Toivottavasti kaikki eronneet vanhemmat tajuavat olla kiitollisia omasta ajasta ja rauhasta jota saavat

Lähipiirissämme on eronnut isä, joka todellakin riemuitsee niistä joka toisesta viikosta, milloin lapset eivät ole hänen luonaan.

Vierailija kirjoitti:

Olkaa te ydinperheeläiset puolestanne kiitollisia siitä, että teillä on rinnalla aina se toinen vanhempi tukena, kasvattamassa ja ottamassa vastaan uhman ja murrosiän kiukut. Vuorottelemassa iltarutiineja, kauppareissuja ja päiväkotiin kuskailuja. Auttamassa silloin kun perheessa on kaikilla vatsatauti.

Olkaa kiitollisia siitä, että teillä on se toinen kenen kanssa jakaa myös ne lapset hauskat päähänpistot, kevätjuhlanäytelmän liikutuksen kyyneleet ja perhelomat palmujen katveessa.

Olkaa kiitollisia siitä, ettette joudu näkemään lapsen itkua ja ikävää poissaolevaa vanhempaa kohtaa, sitä lapsen surullista vilkutusta kun kaarran autolla pois ja tiedetään kumpikin että nähdään vasta viikon päästä ja on ikävä valmiiksi. Saatikka sitä kamojen roudausta edestakas ja sitä miten aina joku asia unohtuu tai on väärässä paikassa.

Niinpä, ruoho näyttää aina vihreämmältä aidan toisella puolella.

Mitään muuta en toivonut kuin sitä, että olisin pystynyt tarjoamaan lapsille ehjän ja onnellisen perheen. Se epäonnistumisesta johtuva syyllisyys ja pettymyksentunne on paljon painavampaa kun villit seksihurjastelut tai harrastukset. Joten ihan turhaan kadehdit.

Aamen. Kaksi vuotta erosta ja itkeskelen yhä ikävää kun lapset lähtevät isälleen. Ero oli meille välttämätön mutta kehoitan silti kaikkia tekemään ihan kaikkensa, jotta parisuhde/avioliitto säilyy ja lapset saavat pitää ydinperheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa te ydinperheeläiset puolestanne kiitollisia siitä, että teillä on rinnalla aina se toinen vanhempi tukena, kasvattamassa ja ottamassa vastaan uhman ja murrosiän kiukut. Vuorottelemassa iltarutiineja, kauppareissuja ja päiväkotiin kuskailuja. Auttamassa silloin kun perheessa on kaikilla vatsatauti.

Olkaa kiitollisia siitä, että teillä on se toinen kenen kanssa jakaa myös ne lapset hauskat päähänpistot, kevätjuhlanäytelmän liikutuksen kyyneleet ja perhelomat palmujen katveessa.

Olkaa kiitollisia siitä, ettette joudu näkemään lapsen itkua ja ikävää poissaolevaa vanhempaa kohtaa, sitä lapsen surullista vilkutusta kun kaarran autolla pois ja tiedetään kumpikin että nähdään vasta viikon päästä ja on ikävä valmiiksi. Saatikka sitä kamojen roudausta edestakas ja sitä miten aina joku asia unohtuu tai on väärässä paikassa.

Niinpä, ruoho näyttää aina vihreämmältä aidan toisella puolella.

Mitään muuta en toivonut kuin sitä, että olisin pystynyt tarjoamaan lapsille ehjän ja onnellisen perheen. Se epäonnistumisesta johtuva syyllisyys ja pettymyksentunne on paljon painavampaa kun villit seksihurjastelut tai harrastukset. Joten ihan turhaan kadehdit.

Aamen. Kaksi vuotta erosta ja itkeskelen yhä ikävää kun lapset lähtevät isälleen. Ero oli meille välttämätön mutta kehoitan silti kaikkia tekemään ihan kaikkensa, jotta parisuhde/avioliitto säilyy ja lapset saavat pitää ydinperheen.

