Miksi miehen kiittäminen parisuhteessa on monille mahdoton asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen tapa kiittää:”Oho, ihme on tapahtunut. Kylläpä siinä kestikin kauan että sait tehtyä. Olisihan tuon ammattilainen paremmin osannut, mutta hyvä että viimein ymmärsit edes yrittää.” Sisältää oikein vilpittömät kehut, jotka on nöyränä ja ilolla otettava vastaan. Näin meillä, en väitä yleiseksi.

Ei ole mikään pakko elää suhteessa, josta puuttuu toisen kunnioitus...eikä pidäkään, se ei ole hyvä suhde. Itsekunnioitusta taas pitää olla sen verran, että lähtee, jos lyttääminen on jatkuvaa. Tämä ihan osapuolten sukupuolista riippumatta.

Tiedän. Suhde onkin jo käytännössä loppu.

Good for you, mutta miksi luulet että muiden parisuhteet ovat samanlaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen tapa kiittää:”Oho, ihme on tapahtunut. Kylläpä siinä kestikin kauan että sait tehtyä. Olisihan tuon ammattilainen paremmin osannut, mutta hyvä että viimein ymmärsit edes yrittää.” Sisältää oikein vilpittömät kehut, jotka on nöyränä ja ilolla otettava vastaan. Näin meillä, en väitä yleiseksi.

Ei ole mikään pakko elää suhteessa, josta puuttuu toisen kunnioitus...eikä pidäkään, se ei ole hyvä suhde. Itsekunnioitusta taas pitää olla sen verran, että lähtee, jos lyttääminen on jatkuvaa. Tämä ihan osapuolten sukupuolista riippumatta.

Tiedän. Suhde onkin jo käytännössä loppu.

Tsemppiä uuden elämän alkuun. Samankaltaisesta tilanteesta aikoinaan itseni irti repäisseenä voin luvata, ettet kadu. Toivon, että kohtaat vielä joskus sellaisenkin kumppanin, jonka kanssa saat kokea hyvän, vastavuoroisen ihmissuhteen, jossa puhalletaan yhteen hiileen.

Ohis, mutta usein tuollaiseen tilanteeseen on päädytty pikkuhiljaa. Molemmat tekevät huomaamattaan samaa toiselle, eri asioissa. Toinen voi olla itsekäs seksin suhteen, toinen ei anna hellyyttä jne.. Kierre, jossa kummallakin on huono olla. Silloin paras keino on miettiä, miten itse voisin olla parempi toista kohtaan. Toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi ja siitä saattaa alkaa toisenlainen kierre hyvään suuntaan. Kun huomioi toista jotenkin kivalla tavalla, on aika todennäköistä, että toinen tekee samoin.

Juu, kannatta yrittää noin. Tosin kehotan luovuttamaan muutaman vuoden yrittämisellä, jos ei asiat ala parantua. Tuhlasin itse liiaksi elämästäni ennenkuin tajusin, että mitä kovempaa juoksen, sitä kauemmaksi toinen hilaa maalilakanaa edestä karkuun. Kun mikään ei riitä ja huomio kiinnittyy täysin negatiivisiin asioihin, koskaan ei mikään ole hyvää ja tarpeeksi.

Kuuluu hyviin tapoihin ja on toisen huomioonottamista molemmin puolin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen tapa kiittää:”Oho, ihme on tapahtunut. Kylläpä siinä kestikin kauan että sait tehtyä. Olisihan tuon ammattilainen paremmin osannut, mutta hyvä että viimein ymmärsit edes yrittää.” Sisältää oikein vilpittömät kehut, jotka on nöyränä ja ilolla otettava vastaan. Näin meillä, en väitä yleiseksi.

Ei ole mikään pakko elää suhteessa, josta puuttuu toisen kunnioitus...eikä pidäkään, se ei ole hyvä suhde. Itsekunnioitusta taas pitää olla sen verran, että lähtee, jos lyttääminen on jatkuvaa. Tämä ihan osapuolten sukupuolista riippumatta.

Tiedän. Suhde onkin jo käytännössä loppu.

Good for you, mutta miksi luulet että muiden parisuhteet ovat samanlaisia?

Miksi luulet noin pöljiä?

