatella asioita on tehtävää kopromisseja. Jos haluaa tehdä kompromisseja niin sen voi tehdä myös leimautumattta muotoillessa kysymykset niin että vastaanottajalle antaa vallan vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos opit nopeasti. Kylllä innostuminen ja motivaatio kasvaa onnistumisen kokemusten myötä ja sitäkautta mieelenkiinto kasvaa hamuta lisää. EN kyllä tiedä sellaista ihmistä joka olisi samalla menestynyt ja hänen mieltään olisi ruokkkinut monet eriasiat samaan aikaan. Kyllä päämäärien asettaminen ja niihin keskittyminen on se jossa on se palkintokin jota tavoittelee.
Menestymiisen eteen täytyy tehdä töitä mutta se työ voi myös tuntua mielekkääältä. Jos menestyminen vaatii että täytyy olla käsitystä eri aloilta niin silloinhan jo ymmärrät todennäköisesti mistä puhutaan. Tauustatiedot on olemassa. Mutta tietysti menestyminen ole mikään ainoa tavoite elämässä esim taloudellisesti, mutta elämää ei tulisi myöskään katsoa liika kyynisin silmin. Siinä kaksi ääripäätä.
Ihminen aina sopeutuu katsomaan asioita jostakin vinkkelistä, mutta jos uteliaisuudessaan haluaa todella ajatella asioita on tehtävää kopromisseja. Jos haluaa tehdä kompromisseja niin sen voi tehdä myös leimautumattta muotoillessa kysymykset niin että vastaanottajalle antaa vallan vastata.
Kaikki luovuus monesti syntyy ihmissten välisestä leikistä jossa ihmisille annetaan vapaus leikin valossa mahdollisuus tuottaa jotakin joka liittyy itseensä. Näistä kaikista jotka ovat antaneet omansa kekoon, syntyyy uusi todellisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ominaista älykkäille ihmisille. Tosin moni hankkii edes yhden tutkunnon joltakin alalta, vaikka kiinnostus lopahtaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos opit nopeasti. Kylllä innostuminen ja motivaatio kasvaa onnistumisen kokemusten myötä ja sitäkautta mieelenkiinto kasvaa hamuta lisää. EN kyllä tiedä sellaista ihmistä joka olisi samalla menestynyt ja hänen mieltään olisi ruokkkinut monet eriasiat samaan aikaan. Kyllä päämäärien asettaminen ja niihin keskittyminen on se jossa on se palkintokin jota tavoittelee.
Menestymiisen eteen täytyy tehdä töitä mutta se työ voi myös tuntua mielekkääältä. Jos menestyminen vaatii että täytyy olla käsitystä eri aloilta niin silloinhan jo ymmärrät todennäköisesti mistä puhutaan. Tauustatiedot on olemassa. Mutta tietysti menestyminen ole mikään ainoa tavoite elämässä esim taloudellisesti, mutta elämää ei tulisi myöskään katsoa liika kyynisin silmin. Siinä kaksi ääripäätä.
Ihminen aina sopeutuu katsomaan asioita jostakin vinkkelistä, mutta jos uteliaisuudessaan haluaa todella ajatella asioita on tehtävää kopromisseja. Jos haluaa tehdä kompromisseja niin sen voi tehdä myös leimautumattta muotoillessa kysymykset niin että vastaanottajalle antaa vallan vastata.
Kaikki luovuus monesti syntyy ihmissten välisestä leikistä jossa ihmisille annetaan vapaus leikin valossa mahdollisuus tuottaa jotakin joka liittyy itseensä. Näistä kaikista jotka ovat antaneet omansa kekoon, syntyyy uusi todellisuus.
