Kysymys yksinäisille: mitä haluaisit tehdä ystävän kanssa?
Moi kaikille!
Olen ajatellut ilmoittautua kaverini pyörittämään toimintaan jossa vapaaehtoiset voivat alkaa ystäviksi yksinäisille. Eli voidaan tehdä jotain yhdessä tai ihan vaikka jutella. Kahdestaan tai isommalla porukalla.
Mikä sinua kiinnostaisi? Retki luontoon? Museot? Konsertit? Ihmisten tapaaminen kahvilassa?
Olen 40+ mies. Itse tykkään eniten musiikista ja luonnosta, mutta olen lähdössä mukaan avoimin mielin.
Voit ilmoittaa ikäsi ja sukupuolesi, mutta pakko ei ole. Toiminta on tarkoitettu kaikenikäisille.
Kiitos :)
Kommentit (23)
Yllätys. Yksinäiset eivät halua mennä oikeasti mihinkään kenenkään kanssa, jos eivät saa ystäväkseen juuri sitä suosituinta tuttua ja kaveriporukaksi tyyppejä suoraan frendeistä.
Yksinäiset voisivat olla ystäviä toisilleen, mutta eihän se käy. Kuka sellaisen yksinäisen luuserin kanssa alkaisi kaveerata?
Kaipaisin seuraa sieniretkille, pyöräretkille, luontopoluille, messuille, myyjäisiin, näyttelyihin ja ehkä joillekin keikoille. Nämä ovat kaikki sellaisia, joihin aviomiestäni on vaikea suostutella. Olen 50+ nainen.
Vierailija kirjoitti:
Yllätys. Yksinäiset eivät halua mennä oikeasti mihinkään kenenkään kanssa, jos eivät saa ystäväkseen juuri sitä suosituinta tuttua ja kaveriporukaksi tyyppejä suoraan frendeistä.
Yksinäiset voisivat olla ystäviä toisilleen, mutta eihän se käy. Kuka sellaisen yksinäisen luuserin kanssa alkaisi kaveerata?
Taitaa koskea lähinnä nuorempia ihmisiä. Olen ymmärtänyt että kaverini pyörittämäsä toiminnassa on mukana paljon ikäihmisiä joita tuskin samalla tavalla kiinnostaa onko joku suosittu.
t. Ap
Minua kiinnostaisi muun muassa konserttiin meneminen, ruoanlaitto, askartelu yms. Yhdessä tekeminen ylipäätään. Pelkkä keskusteleminen on minulle vaikeaa, kun olen ollut niin kauan yksinäinen 😔
Juoruta muista ihmisistä, erityisesti julkkiksista. Syödä leivoksia. Katsoa suoratoistopalveluja ja leffoja. Lentää yksityislentokoneella Bahamalle. Vetää kännit. Vetää huumeita. Pyrkiä Broadwaylle ihan vaan huvikseen (en osaa laulaa).
Vierailija kirjoitti:
Yllätys. Yksinäiset eivät halua mennä oikeasti mihinkään kenenkään kanssa, jos eivät saa ystäväkseen juuri sitä suosituinta tuttua ja kaveriporukaksi tyyppejä suoraan frendeistä.
Yksinäiset voisivat olla ystäviä toisilleen, mutta eihän se käy. Kuka sellaisen yksinäisen luuserin kanssa alkaisi kaveerata?
Itse ainakin kelpuutan mielelläni toisen yksinäisen kaveriksi ja sellainen ihminen helposti ymmärtää toista jos on samoja kokemuksia.Ehkä mieluummin joku todella suosittu ihminen ei varmaan ymmärtäisi elämääni. Sitten asiaan eli itse olen melko nuori nainen ja oikeastaan itse tykkäisin käydä kahvilla, jossain tapahtumissa, kierrellä kirppiksiä, ulkoilla ja tietenkin viettää ihan aikaan muuten vaan. Uskon, että monilla varmaan tällaiset ajatukset. Ei tarvi olla mitään ihmeellistä. Varmaan kaveri johonkin tapahtumaan on senkin takia kiva, ettei tarvitsisi mennä aina yksin.
Tällä hetkellä toivoisin, että edes näkisin jonkun ihmisen, jolle voisin puhua ja hän näkisi minut ja puhuisi minulle. En muista, milloin olen puhunut jollekin ihmiselle. Tänään huomasin, että kun puhun itselleni, en tuntenut oloani niin yksinäiseksi. Ehkä tuo on jo (hullun) yksinäisyyden maksimaali.
Haluaisin mennä mm. konsertteihin, keikoille, teatteriin, retkille luontoon, Ursan observatorion tähtinäytöksiin.
Minä kaipaisin seuraa esim. vaunulenkeille tai treenaamaan. Olisi se kuitenkin varmaan vähän outoa lenkkeillä ja kyykätä tuntemattoman miehen kanssa, siksi en heti vastannutkaan. Olisi mukava löytää myös kahvitteluseuraa ja vielä parempi jos joku lukisi samoihin pääsykokeisiin mun kanssa. N21
Hämmästyttäviä vastauksia.
Minä en ole yksinäinen. Kavereita on, mutta jos yritän saada ketään mukaan noihin listattuihin (luontopolku, sienimetsä, museo, konsertit pl. rock/rap, tms)...kukaan ei lähde.