Jos asun yhdessä kumppanin/puolison kanssa niin lähden siitä että kumpainenkin arvostaa toistaan ja toisen tekemää työtä, ilman kiittämistä vaikka toki kiitos tuntuu kivalta joskus. Kiitoksen paikka on kun esimerkiksi ukko on tehnyt ruoan valmiiksi tai raivannut keittiön kun tulen myöhään kotiin. Ihanaa kun vastassa on lämmin ruoka ja rakastava ukko joka ihan pyytämättä haluaa ilahduttaa juuri minua arjen keskessä. Varmaan selvää että meillä tämä on vastavuoroista.

Mitä kotitöihin ja muuhun huushollaukseen tulee niin yhdessä tässä asutaan ja eletään, joten yhdessä pidetään huolta meidän kodista. Jos siis sotkua joskus tuleekin niin sotkija osaa korjata jälkensä ihan käskemättä. Itse olen laittanut vuosien varrella ulkoruokintaan muuten lupaavia miesehdokkaita mutta kun ei tunnu menevän jakeluun että minä en ole mikään piika joka juoksee perässä luuttu kädessä, pyykkään ja laitan ruokaa. Nyt joku tulee vinkumaan "miesten töistä" :DD Ei sellaisia ole kun kerrostalossa asutaan. Auton hoidan itse, pora pysyy käsissä ja sähkötyötkin teen ihan luvallisesti itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen tapa kiittää:”Oho, ihme on tapahtunut. Kylläpä siinä kestikin kauan että sait tehtyä. Olisihan tuon ammattilainen paremmin osannut, mutta hyvä että viimein ymmärsit edes yrittää.” Sisältää oikein vilpittömät kehut, jotka on nöyränä ja ilolla otettava vastaan. Näin meillä, en väitä yleiseksi.

Kannattaisiko vähän enemmän niihin kotihommiin panostaa ihan käskemättä ja pyytämättä?

Sinulla, kuten monella muullakin naisella on uskomaton käsitys siitä, että nainen määrittää mitä tehdään ja koska tehdään. Ja mikä oikeus sinulla on käskyttää ketään? KÄSKYTTÄÄ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen tapa kiittää:”Oho, ihme on tapahtunut. Kylläpä siinä kestikin kauan että sait tehtyä. Olisihan tuon ammattilainen paremmin osannut, mutta hyvä että viimein ymmärsit edes yrittää.” Sisältää oikein vilpittömät kehut, jotka on nöyränä ja ilolla otettava vastaan. Näin meillä, en väitä yleiseksi.

Ei ole mikään pakko elää suhteessa, josta puuttuu toisen kunnioitus...eikä pidäkään, se ei ole hyvä suhde. Itsekunnioitusta taas pitää olla sen verran, että lähtee, jos lyttääminen on jatkuvaa. Tämä ihan osapuolten sukupuolista riippumatta.

Tiedän. Suhde onkin jo käytännössä loppu.

Tsemppiä uuden elämän alkuun. Samankaltaisesta tilanteesta aikoinaan itseni irti repäisseenä voin luvata, ettet kadu. Toivon, että kohtaat vielä joskus sellaisenkin kumppanin, jonka kanssa saat kokea hyvän, vastavuoroisen ihmissuhteen, jossa puhalletaan yhteen hiileen.

Ohis, mutta usein tuollaiseen tilanteeseen on päädytty pikkuhiljaa. Molemmat tekevät huomaamattaan samaa toiselle, eri asioissa. Toinen voi olla itsekäs seksin suhteen, toinen ei anna hellyyttä jne.. Kierre, jossa kummallakin on huono olla. Silloin paras keino on miettiä, miten itse voisin olla parempi toista kohtaan. Toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi ja siitä saattaa alkaa toisenlainen kierre hyvään suuntaan. Kun huomioi toista jotenkin kivalla tavalla, on aika todennäköistä, että toinen tekee samoin.

Jatkan vielä, etten tarkoittanut tässä kotitöitä. Toista voi huomioida sanomalla, että olet kivan näköinen, hyvin sopii sinulle nuo uudet vaatteet tms. Ostaa kaupasta toisen lempiruokaa, kehua, että olet hyvä äiti, isä.. Silittää, pussata... Tehdä yllätyksenä toiselle vaikka herkkuleipä. Mielikuvitus vaan rajana. Tsemppiä sinulle, joka kirjoitit ettei nainen kiitä, mutta kokeilisit vielä muuta tapaa. :) Ainahan se ei toki toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen tapa kiittää:”Oho, ihme on tapahtunut. Kylläpä siinä kestikin kauan että sait tehtyä. Olisihan tuon ammattilainen paremmin osannut, mutta hyvä että viimein ymmärsit edes yrittää.” Sisältää oikein vilpittömät kehut, jotka on nöyränä ja ilolla otettava vastaan. Näin meillä, en väitä yleiseksi.