Miksi ero oli välttämätön? Muuttiko mies pois? Ap

Lapset ovat aina luonani. Olen kiitollinen ettei exän naamaa tarvi enää katsoa. Siinä on vapautta.

Molemmat puolet kokenut. Se kun on yksin parisuhteessa (toinen paljon töissä). Ja se kun on oikeasti yksin (ero).

Huonoa suhdetta en takaisin ottaisi, mutta jos parisuhde lasten isään on hyvä, on yhdessä noin miljoona kertaa helpompaa kuin eronneena - silti vaikka toinen tekisi reissutyötä.

Lasten oireiluun erosta en edes aloita. Se muuttaa arjen täysin.

Ja hyvä ymmärtää että lasten vieminen isovanhemmalle hoitoon viikonloppuna on ihan eri asia kuin se että lapset on isällä koska olette eronneet. Sitä edeltää yleensä yksinäinen ja raskas viikko yksin oireilevien lasten kanssa, eli olet kuolemanväsynyt. Ja ekan yön/päivän jälkeen lapsista erossa iskee ikävä, sekä syyllisyys siitä ettet ole lasten kanssa. Nauti siinä sitten.

Ps. Erosta nyt vuosi eikä ole seksiä tai rahaa näkynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa te ydinperheeläiset puolestanne kiitollisia siitä, että teillä on rinnalla aina se toinen vanhempi tukena, kasvattamassa ja ottamassa vastaan uhman ja murrosiän kiukut. Vuorottelemassa iltarutiineja, kauppareissuja ja päiväkotiin kuskailuja. Auttamassa silloin kun perheessa on kaikilla vatsatauti.

Olkaa kiitollisia siitä, että teillä on se toinen kenen kanssa jakaa myös ne lapset hauskat päähänpistot, kevätjuhlanäytelmän liikutuksen kyyneleet ja perhelomat palmujen katveessa.

Olkaa kiitollisia siitä, ettette joudu näkemään lapsen itkua ja ikävää poissaolevaa vanhempaa kohtaa, sitä lapsen surullista vilkutusta kun kaarran autolla pois ja tiedetään kumpikin että nähdään vasta viikon päästä ja on ikävä valmiiksi. Saatikka sitä kamojen roudausta edestakas ja sitä miten aina joku asia unohtuu tai on väärässä paikassa.

Niinpä, ruoho näyttää aina vihreämmältä aidan toisella puolella.

Mitään muuta en toivonut kuin sitä, että olisin pystynyt tarjoamaan lapsille ehjän ja onnellisen perheen. Se epäonnistumisesta johtuva syyllisyys ja pettymyksentunne on paljon painavampaa kun villit seksihurjastelut tai harrastukset. Joten ihan turhaan kadehdit.

Aamen. Kaksi vuotta erosta ja itkeskelen yhä ikävää kun lapset lähtevät isälleen. Ero oli meille välttämätön mutta kehoitan silti kaikkia tekemään ihan kaikkensa, jotta parisuhde/avioliitto säilyy ja lapset saavat pitää ydinperheen.

Entä mitä vanhemmat saavat? Eivät mitään mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja nauttia elämästä, kun vastuu painaa ja hommat kaatuvat niskaan 24/7? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa te ydinperheeläiset puolestanne kiitollisia siitä, että teillä on rinnalla aina se toinen vanhempi tukena, kasvattamassa ja ottamassa vastaan uhman ja murrosiän kiukut. Vuorottelemassa iltarutiineja, kauppareissuja ja päiväkotiin kuskailuja. Auttamassa silloin kun perheessa on kaikilla vatsatauti.

Olkaa kiitollisia siitä, että teillä on se toinen kenen kanssa jakaa myös ne lapset hauskat päähänpistot, kevätjuhlanäytelmän liikutuksen kyyneleet ja perhelomat palmujen katveessa.