Te yksinäiset olette paljon kiinnostavampia ihmisiä kuin uskottekaan.
Jutella, saada jonkun perheen ulkopuolisen näkökulma nykytilanteeseen, käydä kävelyllä, kahvilla, shoppailla. Vaatisi kyllä ihmisen, joka on hyvin samalla aaltopituudella ja suht samassa elämäntilanteessa, mikä voi olla hieman vaikeaa löytää sellainen ihminen tuollaisen toiminnan kautta, vaikka toiminta kuulostaakin hienolta.
Vierailija kirjoitti:
Minä kaipaisin seuraa esim. vaunulenkeille tai treenaamaan. Olisi se kuitenkin varmaan vähän outoa lenkkeillä ja kyykätä tuntemattoman miehen kanssa, siksi en heti vastannutkaan. Olisi mukava löytää myös kahvitteluseuraa ja vielä parempi jos joku lukisi samoihin pääsykokeisiin mun kanssa. N21
Mustakin olisi mukavaa lukea samoihin pääsykokeisiin, kunhan saisi tän yhden taakan alta pois. Ylipäätään yhteisiä tavoitteita ja päämääriä, kannustusta ja tukea puolin ja toisin.
Niinkin yksinkertainen asia kuin kävelylenkit. Juttukaverin kanssa tulee helposti käveltyä 1-2 tuntia raittiissa ilmassa. Yksin ei aina viitsisi lähteä. Voi puhua vaikka maisemista jos ei muuta juttua tule.
Vierailija kirjoitti:
Hämmästyttäviä vastauksia.
Minä en ole yksinäinen. Kavereita on, mutta jos yritän saada ketään mukaan noihin listattuihin (luontopolku, sienimetsä, museo, konsertit pl. rock/rap, tms)...kukaan ei lähde.
Te yksinäiset olette paljon kiinnostavampia ihmisiä kuin uskottekaan.
Mitä te sitten teette yhdessä?
Missä päin tällaista toimintaa pyöritetään, ap?
En itseasiassa edes tiedä... Ehkä olisi kiva kokeilla ystävän kanssa jotain itselle melko uutta juttua jota ei yksin tulisi niin helposti kokeiltua. Vaikkapa käydä keilaamassa tai pelaamassa frisbeegolfia. Tai käydä harrastelemassa jotain urheilua, tai eräillä ja paistella makkaraa jne. Onneksi aika monia asioita voi tehdä yksinkin, mutta pakko sekin on myöntää, että joskus tulee mietittyä olisiko se joku yksin tehtävä tekeminen kivempaa jonkun kanssa. Ehkä välillä.
Terveisin Naispelko26
Itse kahden lapsen äitinä olen tosi yksinäinen nyt kun olen äitiyslomalla. Ystäväni ovat muuttaneet kaikki pääkaupunkiseudulle ja näiden lasten kanssa on hankala lähteä sinne kyläilemään. Soitellaan ja viestitellään toisillemme kyllä usein, mutta näemme ehkä kerran vuodessa. Oon niin surullinen, että mulla ei oo täällä ketään kaveria. Haluaisin ystäväksi ihmisen, joka on ehkä mahdollisesti samassa elämäntilanteessa kuin itsekin olen. En suosittua niinkuin joku mainitsi.... Mieluummin ujo ja "outo" niinkuin itse olen. Haluaisin kaverin vain lenkkeilemään, kahvittelemaan, leikkipuistoon. Tai ihan vain puhumaan aikuisten asioista. Olisipa ystäviä lähellä.
N25
Se ihmetyttää aina kuinka on yksinäisiä perheenäitejä.
Sitten muistan että nainen voi päästä parisuhteeseen vaikka olisi ujo ja vaikkei olisi kavereita. Yksinäinen mies on aina sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Itse kahden lapsen äitinä olen tosi yksinäinen nyt kun olen äitiyslomalla. Ystäväni ovat muuttaneet kaikki pääkaupunkiseudulle ja näiden lasten kanssa on hankala lähteä sinne kyläilemään. Soitellaan ja viestitellään toisillemme kyllä usein, mutta näemme ehkä kerran vuodessa. Oon niin surullinen, että mulla ei oo täällä ketään kaveria. Haluaisin ystäväksi ihmisen, joka on ehkä mahdollisesti samassa elämäntilanteessa kuin itsekin olen. En suosittua niinkuin joku mainitsi.... Mieluummin ujo ja "outo" niinkuin itse olen. Haluaisin kaverin vain lenkkeilemään, kahvittelemaan, leikkipuistoon. Tai ihan vain puhumaan aikuisten asioista. Olisipa ystäviä lähellä.
N25
Saisit minusta heti ystävän ja olen vielä samanikäinen nainen. Muutenkin olen juuri aika ujo itsekin. Minullakaan ei ole mitään läheisiä ystäviä ja oikeastaan olo todella yksinäinen. Lapsia ei ole, mutta muuten todellakin olen sellainen ihminen joka ihan rauhallista seuraa ja en käy missään baareissa yms. Toivon vaan, että joskus tapaisin kaltaisesi , kun oikeat ihmiset eivät koskaan tunnu kohtaavan.
Tuota en ehkä pystyisi kanssasi toteuttamaan.
t. Ap