Ei ole mikään pakko elää suhteessa, josta puuttuu toisen kunnioitus...eikä pidäkään, se ei ole hyvä suhde. Itsekunnioitusta taas pitää olla sen verran, että lähtee, jos lyttääminen on jatkuvaa. Tämä ihan osapuolten sukupuolista riippumatta.

Tiedän. Suhde onkin jo käytännössä loppu.

Tsemppiä uuden elämän alkuun. Samankaltaisesta tilanteesta aikoinaan itseni irti repäisseenä voin luvata, ettet kadu. Toivon, että kohtaat vielä joskus sellaisenkin kumppanin, jonka kanssa saat kokea hyvän, vastavuoroisen ihmissuhteen, jossa puhalletaan yhteen hiileen.

Ohis, mutta usein tuollaiseen tilanteeseen on päädytty pikkuhiljaa. Molemmat tekevät huomaamattaan samaa toiselle, eri asioissa. Toinen voi olla itsekäs seksin suhteen, toinen ei anna hellyyttä jne.. Kierre, jossa kummallakin on huono olla. Silloin paras keino on miettiä, miten itse voisin olla parempi toista kohtaan. Toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi ja siitä saattaa alkaa toisenlainen kierre hyvään suuntaan. Kun huomioi toista jotenkin kivalla tavalla, on aika todennäköistä, että toinen tekee samoin.

Juu, kannatta yrittää noin. Tosin kehotan luovuttamaan muutaman vuoden yrittämisellä, jos ei asiat ala parantua. Tuhlasin itse liiaksi elämästäni ennenkuin tajusin, että mitä kovempaa juoksen, sitä kauemmaksi toinen hilaa maalilakanaa edestä karkuun. Kun mikään ei riitä ja huomio kiinnittyy täysin negatiivisiin asioihin, koskaan ei mikään ole hyvää ja tarpeeksi.

Jep. Mutta tässä kohtaahan se on jo luonteessa, ei vain kommunikaatiossa, kuten niissä tapauksissa, joisa kierteen pystyy katkaisemaan ja kääntämään.

Kiittäminen kuuluu yleensä ottaen käytöstapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen tapa kiittää:”Oho, ihme on tapahtunut. Kylläpä siinä kestikin kauan että sait tehtyä. Olisihan tuon ammattilainen paremmin osannut, mutta hyvä että viimein ymmärsit edes yrittää.” Sisältää oikein vilpittömät kehut, jotka on nöyränä ja ilolla otettava vastaan. Näin meillä, en väitä yleiseksi.

Ei ole mikään pakko elää suhteessa, josta puuttuu toisen kunnioitus...eikä pidäkään, se ei ole hyvä suhde. Itsekunnioitusta taas pitää olla sen verran, että lähtee, jos lyttääminen on jatkuvaa. Tämä ihan osapuolten sukupuolista riippumatta.

Tiedän. Suhde onkin jo käytännössä loppu.

Tsemppiä uuden elämän alkuun. Samankaltaisesta tilanteesta aikoinaan itseni irti repäisseenä voin luvata, ettet kadu. Toivon, että kohtaat vielä joskus sellaisenkin kumppanin, jonka kanssa saat kokea hyvän, vastavuoroisen ihmissuhteen, jossa puhalletaan yhteen hiileen.

Ohis, mutta usein tuollaiseen tilanteeseen on päädytty pikkuhiljaa. Molemmat tekevät huomaamattaan samaa toiselle, eri asioissa. Toinen voi olla itsekäs seksin suhteen, toinen ei anna hellyyttä jne.. Kierre, jossa kummallakin on huono olla. Silloin paras keino on miettiä, miten itse voisin olla parempi toista kohtaan. Toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi ja siitä saattaa alkaa toisenlainen kierre hyvään suuntaan. Kun huomioi toista jotenkin kivalla tavalla, on aika todennäköistä, että toinen tekee samoin.

Juu, kannatta yrittää noin. Tosin kehotan luovuttamaan muutaman vuoden yrittämisellä, jos ei asiat ala parantua. Tuhlasin itse liiaksi elämästäni ennenkuin tajusin, että mitä kovempaa juoksen, sitä kauemmaksi toinen hilaa maalilakanaa edestä karkuun. Kun mikään ei riitä ja huomio kiinnittyy täysin negatiivisiin asioihin, koskaan ei mikään ole hyvää ja tarpeeksi.

