Miten sait aloitettua elämäntapamuutoksen?

Kumpa pystyisin itsekin muuttamaan elämäntapojani (ruokailu ja liikunta). Esim. sokeri väsyttää, sen käyttö pitäisi saada minimiin.

Ei kannata odottaa vaan päättää nyt, ettet otakaan sitä pullaa. Jätät vain ottamatta. Lähdet vain kävelylle etkä odota sitä, että elämänmuutos alkaa. Se alkoi jo. Nyt jokainen päätös jonka teet, on osa uutta elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Kumpa pystyisin itsekin muuttamaan elämäntapojani (ruokailu ja liikunta). Esim. sokeri väsyttää, sen käyttö pitäisi saada minimiin.

Pitäisikö aloittaa jostain pienestä muutoksesta, esim. 1 ateria päivässä olisi täysin suositusten mukainen, ellei jo tällä hetkellä ole?

Kertarysäyksellä onnistuu parhaiten. Itse tutustuin ketogeeniseen (VHH) ruokavalioon muutaman viikon ajan ja sitten päätin, että nyt se alkoi.

En tarkalleen osaa sanoa, mutta se tapahtui kerralla. Muistan eräs päivä miettineeni, että olisin valmis maksamaan isojakin summia (rahaa) saadakseni painoa pois sen 20 - 25 kg. Sitten siinä vaan heräsi ajatus, että mikä h*lvetti minua muka estää tekemästä sitä itse. Sen päivän jälkeen en vain toivonut pystyväni siihen, tiesin sen. Ja tiedän, että sinäkin ap pystyt.

Olin pitkään kypsytellyt ajatusta, pari kertaa ns aloittanutkin muutoksen tiellä, mutta jokin vielä stoppasi sen. Sit vaan tuli päivä, kun mitta tuli täyteen, ja siitähän se vaan lähti. Kertarysäyksellä. On toiminut mulle parhaiten.

Läheiseni sai aivoinfarktin. Tulipa kertaheitolla elämän tavat uusiksi.

Näytin ihan hirveältä valokuvissa. Kerralla pois sokeri, alkoholi ja kaikki vehnähönttö ja leipä. 

Liikuntaa en lisännyt, kun päivittäin kävelen jo noin 8 kilometriä ja aika on rajallista. 

Olen aloittanut elämäntapamuutoksen "kunnolla" suunnilleen miljoona kertaa. Puoli vuotta sitten oma olotila ahdisti, ja tuli tarve tehdä jotain. Tällä kertaa tein jotain toisin: aloitin tekemään pieniä muutoksia. Pienten muutosten tekemisestä on huudeltu paljon, mutta ikinä en ajatellut sen tuovan oikeita tuloksia. No, kannatti kokeilla. Nyt on käynyt niin, että olen laihtunut 6kk aikana 25kg. Olo on tosi hyvä!

En ole rajoittanut itseltäni mitään tiettyjä ruoka-aineita, enkä tehnyt tiukkoja ruokavalio- tai treeniohjelmia. Olen elänyt kuten ennenkin, ainoa muutos on se, että syön määrällisesti vähemmän. Lasken kaloreita. Ajattelen lahduttavani, mutta elän ihan samanlaista elämää kuin aiemminkin. Juon välillä olutta ja syön suklaata ja roskaruokaa. Määrät vaan ovat aiempaa pienempiä.

Mun mielestä on tärkeää päästä pois diettaamis-asenteesta, sillä diettaaminen ei ole koko elämän kestävää, vaan väliaikaista. Jos haluaa pitkäaikaisia tuloksia, pitää ajatusmaailmaa ja omia tapoja muuttaa syvemmin.

Kiitos kannustavista kommenteistanne. Ajattelinkin lähteä tekemään jotain pientä, ja toisinaan olen tehnytkin. Esim jättänyt tupakoita väliin, tehnyt leipien ja pelkön kahvin sijaan marjasmoothieita.

Valokuvat ällöttävät, niistä näkee ruman totuuden kehonsa tilasta paremmin kuin peilistä..

Ap

Vasta kun sairastuin aika vakavasti. Valitettavasti sitä ennen ei jaksanut kovin pitkään jatkaa terveellistä elämäntyyliä. Nyt se on helppoa.

