Kun katsot oikealle puolellesi

Rakkaan koirani

Mustan kitaran.

Kristallikarahvin, valkoisia lautasliinoja ja pienen nahkakantisen muistilehtiön.

Kissahan se siinä.

Kehdannenko kertoakaan.

No, näen tuolini vieressä olevan tällä hetkellä erittäin sekaisen sohvapöydän jossa on: tyhjät lasi, jäätelökulho ja leipälautanen; työkännykkä, kaksi jalkavoidetuubia sekä schollin jalkakylpysuola, kolme kynsilakkaa (kaksi nudea ja yksi sininen), yhden kynsilakan korkissa smaragdisormus sekä akvamariini-timanttisormus, työkalenteri, kynä, kynttiläteline (ei tulta, onneksi), Viking Linen lahjakortti, keltainen kuulakärkikynä, vanha lottolappu, mökkikirja (tuotiin talveks pois mökiltä ja on nyt tuossa), Lääkärilehti sekä Eino Leinon Kootut runot. 

Joo, ei tarvitse sanoa. Tämän perusteella olen yks sotkuliisa. Kivittäkää vaan. Mutta uskokaa tai älkää, ei tää nyt ihan tyypillistä ole meillä...

Valkoisen seinän, johon 5-vuotias on liimannut (teippi loppu..) piirustuksiaan ja valokuvia.

Nukkuvan kissan.

Seinä on oikealla ja vasemmalla on kirjoituspöytä jonka päällä on läppäri. 

Sohvalla olevan kaukosäätimen.

Kissa.

Flyygelin

Kirjahyllyn

Valtavan parisangyn puolikkaan ja pehmopupun.

Olen duunireisulla pupun kanssa Kiinassa.

Nukkuvan koiran.

Valkoisen seinän ja vierashuoneemme lipasto n

Yöpöydän, meikkipussin ja peilin (josta heijastuu muu huone)

Olohuoneen ja ukkunan edessö olevan kevyen seurusteluryhmän, isovanhempien perua, ja kauempana keittiön. Huoneet ovat samassa rivissa kuin junanvaunut!

petonkiseinän

Huh, huh, jopa taas sormet hyppelivät: se seurusteluryhmä on siis ikkunan edessä (37).

Vanhan sohvanromun