En meinaa selvitä

Minkä ikäinen lapsi on? Mitä kaikkea olette kokeilleet nukkumisen suhteen, onko unikoulut yms käyty läpi? (En ole mikään asiantuntija eikä minulla edes ole lapsia). Kaikki näyttää nyt varmasti moninkertaisesti synkemmältä kuin mitä asiat todellisuudessa ovat. Unenpuute vaikuttaa mielenterveyteen todella paljon ja saa mielen hyvinkin synkäksi ja solmuun. Saisitko mitenkään nukuttua vaikka viikonlopun niin että mies olisi vastuussa lapsen nukkumisesta sinun sijaan? Kun saisit hetken nukuttua kunnolla niin mieliala varmasti kohenisi ja ajatus kulkisi paremmin, ehkä saisit mietittyä uusia näkökulmia ja ratkaisuja nykyisiin ongelmiin.

Oletteko miehen kanssa jutelleet ongelmistanne? Mitkä asiat rasittavat parisuhdetta? Pikkulapsiaikana tutkitusti tapahtuu eniten eroja, mikä on ihan hyvä pitää mielessä. Se pikkulapsiaika ei nimittäin kestä ikuisesti. Kannattaa puhua miehen kanssa siitä, että yritätte nyt jotenkin pysytellä yhdessä siihen asti, kun lapsi on edes vähän isompi ja sitten vasta alatte miettimään mahdollista eroa, jos asia on vielä silloin ajankohtainen.

Tsemppiä! Vaikka onkin kliseistä niin asioilla on ihan oikeasti tapana järjestyä tavalla tai toisella. Ei kannata tehdä mitään hätiköityjä ratkaisuja tukalassa tilanteessa.

Kiitos sulle lohduttavista sanoista! Aloitin eilen omin päin uuden unikoulun ja rukoilen että se auttaisi. Oot täysin oikeassa univelasta, se on pidemmän päälle ihan kidutusta. 😣 ollaan aloittamassa just pariterapia. Kyllä siitä varmasti jotain apua on. Ap

Minä en kännää ollenkaan. Ei tarvitse koskaan selvitä! Säästyy rahatkin.

Korkki kiinni. Taikaukkoa ei ole olemassa.

Ei sitä työtään kannata jättää koska mies eroaa sinusta vuoden sisällä. Lapsi nukkuu niin, että et nouse sen vinkumisten takia ylös. Muutaman yön se jaksaa huutaa ja räyhätä, mutta lopettaa kun huomaa että ei saa enää pompoteltua. Ei se sinne sänkyyn kuole. Laittakaa korvatulpat ja nukkukaa. Yöllä ei syödä, silloin ei seurustella, silloin ei pyydetä palveluksia joten sinulla ei ole mitään syytä valvoa lapsen takia. 

Ensimmäinen kommentoija antoikin jo hyviä neuvoja. Olisiko sinun syytä olla myös yhteydessä neuvolaan? Tukea kaipaat/kaipaatte nyt selvästi. Olisiko sinulla jotain ystävää tai muuta läheistä joka voisi jeesata, vaikka viedä vauvaa ulos välillä tunniksi-kahdeksi? Kerroit, että et jaksa työtäsi koska lapsi valvottaa. Onhan varmaa, että lapsi on täysin terve, ei allergioita tai muuta joka veisi unet? Älä irtisanoudu, mutta voisitko jäädä vielä uudestaan kotiin? Entä mies, voisiko hän jäädä? Pariterapiaan kannattaa mennä, mutta muista myls näyttää rakkauttasi miehelle jos edelleen haluat olla hänen kanssaan. Ystävällistä puhetta, lähellä oloa.

Muista, että tukiverkosto voi olla ihan muuta kuin oma äiti. Joku viisas aikuinen, ystävä, naapuri, entinen työkaveri. Joku johon luotat. Joku jolla ei itsellä ole lasta, mutta mielellään välillä olisi varatätinä tai -mummona lapsellesi. Minullakaan ei ole lapsia (ja samalla tavalla aika kompleksiset perhesuhteet, yksi syy miksi en lapsia koskaan halunnut kun tiesin, että apua en tulisi saamaan). Auttaisin mielelläni läheistä lapsiperhettä toisinaan jos heillä avuntarvetta olisi. Tsemppiä!

1) sano itsellesi joka päivä, että minä selviän. 2) jos rukoilet, pyydä voimaa. 3) sano miehellesikin, että tästä mennään eteenpäin. 4) älä seurustele lapsen kanssa yöllä, vaan laita takaisin sänkyyn. 5) koska käyt työssä, lapsi haluaa ottaa aikaa itselleen yöllä. 6) sano miehellesi, että me pysytään yhdessä. 7) älä valita, vaan sano, että kaikki menee parempaan suuntaan.

Ei selvinnyt, minkä ikäinen lapsi on. Neuvot vaihtelee sen mukaan, onko lapsi 1-vuotias vai 7-vuotias.

Mites unikoulu?? Kysy neuvolasta että voisitteko päästä sellaiseen. Johan tuo asia syö teidät ihan puhki. Unikoulusta on moni saanut avun.