Jep. Mutta tässä kohtaahan se on jo luonteessa, ei vain kommunikaatiossa, kuten niissä tapauksissa, joisa kierteen pystyy katkaisemaan ja kääntämään.

Niinpä. Sen päädyin surukseni toteamaan.

Minä kiitin miestä päivittäin yli 20 vuotta. Pyysin myös anteeksi.

Hän ei tehnyt kumpaakaan. Onkin nyt entinen mies, jota aikuiset lapset eivät tahdo tavata, koska "Iskä on itsekeskeinen qusipää".

Mä en ainakaan tee yhtään enempää kotitöitä kuin mies. Ehkä jopa vähemmän. Jotkut jutut painottuu enemmän mulle, toiset miehelle. Mutta mies on reippaampi tarttumaan toimeen kun mä vasta alan valittaa että olis pakko imuroida...

Just sanoin miehelle, että naiset ei vaan osaa käsitellä miehiään ;) Mä kehun aina että se on niiiin seksikäs ja haluttava kun se imuroi/käy kaupassa/remontoi/keittää mulle kahvit, että mun tekis mieli ******** ja ********** ja ********* häntä (kuvittele joku miestä viehättävä eroottinen verbi). Menee huumorin puolelle, mutta hymyilyttää molempia ja osoittaa arvostusta, hyvää mieltä ja toki muistuttaa myös siitä, että sitä kipinääkin löytyy ihan oikeasti <3

Minä kiitän miestäni, jos hän tekee jotain. Osittain teen sitä siitä itsekkäästä syystä, että toivoisin hänen kiinnittävän huomiota siihen kuinka paljon minä teen. Jos mies tyhjentää tiskikoneen ja pesee koneellisen pyykkiä, kiitän häntä. Se ei kuitenkaan riitä, koska usein hän tulee tämän jälkeen vielä myöhemmin sanomaan että "huomasitkos kun olin reipas". Jos vastaan vain että huomasin kyllä ja mainitsinkin asiasta, hän loukkaantuu. Ilmeisesti odottaa jotain sankarikohtelua.

Sen sijaan jos minä olen siivonnut koko talon, mutta en pessyt pyykkiä, mies tulee kotiin ja ainoa mitä hän näkee on se, etten ole pessyt pyykkiä. Tai mitä milloinkin. Ja kitisee siitä, usein hyvin ilkeään sävyyn. Kun huomautan tästä, mies sanoo että "pitää kiinnittää niihin asioihin huomiota missä on parannettavaa, muuten ei ikinä kehity missään". En edes halua tietää kuinka hän hermostuisi, jos silloin kun hän tulee vielä erikseen hehkuttamaan kuinka reipas on ollut, tokaisisin vain kylmästi että "et kuitenkaan sitten roskia saanut vietyä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen tapa kiittää:”Oho, ihme on tapahtunut. Kylläpä siinä kestikin kauan että sait tehtyä. Olisihan tuon ammattilainen paremmin osannut, mutta hyvä että viimein ymmärsit edes yrittää.” Sisältää oikein vilpittömät kehut, jotka on nöyränä ja ilolla otettava vastaan. Näin meillä, en väitä yleiseksi.

Kannattaisiko vähän enemmän niihin kotihommiin panostaa ihan käskemättä ja pyytämättä?

Sinulla, kuten monella muullakin naisella on uskomaton käsitys siitä, että nainen määrittää mitä tehdään ja koska tehdään. Ja mikä oikeus sinulla on käskyttää ketään? KÄSKYTTÄÄ?

Miesvauvoilta ei kysytty, ole hiljaa. Ei sulla ole mitään annettavaa kellekään, joten parisuhdeasiat ovat kohdallasi pelkkää teoriaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiittääkö naista/vaimoa/äitiä kukaan koskaan evö? Ei kiitä. Aina kerrotaan mikä kaikki on pielessä ja mitä pitää tehdä paremmin ja nopeammin ja miten kaikki paska on aina hänen syytään.

Toi on sun totuus ja valitsemasi elämä. Ootko tullut koskaan ajatelleeksi, että tosinkin voi elää? Säälittävää tuollainen katkeruus.