Olkaa kiitollisia siitä, ettette joudu näkemään lapsen itkua ja ikävää poissaolevaa vanhempaa kohtaa, sitä lapsen surullista vilkutusta kun kaarran autolla pois ja tiedetään kumpikin että nähdään vasta viikon päästä ja on ikävä valmiiksi. Saatikka sitä kamojen roudausta edestakas ja sitä miten aina joku asia unohtuu tai on väärässä paikassa.

Niinpä, ruoho näyttää aina vihreämmältä aidan toisella puolella.

Mitään muuta en toivonut kuin sitä, että olisin pystynyt tarjoamaan lapsille ehjän ja onnellisen perheen. Se epäonnistumisesta johtuva syyllisyys ja pettymyksentunne on paljon painavampaa kun villit seksihurjastelut tai harrastukset. Joten ihan turhaan kadehdit.

Aamen. Kaksi vuotta erosta ja itkeskelen yhä ikävää kun lapset lähtevät isälleen. Ero oli meille välttämätön mutta kehoitan silti kaikkia tekemään ihan kaikkensa, jotta parisuhde/avioliitto säilyy ja lapset saavat pitää ydinperheen.

Entä mitä vanhemmat saavat? Eivät mitään mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja nauttia elämästä, kun vastuu painaa ja hommat kaatuvat niskaan 24/7? Ap

Siis mikä estää toteuttamasta itseä kun teitä on kaksi? Senkus vuorottelette, toinen hoitaa lapsia sillä aikaa kun toinen tekee mitä lystää.

Ja lapsenvahti tulee halvemmaksi kuin ero. Se on varma.

Eroäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa te ydinperheeläiset puolestanne kiitollisia siitä, että teillä on rinnalla aina se toinen vanhempi tukena, kasvattamassa ja ottamassa vastaan uhman ja murrosiän kiukut. Vuorottelemassa iltarutiineja, kauppareissuja ja päiväkotiin kuskailuja. Auttamassa silloin kun perheessa on kaikilla vatsatauti.

Olkaa kiitollisia siitä, että teillä on se toinen kenen kanssa jakaa myös ne lapset hauskat päähänpistot, kevätjuhlanäytelmän liikutuksen kyyneleet ja perhelomat palmujen katveessa.

Olkaa kiitollisia siitä, ettette joudu näkemään lapsen itkua ja ikävää poissaolevaa vanhempaa kohtaa, sitä lapsen surullista vilkutusta kun kaarran autolla pois ja tiedetään kumpikin että nähdään vasta viikon päästä ja on ikävä valmiiksi. Saatikka sitä kamojen roudausta edestakas ja sitä miten aina joku asia unohtuu tai on väärässä paikassa.

Niinpä, ruoho näyttää aina vihreämmältä aidan toisella puolella.

Mitään muuta en toivonut kuin sitä, että olisin pystynyt tarjoamaan lapsille ehjän ja onnellisen perheen. Se epäonnistumisesta johtuva syyllisyys ja pettymyksentunne on paljon painavampaa kun villit seksihurjastelut tai harrastukset. Joten ihan turhaan kadehdit.

Aamen. Kaksi vuotta erosta ja itkeskelen yhä ikävää kun lapset lähtevät isälleen. Ero oli meille välttämätön mutta kehoitan silti kaikkia tekemään ihan kaikkensa, jotta parisuhde/avioliitto säilyy ja lapset saavat pitää ydinperheen.

Entä mitä vanhemmat saavat? Eivät mitään mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja nauttia elämästä, kun vastuu painaa ja hommat kaatuvat niskaan 24/7? Ap

Siis mikä estää toteuttamasta itseä kun teitä on kaksi? Senkus vuorottelette, toinen hoitaa lapsia sillä aikaa kun toinen tekee mitä lystää.

Ja lapsenvahti tulee halvemmaksi kuin ero. Se on varma.

