Miksi miehen kiittäminen parisuhteessa on monille mahdoton asia?

Johtuu varmaan siitä että naisilla ei ole nykyisin käytöstapoja. Ei kyllä ole miehilläkään mutta naiset tuntuvat myös kuvittelevan että miehille voi vittuilla ihan miten huvittaa ilman seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen tapa kiittää:”Oho, ihme on tapahtunut. Kylläpä siinä kestikin kauan että sait tehtyä. Olisihan tuon ammattilainen paremmin osannut, mutta hyvä että viimein ymmärsit edes yrittää.” Sisältää oikein vilpittömät kehut, jotka on nöyränä ja ilolla otettava vastaan. Näin meillä, en väitä yleiseksi.

Ei ole mikään pakko elää suhteessa, josta puuttuu toisen kunnioitus...eikä pidäkään, se ei ole hyvä suhde. Itsekunnioitusta taas pitää olla sen verran, että lähtee, jos lyttääminen on jatkuvaa. Tämä ihan osapuolten sukupuolista riippumatta.

Tiedän. Suhde onkin jo käytännössä loppu.

Good for you, mutta miksi luulet että muiden parisuhteet ovat samanlaisia?

Miksi luulet noin pöljiä?

Luulin, että olet aloittaja, tai komppaat häntä, joten toivoin saavani vastauksia siihen, että mihin aloittajan käsitys (että naiset eivät juuri koskaan kiitä miehiään) perustuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen tapa kiittää:”Oho, ihme on tapahtunut. Kylläpä siinä kestikin kauan että sait tehtyä. Olisihan tuon ammattilainen paremmin osannut, mutta hyvä että viimein ymmärsit edes yrittää.” Sisältää oikein vilpittömät kehut, jotka on nöyränä ja ilolla otettava vastaan. Näin meillä, en väitä yleiseksi.

Ei ole mikään pakko elää suhteessa, josta puuttuu toisen kunnioitus...eikä pidäkään, se ei ole hyvä suhde. Itsekunnioitusta taas pitää olla sen verran, että lähtee, jos lyttääminen on jatkuvaa. Tämä ihan osapuolten sukupuolista riippumatta.

Tiedän. Suhde onkin jo käytännössä loppu.

Good for you, mutta miksi luulet että muiden parisuhteet ovat samanlaisia?

Miksi luulet noin pöljiä?

Luulin, että olet aloittaja, tai komppaat häntä, joten toivoin saavani vastauksia siihen, että mihin aloittajan käsitys (että naiset eivät juuri koskaan kiitä miehiään) perustuu.

”Näin meillä, en väitä yleiseksi”. Voiko sitä selvemmin sanoa?

Tuosta että miestä kannattaisi kiittää jos tekee jotain pientäkin, että se motivoisi jatkamaan tekemistä.

Ei.

Pikkulapsia koulitaan kiittämällä pienestäkin vähänkään sinnepäin tehdystä työstä, koska lasten aivot eivät ole vielä kehittyneet ymmärtämään asioita, heitä ohjataan ihan kasvatuksen vuoksi oikeaan suuntaan tällaisella tavalla. Parisuhteessa miehellä ja naisella pitää olla aivot sen verran kehittyneet, että pystytään itsekin ymmärtämään asioita, kuten että on töitä jotka eivät ole niin kivoja mutta pitää vain tehdä, eikä niitä voi niiden epämiellyttävyyden vuoksi tyrkätä parisuhteen toiselle osapuolelle.

Se että toinen motkottaa, että niitä ei ole tehty hänen erityisen standardinsa mukaisesti on ihan toinen juttu sitten. Mutta on olemassa standardeja jotka pitää ymmärtää oikeiksi, kuten jos pyykin nostaa koneesta mytyssä 'kuivamaan' niin se ei kuiva vaan alkaa siinä mytyssä haista; jos joku myttyilee niin kunnolla pyykin ripustaminen ei ole minkään erityisen standardin mukainen vaatimus, vaan ihan kohtuullinen. Sen sijaan vaikka sellainen, että kaikki t-paidat pitää ripustaa aina vaikka niin, että pyykkipojat on tietyssä kohdassa ja paidan etupuoli osoittaa eteen on erityisstandardi, jota ei tarvita pyykin normaaliin kuivumiseen. 

Ymmärrän, että umpiväsyneenä katkeroituu, ja arjesta tulee helposti sellaista kurjuudesta kilpailemista. Minulla on vielä raskaampaa kuin sinulla -tyyppistä, ja molemmat sitten luettelee omaa raskauttaan, ei voi kiittää toista. Tämä ei tietenkään ole se, miten asioiden pitäisi mennä, mutta kun me ihmiset emme ole täydellisiä, niin voi mennä.

Nyt kun meillä lapset isompia, pahin uupumus on hellittänyt, muistamme molemmat kehua ja kiittää toisiamme. Se vaatii kyllä tietynlaista tahtotilaa, ja opettelua. Toista pitää kunnioittaa, onko suhteessa muuten mitään järkeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen tapa kiittää:”Oho, ihme on tapahtunut. Kylläpä siinä kestikin kauan että sait tehtyä. Olisihan tuon ammattilainen paremmin osannut, mutta hyvä että viimein ymmärsit edes yrittää.” Sisältää oikein vilpittömät kehut, jotka on nöyränä ja ilolla otettava vastaan. Näin meillä, en väitä yleiseksi.

Ei ole mikään pakko elää suhteessa, josta puuttuu toisen kunnioitus...eikä pidäkään, se ei ole hyvä suhde. Itsekunnioitusta taas pitää olla sen verran, että lähtee, jos lyttääminen on jatkuvaa. Tämä ihan osapuolten sukupuolista riippumatta.