Tämä "leiikki" voi olla esim miellekartta. Tällaisesta leikistä kun syntyy taas uusien ajatusten summa, niin se herättää leikinharjoittajissa taaas uusia näkemyksiä. Jos tämä leikki sidottaisiin kaupantekijöiksi. Jos on viiisi ostajaa jotka kiinnostuvat tästä, suositteleevat tuotetta taaas viidelle ja taas uusi viittä suositteleee uuuusille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas olen miettinyt viime aikoina miten en innostu mistään. Lapsena vielä jostain innostui, mutta aikuisiällä ei mikään innosta eikä kiinnosta. Ei tippaakaan. Ei vaikka miten yrittäisi asennoitua että yrittää innostua jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi samanlainen. Minulla todettiinkin ADD hieman ennen neljääkymppiä. Sain lääkityksen ja elämäni muuttui siinä suhteessa että saan tällä kertaa opiskelut loppuun! Siis mielenkiinto kaikkea uutta mielenkiintoista kohtaan ei hävinnyt, mutta nyt pystyn keskittymään esim. opiskeluun niin, että saan tutkinnon valmiiksi. Lääkitys on siis auttanut keskittymiskykyyn, enkä ole enää (kovin paljon) sellainen tuuliviiri kuin aikaisemmin.
Olen opiskellut kaikenlaista, mutta vain yhdestä paikasta valmistunut tämän tulevan tutkinnon lisäksi (FM). Työpaikoissa en ole kauan viihtynyt, koska aina löytyy jotain mielenkiintoisempaa, väsyn samaan työhön melko nopeasti, varsinkin jos se ei anna mitään. Toivon että tulevalla tutkinnollani voin tehdä töitä jotka kiinnostavat. Haluan tutkijaksi, jotta voin itse paljolti määrätä mitä voin tehdä, ja milloin.
Ei ole helppoa elää yhteiskunnassa, jossa vaaditaan tekemään samaa työtä vuodesta toiseen ja asettumaan aloilleen, kun sisäinen levottomuus ja jatkuva uteliaisuus kaikenlaisiin uusiin ja mielenkiintoisiin asioihin ja elämän ilmiöihin tekee ihmisestä tavallaan päämäärättömän.
Joskus kun ihminen vaelteli paikasta toiseen metsästän ja keräillen, niin tuollainen luonteenlaatu on ollut oikein hyvä. Tämä on kulttuurinen juttu, että on oltava perinpohjainen ja puurrettava saman asian kanssa vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut tällä kerta lukea loppuun.
Minä innostun aina vähäksi aikaa jostain, enkä millään meinaa saada mitään valmiiksi. Opinnot sain suoritettua, mutta vain puolisolle näyttääkseni, kun hän epäili pystynkö siihen.
Minulta loppuu motivaatio alkuinnostuksen jälkeen täysin ja sitten päähän pälkähtää jokin uusi loistava idea, jota alan tehdä. Mutta aina kaikki jää kesken. Olen nyt yrittänyt opetella sitä, että kun mielenkiinto häviää, en heti jättäisikään kesken ja aloittaisi jotain uutta vaan sitkeästi yrittäisin saada valmiiksi.
Toki. Nyt trendaa Husu:
Taksi Helsingin toimitusjohtaja Jari Kantonen selvitti Husseinin ajaman taksin lokitietoja.
– Me emme pysty vahvistamaan Husseinin kertomusta reitin osalta. Ajankohdat eivät täsmää. Tuohon Husseinin ilmoittamaan aikaan hänen taksinsa ei ole Tuusulanväylää mennyt, eikä sinne näin ollen olla myöskään pysähdytty.
Kantonen kertoo, että taksien kulkua pystytään seuraamaan hyvin tarkasti. Reitit, nopeudet ja kellonajat tallentuvat tarkasti järjestelmään.
– Järjestelmästä pystyy toteamaan, että onko asiakas jätetty esimerkiksi bussipysäkille vai keskelle tietä, Kantonen sanoo.
Taksi Helsinki on pyytänyt Husseinilta selvitystä yön tapahtumista. Kantosen mukaan selvityspyyntö on tehty julkisuudessa käydyn keskustelun pohjalta.