Entäpä se lapsivapaa seksi? Ja niskaan kaatuvat hommat? Ap

Minä en hankkinut lapsia ollenkaan. Vähän sellainen vaikutelma jää, että AP:nkaan ei olisi kannattanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa te ydinperheeläiset puolestanne kiitollisia siitä, että teillä on rinnalla aina se toinen vanhempi tukena, kasvattamassa ja ottamassa vastaan uhman ja murrosiän kiukut. Vuorottelemassa iltarutiineja, kauppareissuja ja päiväkotiin kuskailuja. Auttamassa silloin kun perheessa on kaikilla vatsatauti.

Olkaa kiitollisia siitä, että teillä on se toinen kenen kanssa jakaa myös ne lapset hauskat päähänpistot, kevätjuhlanäytelmän liikutuksen kyyneleet ja perhelomat palmujen katveessa.

Olkaa kiitollisia siitä, ettette joudu näkemään lapsen itkua ja ikävää poissaolevaa vanhempaa kohtaa, sitä lapsen surullista vilkutusta kun kaarran autolla pois ja tiedetään kumpikin että nähdään vasta viikon päästä ja on ikävä valmiiksi. Saatikka sitä kamojen roudausta edestakas ja sitä miten aina joku asia unohtuu tai on väärässä paikassa.

Niinpä, ruoho näyttää aina vihreämmältä aidan toisella puolella.

Mitään muuta en toivonut kuin sitä, että olisin pystynyt tarjoamaan lapsille ehjän ja onnellisen perheen. Se epäonnistumisesta johtuva syyllisyys ja pettymyksentunne on paljon painavampaa kun villit seksihurjastelut tai harrastukset. Joten ihan turhaan kadehdit.

Aamen. Kaksi vuotta erosta ja itkeskelen yhä ikävää kun lapset lähtevät isälleen. Ero oli meille välttämätön mutta kehoitan silti kaikkia tekemään ihan kaikkensa, jotta parisuhde/avioliitto säilyy ja lapset saavat pitää ydinperheen.

Entä mitä vanhemmat saavat? Eivät mitään mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja nauttia elämästä, kun vastuu painaa ja hommat kaatuvat niskaan 24/7? Ap

En ymmärrä kysymystäsi, voitko tarkentaa? Ihan samat vastuut painaa ja hommat kaatuu niskaan meilläkin eronneillakin. Teitä on siellä kaksi. Toinen voi harrastaa sillä aikaa kun toinen hoitaa muksujen asioita, ydinperheessä se on helppo järjestää kun toinen on aina siinä mukana menossa. Kaksi vanhempaa = tuplasti enemmän tunteja päivässä järjestellä ja hoitaa asioita ja ottaa omaa aikaa.

T.19

Eronneella ne hommat vasta kaatuvat niskaan. 1/3 eronneista isistä ei tapaa lapsiaan ollenkaan tai näkee hampurilaisella pari hassua kertaa vuodessa. Siitä on isyys kaukana. Ettekö te ymmärrä että ero muuttaa asioita ja paljon. Eroperheiden lapset on huonoja koulussa ja tarvitsee monenlaista tukea. Perheen hajoaminen on suuri riski lapsen tulevaisuutta ajatellen. Kaikilla ei ole edes isovanhempia apuna. Meidän lapset muuttuu ei kenenkään lapsiksi kun uudet vaihtuvat aikuiset hylkii heitä. Lisäksi taloudellinen eriarvoisuus jos tulee vieraita lapsia osaksi omaa perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Eroäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa te ydinperheeläiset puolestanne kiitollisia siitä, että teillä on rinnalla aina se toinen vanhempi tukena, kasvattamassa ja ottamassa vastaan uhman ja murrosiän kiukut. Vuorottelemassa iltarutiineja, kauppareissuja ja päiväkotiin kuskailuja. Auttamassa silloin kun perheessa on kaikilla vatsatauti.

Olkaa kiitollisia siitä, että teillä on se toinen kenen kanssa jakaa myös ne lapset hauskat päähänpistot, kevätjuhlanäytelmän liikutuksen kyyneleet ja perhelomat palmujen katveessa.

