"Urheilullinen nuori nainen" = keskeytti Cooperin testin rintakipuihin

Oliko sillä niin isot tissit että ne heilui sinne tänne liian holtittomasti juostessa ja aiheutti rintakipuja?

Urheiluakin on eri laatuisia, pääasiassa jaetaan lihaskuntoon ja kestävyyskuntoon. Cooper testaa tuota kestävyyttä. Eli jos harjoittelu on pääasiassa lihaskuntoharjoittelua, esim. salilla painojen nostelua, niin ei sitä cooperia jaksa juosta, vaikka pystyisi nostamaan 100kg penkistä.

Itse en ole edes salikunnossa ja silti se intti tuli suoritettua. Enkä keskeyttänyt Cooperin testiä, vaikka tulos oli mikä oli. Noilla naisilla tuntuu olevan pakonomainen tarve todistella olevansa muita (miehiä) parempia.

"Romahduksesta" on vaikea sanoa mitään, mutta ihmetytti testiä valvonneen miehen käytös, ei vaikuttanut erityisen huolestuneelta eikä tarjonnut minkäänlaista apua. Olikohan sitten käsikirjoitettu tämäkin kohtaus eikä hän osannut oikein näytellä?

Mikä sen sydämessä oli lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Urheiluakin on eri laatuisia, pääasiassa jaetaan lihaskuntoon ja kestävyyskuntoon. Cooper testaa tuota kestävyyttä. Eli jos harjoittelu on pääasiassa lihaskuntoharjoittelua, esim. salilla painojen nostelua, niin ei sitä cooperia jaksa juosta, vaikka pystyisi nostamaan 100kg penkistä.

Kuka tahansa jaksaa juosta Cooperin kunhan ei juokse omaan kuntoonsa nähden liian lujaa.

Jos 2000metriin kykenevä lähtee juoksemaan kuin 3500m juokseva niin tottakai se menee piippuun muutamassa minuutissa.

Nykyteinitkin suurin piirtein alkavat vaatia ambulanssia kun juostessa alkaa pistää kyljestä...

Fyysistä rasitusta on koettu niin vähän.

Kestävyys on eri laji kuin puntinnosto. Kylkipistos eli maitohapoille juokseminen on helppoa jos lähtee liian nopeaan alkuun juoksemaan. Kun kuitenkin pitäisi 12 minuuttia juosta. Ei cooper oikeasti mittaa kestävyyttä vaan kuinka osa ajoittaa juoksunsa ja kuntonsa. Jos lähtee liian nopeaan juoksuun heti alkuun ei jaksa loppuun asti nykyisellä kunnolla.

Varsinkin jos juoksutilanteessa on ryhmäpaine juosta yhtä lujaa kuin toiset, vaikka cooperin tarkoitus olisi saada henkilökohtainen kestävyys/kunto esille.

Pers,ettään vuosikausia kyykännyt salipis,sis juoksi elämänsä ensimmäistä kertaa itsensä maitohapoille?

KUTSUKAA MEDIHELI!

Tuo on ihan totta, nykynuoret pelästyy sitä normaalia palleapistosta joka kokemattomalle helposti tulee. Aika surullista oikeasti.

Minäkään en jaksa juosta cooperia. En ole koskaan jaksanut. Koulussakin kävelin puolet ajasta siinä testissä.

Olen kuitenkin aina liikkunut. Harrastan tanssimista aktiivisesti eikä siinä ole jaksamisongelmia tullut vastaan.

Lapsena kävin talvella hiihtämässä aina kun oli hiihtokeli. Kesäaika taas liikuin muuten paljon. Kiipeilin puissa ja missä milloinkin ja harjoittelin kärrynpyöriä ja käsillä kävelyä ja monenlaisia voimistelujuttuja.

Yhteistä kaikelle harrastamalleni liikunnalle ovat pienet lepotauot urheilusuorituksen aikana. Niitä tulee hiihdossa, tanssissa ja voimistelussa, kiipeilyssäkin.

Juokseminen on taas on jatkuvaa repimistä ilman mitään taukoja.