Täällä. Kiinnostun jostain, opiskelen siitä kaiken ja sitten löydän uuden kiinnostuksen kohteen johon laitan kaiken vapaa-aikani. Asun syrjäisellä seudulla ja tähän ikään mennessä mulla on talon viereisellä pikkupellolla peltoautorata ja pari vanhaa viritettyä autoa, oon laittanut puutarhaan valtavan hedelmä-marjatarhan, jousiammuntapaikan, mulla on kellarissa kolvi, on nahkatyövälineet, on kivirumpu. Kun nuorempana innostuin videopelaamisesta, ennen ensimmäistäkään peliä etsin valtavan määrän tietoa pelistä ja miten se toimii, liimasin huoneeni täyteen pelijulisteita ja opettelin rakentamaan tietokoneen. Kun innostuin huonekasveista, hankin niitä toista sataa, vaihdoin kaikkiin optimaaliset kasvualustat, ilmankostuttimet, kasvivalot jne. Eikä siinä vielä kaikki, harrastusvälineistöä löytyy yhteen sun toiseen.. Nyt haluaisin päästä veneenrakennuskurssille.
Opinnoissa otin sen linjan, etten lopeta kesken. Tiesin jo silloin, ettei muuten valmista tulisi koskaan. Mulle työ on enemmänkin tapa tienata rahaa jotta voin vapaa-ajalla elää näin. Itse saan pakotettua itseni pysymään myös yhdessä jutussa, joten oon ottanut tän vaan positiivisena. Se innostuksen tunne kun pääsee oppimaan jotain ihan uutta on aina niin mahtava ja joskus aina palailee niihin vanhoihinkin.
Minulla ei ole kukaan keksinyt epäillä olevan ADD:tä tai ADHD:tä koska kouluun mennessäni "jähmetyin" aina kiltiksi ja hiljaiseksi oppilaaksi, kotona taas poukkoilin tukka hiessä nurkasta nurkkaan. Ajatukset olivat kyllä koulussa valtaosin jossain ihan muualla. Pitääkin katsoa onko netissä jotain suuntaa antavia tee-se-itse-testejä. Joku jo ehti alapeukuttaa adhd:n maininnutta kommenttia mutta heti löytyi pari palstalaista jolla oli jompikumpi diagnosoitu ihan aikuisiällä.
Joissain vastauksissa kiinnitti huomiota tarve vaihtelevuuteen myös töiden kanssa. Tämä pätee minuun: olen tehnyt vuosia samaa työtä ja joka vuosi se tulee vaikeammaksi koska se on liian helppoa! Tylsänä toistuva työtehtävä näivettää ja kuormittaa jotenkin aivan kohtuuttoman paljon. Työssä tulee vietettyä puolet hereilläoloajasta ja kun se on käynyt näin tuskaiseksi, ovat masennusoireet pahentumaan päin.
Täällä yksi samanlainen! Minulle tyypillistä on alussa huima uteliaisuus ja heti kun aihepiirin "raamit" alkavat selkiytyä, mielenkiinto hiipuu nopeasti. Usein kyllästyminen iskee jo siinä vaiheessa kun saan tietää vähänkään tarkemmin millaisesta suunnasta mikäkin ala maailmaa katsoo. Joskus jaksoin vitsailla että ehkä minä olen yleisnero, mutta realistisesti ajateltuna olen vain yleiskeskinkertaisuus.
Hetkittäin elää sellainen hento usko että vielä joskus löytäisi "sen oikean" paikan, sellaisen jossa saisi käytettyä kapasiteettiaan.
Olen pohtinut ap:n tapaan kovasti sitä että miten työ- ja vapaa-aikaa painottaa: kun työura tuntuu tökkivän, paljonko sitä saisi kompensoitua vapaa-ajan harrastuksilla ja opiskelulla.
Ikää on kertynyt 38 ja takana kahdet pieleen menneet korkeakouluopinnot. Älyssä ei ole todettu vikaa, mutta pitkäjänteinen toiminta tuntuu minullekin täysin mahdottomalta. Jotenkin veikkaisin että olisin tähän ikään mennessä jo ehtinyt puolivahingossa onnistuakin jossain, jos niikseen voisi yleensä käydä.
Luin hiljattain artikkelin jonka pääteesinä oli että "laiskuutta ei ole, on vain erilaisia hidasteita". Tästä huolimatta en ole löytänyt tapaa hakeutua eteenpäin. Tässä linkki: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/07/12/laiskuutta-ei-ole-on-vain-erilaisia-hidasteita