Olkaa kiitollisia siitä, ettette joudu näkemään lapsen itkua ja ikävää poissaolevaa vanhempaa kohtaa, sitä lapsen surullista vilkutusta kun kaarran autolla pois ja tiedetään kumpikin että nähdään vasta viikon päästä ja on ikävä valmiiksi. Saatikka sitä kamojen roudausta edestakas ja sitä miten aina joku asia unohtuu tai on väärässä paikassa.

Niinpä, ruoho näyttää aina vihreämmältä aidan toisella puolella.

Mitään muuta en toivonut kuin sitä, että olisin pystynyt tarjoamaan lapsille ehjän ja onnellisen perheen. Se epäonnistumisesta johtuva syyllisyys ja pettymyksentunne on paljon painavampaa kun villit seksihurjastelut tai harrastukset. Joten ihan turhaan kadehdit.

Aamen. Kaksi vuotta erosta ja itkeskelen yhä ikävää kun lapset lähtevät isälleen. Ero oli meille välttämätön mutta kehoitan silti kaikkia tekemään ihan kaikkensa, jotta parisuhde/avioliitto säilyy ja lapset saavat pitää ydinperheen.

Entä mitä vanhemmat saavat? Eivät mitään mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja nauttia elämästä, kun vastuu painaa ja hommat kaatuvat niskaan 24/7? Ap

Siis mikä estää toteuttamasta itseä kun teitä on kaksi? Senkus vuorottelette, toinen hoitaa lapsia sillä aikaa kun toinen tekee mitä lystää.

Ja lapsenvahti tulee halvemmaksi kuin ero. Se on varma.

Entäpä se lapsivapaa seksi? Ja niskaan kaatuvat hommat? Ap

Luuletko että mahtava, lapsivapaa seksi, hyvän ja turvallisen kumppanin kanssa eron jälkeen on joku itsestäänselvyys?

Jos sinulla on jo hyvä mies niin harrastat sen kanssa kun lapset nukkuu, on päiväkodissa, mummolla, naapurissa, tai hankitte lapsenvahdin.

Luuletko että ne hommat hoituu jotenkin itsellään eron jälkeen? Sit ne vasta niskaan kaatuukin, kun olet yksin. Kun lapset on minulla en saa paljoa tehtyä hommia. Kun ne ovat isällään, joudun silloin hoitamaan kaikki mitä on jäänyt rästiin tai mitä ei lasten kanssa pysty hoitamaan. Ei se työn määrä erossa vähene mihinkään. Moni joutuu esim. lapsivapaalla viikolla tekemään aamusta iltaan töitä, että rahat riittää Ja koska lapsiviikolla ei pysty.

Ideaalimaailmassa lapset syntyisivät hyviin, kunnollisiin ja turvallisiin perheisiin, joissa vanhemmat rakastavat toisiaan ja huolehtivat lapsistaan. 

Yhdenkään lapsen ei pitäisi viikon välein muuttaa vanhemmalta toiselle vanhempien eron jälkeen. 

Mulla vain alkaa nyt hajota pää perheen jatkuvaan läsnäoloon ja oman ajan ja rauhan puutteeseen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla vain alkaa nyt hajota pää perheen jatkuvaan läsnäoloon ja oman ajan ja rauhan puutteeseen. Ap

Ehkä sun sit pitää vaan erota, että pääset maistamaan tätä eroneen ihanaa ja autuasta arkea.

Tai mitä jos vaan sopisit miehen kanssa näin alkuun illan, jolokn lähdet yöksi kaverin luokse tai vaikka hotelliin.

Ihan turhaan oikeasti olet katkera meille eronneille kun sulla on kaikki työkalut itselläsi oman ajan järjestelyyn.

-19

Vierailija kirjoitti:

Mulla vain alkaa nyt hajota pää perheen jatkuvaan läsnäoloon ja oman ajan ja rauhan puutteeseen. Ap

Se me jo huomattiinkin. Sun mies ei taida osallistua riittävästi, kun koet olevasi noin suuren taakan alla. Kenties tukiverkostakin puutetta?