Tiedän. Suhde onkin jo käytännössä loppu.

Good for you, mutta miksi luulet että muiden parisuhteet ovat samanlaisia?

Miksi luulet noin pöljiä?

Luulin, että olet aloittaja, tai komppaat häntä, joten toivoin saavani vastauksia siihen, että mihin aloittajan käsitys (että naiset eivät juuri koskaan kiitä miehiään) perustuu.

”Näin meillä, en väitä yleiseksi”. Voiko sitä selvemmin sanoa?

Okei, my bad. Hyvä, että olet aikeissa erota.

Minä en varsinaisesti kiitä miestä vaikka imuroinnista, koska se ei ole minun hommani yhtään sen enempää kuin hänenkään. Jos hän tekee _minulle_ palveluksen - vaikkapa puhdistaa mutaisen maastopyöräni tai lankkaa minun kenkäni tai silittää minun paitani - sanon tietysti kiitos.

Kotihommiin suhtaudun eri tavoin: kiitoksen sijaan halaan ja sanon esim. ”ihanaa kun täällä on näin siistiä!” Samoin jos minä olen vaihtanut lakanat, mies kommentoi, miten mukavaa on käydä puhtaisiin lakanoihin, tai kun käytän auton katsastuksessa, hän kehuu miten mukavalta tuntuu kun homma on hoidettu. Kumpikin muistaa ihastella, jos toinen on vaikka haravoinut pihan siistiksi tai tehnyt jonkun muun yhteisen jutun. Mutta emme siis sano ”kiitos kun teit” vaan enemmänkin ”mukavaa kun hoidit tuon”. Ne kun ovat yhteisiä hommia.

Meillä on kuitenkin lapsuuden peruja molemmilla tapana kiittää ruoasta ja kahvista sitä, joka ne on valmistanut ja tarjoillut. Kumpi nyt on sattunutkin sen sillä kertaa tekemään.

Minä esimerkiksi eilen kiitin, kun mies meni nukuttamaan vauvan joka heräsi kesken meidän sarjan katselun, ja minun ei tarvinnut nousta sohvalta. Sen sijaan jos kiittäisi joka kotityöstä niin meidän illat näyttäisivät aika koomisilta (3 lasta, joista yksi vauva, harrastuksia, aikatauluja, iltapaloja eri aikaan...) "kiitos kun voitelit Lillille leivät" "ja kiitos SINULLE kun keitit Eemelille puuron" "ja kiitos SINULLE kun muistit jälleen kerran ostaa mustikoita siihen puuroon" "kiitos kun imuroit murut lattialta" "no mutta kiitos kun imetit meidän yhteisen vauvan uneen sillä aikaa..."

Oma mies kiittää aina jos tiskaan, imuroin, teen ruokaa, käyn kaupassa yms. Ja minä teen samoin. :) Kumpikaan ei ota noita itsestäänselvyytenä eikä oleta että puoliso, tai joku mystinen kotitonttu automaattisesti hoitaa. Kotityöt menevät meillä tasan.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta että miestä kannattaisi kiittää jos tekee jotain pientäkin, että se motivoisi jatkamaan tekemistä.

Ei.

Pikkulapsia koulitaan kiittämällä pienestäkin vähänkään sinnepäin tehdystä työstä, koska lasten aivot eivät ole vielä kehittyneet ymmärtämään asioita, heitä ohjataan ihan kasvatuksen vuoksi oikeaan suuntaan tällaisella tavalla. Parisuhteessa miehellä ja naisella pitää olla aivot sen verran kehittyneet, että pystytään itsekin ymmärtämään asioita, kuten että on töitä jotka eivät ole niin kivoja mutta pitää vain tehdä, eikä niitä voi niiden epämiellyttävyyden vuoksi tyrkätä parisuhteen toiselle osapuolelle.

Se että toinen motkottaa, että niitä ei ole tehty hänen erityisen standardinsa mukaisesti on ihan toinen juttu sitten. Mutta on olemassa standardeja jotka pitää ymmärtää oikeiksi, kuten jos pyykin nostaa koneesta mytyssä 'kuivamaan' niin se ei kuiva vaan alkaa siinä mytyssä haista; jos joku myttyilee niin kunnolla pyykin ripustaminen ei ole minkään erityisen standardin mukainen vaatimus, vaan ihan kohtuullinen. Sen sijaan vaikka sellainen, että kaikki t-paidat pitää ripustaa aina vaikka niin, että pyykkipojat on tietyssä kohdassa ja paidan etupuoli osoittaa eteen on erityisstandardi, jota ei tarvita pyykin normaaliin kuivumiseen. 

Käsittämättömän aggressiivinen vastaus. Kiittäminen on osa normaalia kanssakäymistä.

Sinuakaan ei tarvitse koskaan kiittää mistään? 

Nyt en ymmärrä, kyllä minä kiitän kun mieheni tekee minulle palveluksen, esimerkiksi raappaa ikkunan kun olen lähdössä töihin, tai katsoo yljyt jne. Hän myös kiittää kun silitän hänelle paidan, tai lyhennän houduja jne. Mutta en perhana aloita kiittämistä siitä, että mieheni laittaa astiapesukoneen päälle, tai tarttuu imuriin. En kiitä koska se ei ole yksinomaan minun työt. Meillä tehdään yhdessä nämä hommat, eli kun mieheni siivoaa keittiön niin voin imuroida samalla. Tai jos viikkaan pyykkiä, niin hän pyyhkii pölyt. Tämä tehdään ilman riitoja, koska työt on vaan tehtävä.