Iän myötä olen oppinut hyväksymään sen, että juokseminen ei ole minulle sopiva laji. Nuorempana juoksemisen vaikeus harmitti. Ja tietysti se näkyi huonona liikunnan numerona. Se oli aika outoa kun muuten liikuin paljon ja olin hyvä jopa telinevoimistelussa. Satuin vaan saamaan sellaisen liikunnanopen joka ei pitänyt niistä lajeista joissa pärjäsin.

Vierailija kirjoitti:

"Romahduksesta" on vaikea sanoa mitään, mutta ihmetytti testiä valvonneen miehen käytös, ei vaikuttanut erityisen huolestuneelta eikä tarjonnut minkäänlaista apua. Olikohan sitten käsikirjoitettu tämäkin kohtaus eikä hän osannut oikein näytellä?

Mitäs apua tuossa oikeesti olis pitäny tarjota 🤣 Tyhmempikin tietää että parikymppinen nuori kyseessä niin ihan normi kylkipistos kyseessä.

Ei tarttee lanssia tai ryhmäterapiaa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en jaksa juosta cooperia. En ole koskaan jaksanut. Koulussakin kävelin puolet ajasta siinä testissä.

Olen kuitenkin aina liikkunut. Harrastan tanssimista aktiivisesti eikä siinä ole jaksamisongelmia tullut vastaan.

Lapsena kävin talvella hiihtämässä aina kun oli hiihtokeli. Kesäaika taas liikuin muuten paljon. Kiipeilin puissa ja missä milloinkin ja harjoittelin kärrynpyöriä ja käsillä kävelyä ja monenlaisia voimistelujuttuja.

Yhteistä kaikelle harrastamalleni liikunnalle ovat pienet lepotauot urheilusuorituksen aikana. Niitä tulee hiihdossa, tanssissa ja voimistelussa, kiipeilyssäkin.

Juokseminen on taas on jatkuvaa repimistä ilman mitään taukoja.

Iän myötä olen oppinut hyväksymään sen, että juokseminen ei ole minulle sopiva laji. Nuorempana juoksemisen vaikeus harmitti. Ja tietysti se näkyi huonona liikunnan numerona. Se oli aika outoa kun muuten liikuin paljon ja olin hyvä jopa telinevoimistelussa. Satuin vaan saamaan sellaisen liikunnanopen joka ei pitänyt niistä lajeista joissa pärjäsin.

Nykyään suositaan run-walk-run-metodia juoksukunnon kasvattamiseen, ja amerikkalaiset juoksevat maratonejakin sillä menetelmällä. Siinä ideana on juuri tuo: suorituksen aikana otetaan aina lyhyt palautuminen (kävely) jotta jaksaa jatkaa pitempään. Suosittelen kokeilemaan!

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en jaksa juosta cooperia. En ole koskaan jaksanut. Koulussakin kävelin puolet ajasta siinä testissä.

Olen kuitenkin aina liikkunut. Harrastan tanssimista aktiivisesti eikä siinä ole jaksamisongelmia tullut vastaan.

Lapsena kävin talvella hiihtämässä aina kun oli hiihtokeli. Kesäaika taas liikuin muuten paljon. Kiipeilin puissa ja missä milloinkin ja harjoittelin kärrynpyöriä ja käsillä kävelyä ja monenlaisia voimistelujuttuja.

Yhteistä kaikelle harrastamalleni liikunnalle ovat pienet lepotauot urheilusuorituksen aikana. Niitä tulee hiihdossa, tanssissa ja voimistelussa, kiipeilyssäkin.

Juokseminen on taas on jatkuvaa repimistä ilman mitään taukoja.

Iän myötä olen oppinut hyväksymään sen, että juokseminen ei ole minulle sopiva laji. Nuorempana juoksemisen vaikeus harmitti. Ja tietysti se näkyi huonona liikunnan numerona. Se oli aika outoa kun muuten liikuin paljon ja olin hyvä jopa telinevoimistelussa. Satuin vaan saamaan sellaisen liikunnanopen joka ei pitänyt niistä lajeista joissa pärjäsin.