Sain herätyksen työfysioterapeutin kokovartalopeilistä. Siinä kun tunnin "ihaili" itseään vähäpukeisena, fyssarin vinkit siitä aiheesta mitä oltiin käymässä läpi meni täysin ohi korvien, mutta se näky omasta ruhosta paloi verkkokalvoille pysyvästi.

Tulostin karppausinfon ateriamatriisin, laminoin sen ja sijoitin näkyvälle paikalle keittiöön. Siitä se sitten alkoi.

Vierailija kirjoitti:

Kertarysäyksellä onnistuu parhaiten. Itse tutustuin ketogeeniseen (VHH) ruokavalioon muutaman viikon ajan ja sitten päätin, että nyt se alkoi.

Nimenomaan kertarysäystä ei suositella vaan yksi asia kerrallaan kuntoon. Niin minäkin sain elämäntapani muutettua. Ensin muutin unirytmini, ja lopetin yökukkumisen. Sen jälkeen aloitin pätkäpaaston ja lopuksi liikunnan.  Ihmisellä kestää noin kolme viikkoa omaksua uusi tapa rutiiniksi, joten ottaa ensin yhden asian, ja harjoittaa sitä kolme viikkoa (tai enemmänkin vaadittaessa), ennen kuin ottaa seuraavan asian työn alle.

Sairastuin niin pahasti, että oli pakko lopettaa kaikki paheet kerralla. Kun vähänkin retkahdan, sairaus nostaa heti päätään ja on taas taistelua rauhoittaa se.

Ensin muutin ruokavalion ja aloin liikkumaan säännöllisesti. . Alkoholia käytän kerran muutamassa vuodessa  Ja sen jälkeen vasta lopetin tupakoinnin. Olin polttanut 26v. Huomasi, että aloin i voimaan paljon paremmin. Se oli helppoa jatkaa.

Kunnon lähtölaukaus on usein hyvä juttu. Sellainen, joka sopii sinulle. Aito motivaatio on kuitenkin kaikista tärkein. Siksi hyvä alkupotku voikin olla ihan rehellisesti kysyä itseltään, että viihtyykö siinä elämässä ja olotilassa joka nyt on ja miettiikö elämäntapamuutosta siksi, että haluaa esittää sitä muille vai siksi, että on aidosti kyllästynyt ja haluaa muutosta.

Painonpudotus itsellä lähti hyvin käyntiin tyrmistymisellä siitä, miltä vielä syksyllä istunut mekko näytti keväällä päällä ja Nutrilett -kuurilla, jonka jälkeen söin 5:2 -mallin mukaan kuukausitolkulla. Koin, että se helpotti normaaliin syömiseen siirtymistä: paastopäivät pitivät vatsalaukun ja sitä kautta ruokamäärät pieninä eikä tullut niitä repsahduksia joita ns. kieltolakimallien kanssa mulle tulee helposti missä vaan asiassa.

Rutiini auttaa usein. Kun jutuista tulee tapa, ne jäävät helpommin tekemättä. Tee siis päätös jostain, äläkä tingi siitä: vartin jumppa, aamukävely, mitä nyt haluatkin. Yksi positiivinen tapa ruokkii sitten seuraavaa.

Olen yrittänyt ja epäonnistunut monesti ja toisaalta onnistunutkin monesti. Onnistumisia ei yhdistä mikään yksittäinen tekijä, mutta yksi keino ei ole epäonnistunut koskaan.

Elämä aaltoilee luonnostaan aina välillä, vuorollaan tulee muutoksia, vastoinkäymisiä ja odottamatonta myötätuulta. Kun joku muuttuu mun elämässäni olosuhteiden pakosta, se on yleensä tilaisuus muuttaa myös jotain muuta.

Kun mun kaksossiskoni teki itsemurhan, meinasin lakata kokonaan syömästä. Aika jotenkin hidastui enkä voinut tehdä mitään ajatuksissani vaan olin hypertietoinen joka hetkestä. Samalla mulla oli epätoivoinen tarve tarttua johonkin asiaan ja keskittyä siihen ja hallita elämässäni edes jotain. Valitsin syömisen. Pidin ruokapäiväkirjaa, laskin ravintoaineet ja kalorit, käytin paljon aikaa sen tunnusteluun mitkä ruuat tuntuivat "turvallisilta" ja mitkä vaikeilta, ja päädyin noudattamaan vegaanista ruokavaliota. Päiväkirjan pitäminen loppui muutaman kuukauden jälkeen mutta uudet syömätavat jäivät ja mun yli 10 vuotta kestänyt syömishäiriöni on ollut siitä lähtien täysin oireeton.