Pakko sanoa, ettei meillä kumpikaan kiittele toista jostain säännöllisistä arkiaskareista. Mutta viime viikolla kiitin miestä talvirenkaiden vaihtamisesta ja hän taannoin kiitti kun vaihdoin taakkiinsa uuden vetoketjun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen tapa kiittää:”Oho, ihme on tapahtunut. Kylläpä siinä kestikin kauan että sait tehtyä. Olisihan tuon ammattilainen paremmin osannut, mutta hyvä että viimein ymmärsit edes yrittää.” Sisältää oikein vilpittömät kehut, jotka on nöyränä ja ilolla otettava vastaan. Näin meillä, en väitä yleiseksi.

Kannattaisiko vähän enemmän niihin kotihommiin panostaa ihan käskemättä ja pyytämättä?

Sinulla, kuten monella muullakin naisella on uskomaton käsitys siitä, että nainen määrittää mitä tehdään ja koska tehdään. Ja mikä oikeus sinulla on käskyttää ketään? KÄSKYTTÄÄ?

Miesvauvoilta ei kysytty, ole hiljaa. Ei sulla ole mitään annettavaa kellekään, joten parisuhdeasiat ovat kohdallasi pelkkää teoriaa.

Olipas oikein AIKUISMAINEN ja asiallinen argumentti. Noin vihamielinen ihminen ei ainakaan ole parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan tee yhtään enempää kotitöitä kuin mies. Ehkä jopa vähemmän. Jotkut jutut painottuu enemmän mulle, toiset miehelle. Mutta mies on reippaampi tarttumaan toimeen kun mä vasta alan valittaa että olis pakko imuroida...

Just sanoin miehelle, että naiset ei vaan osaa käsitellä miehiään ;) Mä kehun aina että se on niiiin seksikäs ja haluttava kun se imuroi/käy kaupassa/remontoi/keittää mulle kahvit, että mun tekis mieli ******** ja ********** ja ********* häntä (kuvittele joku miestä viehättävä eroottinen verbi). Menee huumorin puolelle, mutta hymyilyttää molempia ja osoittaa arvostusta, hyvää mieltä ja toki muistuttaa myös siitä, että sitä kipinääkin löytyy ihan oikeasti <3

Tuollainen käsiteltävänä pitäminen vaan on melkoista miesten aliarviointia. Aikuisen voi odottaa hoitavan tonttinsa ilman manipulointia, kiitokset tietty ansaitaan ja annetaan puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen tapa kiittää:”Oho, ihme on tapahtunut. Kylläpä siinä kestikin kauan että sait tehtyä. Olisihan tuon ammattilainen paremmin osannut, mutta hyvä että viimein ymmärsit edes yrittää.” Sisältää oikein vilpittömät kehut, jotka on nöyränä ja ilolla otettava vastaan. Näin meillä, en väitä yleiseksi.

Ei ole mikään pakko elää suhteessa, josta puuttuu toisen kunnioitus...eikä pidäkään, se ei ole hyvä suhde. Itsekunnioitusta taas pitää olla sen verran, että lähtee, jos lyttääminen on jatkuvaa. Tämä ihan osapuolten sukupuolista riippumatta.

Tiedän. Suhde onkin jo käytännössä loppu.

Mutta koska toinen vielä hoitaa oman hommansa (vaikka sättien) niin kivahan siinä on vapaamatkustajana köllötellä :)

Oli sarkastinen vastaus nro 9:lle, joka sinnittelee loppuneessa suhteessa.

Teillä ehkä niin mutta ei päde ap:hen. Me hoidetaan hommat ihan tasapuolisesti. Toinen vaan keksii kaikesta valittamista.

Olen ottanut ihan tietoiseksi tavaksi kiittää miestäni aina kun tehnyt jonkun kotityön. Ei nyt tietenkään ihan joka kerta toteudu, mutta kuitenkin. Molemmille se on itsestään selvää että kumpikin osallistuu, mutta sitä en ymmärrä miksei se olisi silti kiitoksen arvoista?

Juuri pari viikkoa sitten mies otti asian puheeksi ja sanoi että se on kyllä kiva että kiitän vaikka ei tarvitsisi. Kuulemma mukavampi osallistua kodin yhteisiin töihin. Pahoitteli kun itse ei muista ihan yhtä usein antaa kiitosta. Kiittää kuitenkin välillä. Halaa ja pussaa.

Suosittelen kokeilemaan, niin naisia kuin miehiäkin! Sujuu arki mukavammin. Ei ole iso vaiva.