Sama vika, kiva kuulla, etten ole ainut. Koulussa juoksucooperissa en ikinä saanut muuta kuin luokattomia tuloksia, mutta sitten sattuikin kohdalle luistelucooper, ilmeisesti epävirallinen. Taitoluistelutaustan vuoksi luistelin luokan parhaan tuloksen, pojat mukaan lukien, ja sain selkeästi kuntotuloksen erinomainen. Meni kaikki usko vertailukelpoisiin kuntotesteihin, ei mun kuntoni ollut erinomainen, muttei myöskään juoksucoopperin huonon tuloksen mukainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en jaksa juosta cooperia. En ole koskaan jaksanut. Koulussakin kävelin puolet ajasta siinä testissä.

Olen kuitenkin aina liikkunut. Harrastan tanssimista aktiivisesti eikä siinä ole jaksamisongelmia tullut vastaan.

Lapsena kävin talvella hiihtämässä aina kun oli hiihtokeli. Kesäaika taas liikuin muuten paljon. Kiipeilin puissa ja missä milloinkin ja harjoittelin kärrynpyöriä ja käsillä kävelyä ja monenlaisia voimistelujuttuja.

Yhteistä kaikelle harrastamalleni liikunnalle ovat pienet lepotauot urheilusuorituksen aikana. Niitä tulee hiihdossa, tanssissa ja voimistelussa, kiipeilyssäkin.

Juokseminen on taas on jatkuvaa repimistä ilman mitään taukoja.

Iän myötä olen oppinut hyväksymään sen, että juokseminen ei ole minulle sopiva laji. Nuorempana juoksemisen vaikeus harmitti. Ja tietysti se näkyi huonona liikunnan numerona. Se oli aika outoa kun muuten liikuin paljon ja olin hyvä jopa telinevoimistelussa. Satuin vaan saamaan sellaisen liikunnanopen joka ei pitänyt niistä lajeista joissa pärjäsin.

Sama vika, kiva kuulla, etten ole ainut. Koulussa juoksucooperissa en ikinä saanut muuta kuin luokattomia tuloksia, mutta sitten sattuikin kohdalle luistelucooper, ilmeisesti epävirallinen. Taitoluistelutaustan vuoksi luistelin luokan parhaan tuloksen, pojat mukaan lukien, ja sain selkeästi kuntotuloksen erinomainen. Meni kaikki usko vertailukelpoisiin kuntotesteihin, ei mun kuntoni ollut erinomainen, muttei myöskään juoksucoopperin huonon tuloksen mukainen.

Juoksutekniikka ei ole mikään itsestäänselvyys sen enempää kuin luistelutekniikkakaan. Jos juoksuasento on väärä ja keho on tottumaton iskutukseen, ei ole mikään ihme jos cooperista tulee todellista kuntoa huonompi tulos. Lisäksi 90% kokemattomista juoksijoista yrittää juosta liian kovaa ja siksi väsyy hetkessä. Muutama kävelyaskel aina silloin tällöin auttaisi asiaa jo kummasti. Samoin se, että lämmittelee ennen juoksua ja lähtee riittävän rauhallisesti liikkeelle.

Hänellä oli anemia, selviää myöhemmin kun sydänoireita tulee lisää.

Cooper mittaa hapenottokykyä joka on luontainen ominaisuus, siksi on hyvä mennä omalla tasollaan. Hapenottokykyä pystyy nostaman harjoittelulla, mutta sellainen jolla se on jo luonnostaan korkea on tietenkin myös parempi tulos esim. Cooperissa. Tätä ei tietenkään esimerkiksi koulussa kerrottu....

Cooperin testi on luonnotonta touhua. Perustuu tiettyihin metrimääriin. Afrikassa juostaan savannilla saaliin perässä +30 asteen keleissä lannevaatteissa. Siellä se aito ympäristö on.

Tyrant kirjoitti:

Cooper mittaa hapenottokykyä joka on luontainen ominaisuus, siksi on hyvä mennä omalla tasollaan. Hapenottokykyä pystyy nostaman harjoittelulla, mutta sellainen jolla se on jo luonnostaan korkea on tietenkin myös parempi tulos esim. Cooperissa. Tätä ei tietenkään esimerkiksi koulussa kerrottu....

Mitäs sillä hapenottokyvyllä sitten tekee oikeassa elämässä? Urheilu on viihdettä ja rahastusta.

Väärä hengitystekniikka juoksussa. Hengitä sisään suun kautta ja nenän kautta ulos jos haluat maksimoida pidemmällä juoksumatkalla kestämisen