Lopetin tupakoinnin niin, että aloitin uudessa työpaikassa. Olin helvetin stressaantunut ja työpaikan tupakkahuone inhotti. Lopetin tupakoinnin niin että päätin etten ikinä mene tupakkahuoneeseen. Vieroitusoireita hädin tuskin huomasi, ne eivät erottuneet stressistä. Tupakkahuoneen inhon voimalla sain pidetyksi kiinni polttamattomuudesta parin kuukauden ajan koska muita tilaisuuksia polttaa ei työpäivän aikana ollut. Samalla olin kohottanut kuntoani niin paljon että aloin arvostaa keuhkojani. En joutunut käyttämään tahdonvoimaa oikeastaan missään vaiheessa.

Rakastuin mielettömästi mutta mies oli aika haastavien lasten vuoroviikkoisä ja joka toinen viikko kärsin kauheaa ikävää kun hänellä riitti hädin tuskin aikaa laittaa viesti silloin tällöin. Aloitin uuden harrastuksen ja otin tavaksi ottaa viikoittain kahteen ystävään yhteyttä ja ehdottaa jotain. Pääsin erosta onneksi nopeasti yli, mutta vähän aikaa se teki olon niin kurjaksi että tulin voittaneeksi urheiluvammasta alkaneen pelon jonka takia en vuosiin tehnyt minkäänlaista voimaharjoittelua, ja aloitin painojennoston uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen aloittanut elämäntapamuutoksen "kunnolla" suunnilleen miljoona kertaa. Puoli vuotta sitten oma olotila ahdisti, ja tuli tarve tehdä jotain. Tällä kertaa tein jotain toisin: aloitin tekemään pieniä muutoksia. Pienten muutosten tekemisestä on huudeltu paljon, mutta ikinä en ajatellut sen tuovan oikeita tuloksia. No, kannatti kokeilla. Nyt on käynyt niin, että olen laihtunut 6kk aikana 25kg. Olo on tosi hyvä!

En ole rajoittanut itseltäni mitään tiettyjä ruoka-aineita, enkä tehnyt tiukkoja ruokavalio- tai treeniohjelmia. Olen elänyt kuten ennenkin, ainoa muutos on se, että syön määrällisesti vähemmän. Lasken kaloreita. Ajattelen lahduttavani, mutta elän ihan samanlaista elämää kuin aiemminkin. Juon välillä olutta ja syön suklaata ja roskaruokaa. Määrät vaan ovat aiempaa pienempiä.

Mun mielestä on tärkeää päästä pois diettaamis-asenteesta, sillä diettaaminen ei ole koko elämän kestävää, vaan väliaikaista. Jos haluaa pitkäaikaisia tuloksia, pitää ajatusmaailmaa ja omia tapoja muuttaa syvemmin.

Samalla reseptillä 5v aikana -40kg, ilman päivääkään dieetillä. Pieniä parempia valintoja ja kalorien seuraaminen edes suurpiirteisesti. Jos tänään herkuttelen niin huomenna syön kevyemmin, kokonaisuus ratkaisee. Alkuun olin miinuskaloreilla mutta viimeiset 2v on menny jo rutiinilla eikä tarvi laskee kaloreita kun tietää jo oikeat annoskoot. Oon oppinut kuunteleen kroppaa ja itseäni paremmin.

Voimia teille kaikille, toivottavasti muutos on pysyvä, ja hirveästi tsemppiä kaikille jotka prosessin alussa! 🙏😌❤

Minäkin suosittelisin pieniä muutoksia, varsinkin jos elämässäsi on vähänkin kiirettä ja stressiä. Itse taistelen suklaata vastaan. Yritän pitää huolen, että aina on jotain pientä terveellistä evästä mukana, vaikka porkkanoita. Kioskeista ja automaateista on valitettavan helppo ostaa namia. Ne suklaahimokohtaukset menee onneksi nopeasti ohi, kun on vaihtoehto. Ja sitten esim aina rappuset hissin sijasta ainakin viidenteen kerrokseen asti jne. Askelmittari on kans hyvä apukeino.

Mutta joillekin ihmisille kertarysäys sopii paremmin.