Neuvolasta saa lähetteen sairaalaan unikouluun, jos tilanne niin vaatii. Kannattaa ensin pitää kotona unikoulu ja soittaa neuvolaan, jos kotiunikoulu ei tuota tulosta. Tilanne on saatava poikki.

Sopikaa miehen kanssa, ettette tee mitään päätöksiä ennen kuin lapsi nukkuu normaalisti. Jos mahdollista, varatkaa jokaiseksi viikonlopuksi hotellihuone. Kumpikin nukkuu siellä joka viikonloppu yhden kokonaisen yön. Saatte univelkaa pois.

Jos lapsi on alle 3vuotias, niin kodinhoidontuelle, vaikka tulot laskevat, mutta silloin saat aikaa itsellesi vähän enemmän, voit vaikka nukkua ne päiväunet yhdessä lapsen kanssa. Yleistä lapset oppivat ihan itsestään nukkumaan koko yön, esim harva vuoden vanha nukkuu yönsä hyvin...

Unikoulu on myös toimiva, mutta vaatii sitoutumista molemmilta vanhemmilta, jotta rutiinit ovat aina samat, kun lapsi käy nukkumaan tai herättää yöllä.

Kiitos vastaaja 6 ja myös sitä edellinen joka puhui kyllä ihan asiaa nukkumisesta. Mä yritän tosiaan saada nyt lapsen nukkumisen kuntoon. Mulla on onneksi joustava työ ja ihana pomo, joten työ ja työyhteisö on mulle tässä elämäntilanteessa oikeasti myös voimavara. Neuvolassa me puhuttiin jo kesällä että menee tosi huonosti sekä nukkumisen kanssa että parisuhteessa. Itkinkin siellä. Jotenkin kuitenkin tuntuu että tuki väheni neuvolassa paljon jo lapsen synnyttyä ja tyrehtyi kun lapsi täytti yksi. Se harmittaa, en tiedä pitäisikö vielä yrittää. Meillä on onneksi verkostoja ja resursseja hakea esim maksullista apua.

Voi ap, kurja kuulla ettei neuvolasta tullut tukea :( kannattaa ehdottomasti ottaa asia siellä uudemman kerran puheeksi! Jos taloudellisia resurssejakin löytyy, ota hoitoapua (tai hyödynnä nyt muita verkostojasi)! Voimakas väsymys laskee mielialaa ja kiristää tunnelmaa jopa masennukseen asti. Sitä ei kannata jäädä odottelemaan. Yksin ei kannata yrittää hampaat irvessä kun apua on saatavilla. Keskustele vakavasti miehesi kanssa, pääsette ns.samalle viivalle ja voitte alkaa tehdä töitä asian eteen.

Terkuin ketjun nro 6

Kiitos 7, tuli ihan itku kun luin hyviä neuvojasi ❤ välillä tuntuu että kaikilla muilla on helppoa vauva- ja pikkulapsiaikana, tai ainakin parisuhteen ja nukkumisen kanssa. Mutta on ihan tarpeetonta verrata toisiin. Lapsi on siis 1,5-vuotias kun moni sitä kyseli. Tässä on kärsitty myös päiväkodin aloitukseen liittyvästä sairastelukierteestä mikä varmasti osaltaan syö voimia ja mielialaa.

6, kiitos sanoistasi ❤ ehkä laitan vielä viestiä myös neuvolaan. On tosi hyvä että meillä alkaa nyt se pariterapia, jo tutustumiskäynnillä mun ja miehen kommunikaatio oli paljon parempaa kuin kahdestaan. 🙂

Ap täällä vielä, jos joku tätä vielä seuraa. Tiukempi unikoulu näyttäisi vähän rauhoittaneen öitä, mutta vasta viikon päästä tms näkee onko siitä oikeasti apua vai oliko viime yöt onnenkantamoisia. Pitäkää peukkuja meille...! Olin vielä yhteydessä neuvolaan ja sosiaaliohjaukseen (jossa meitä on aiemminkin neuvottu uniasioissa). Yritän nyt ainakin, jospa tämä tästä taas.

Hieman ohi aiheen, mutta sanon silti.

Mun mielestä on todella keskenkasvuista, itsekästä ja muutenkin ala-arvoista miettiä mitään eroa silloin, kun parisuhde on koetuksella yhteisen ongelman takia (tässä tapauksessa pieni lapsi) ja kun tiedetään että se vaihe ei tule kestämään ikuisesti. Tuossa tilanteessa olisi syytä tehdä se oma osansa, helpottaa kumppanin jaksamista ja uskoa siihen, että kyllä se aurinko vielä risukasaankin jonain päivänä paistaa.

Veikkaan että mies kriiseilee seksin puutetta, eikö vain?

Hei 16, mies ei kriiseile seksin puutetta eikä mun mielestä muutenkaan ole erityisen keskenkasvuinen.. Ongelmat suhteessa ovat monimutkaisia ja alkoivat jo hieman ennen raskauden alkua.

Ap

Hienoa ap, että olet lähtenyt ongelmaa purkamaan! Elämä on aaltoliikettä, hyvät ja huonot ajat vaihtelevat. Toivottavasti saatte suhteenne solmuja avattua, yhteisen rakkauden ja perheen eteen kannattaa tehdä töitä.

Hyvää loppuvuotta sinulle,

Terkuin nrolla 6 kirjoittanut