Miksi ihmiset aina kirskuttavat kaikkea? Tuoleja, pyykkikärryjä, aterimia lautaseen jne.

Ihmetyttää ihmisten vetelyys ja laiskuus. Kun vaikkapa töissä loppuu kokous ja ihmiset nousevat paikoiltaan, niin tuoli pitää kirskuttaa lattiaa pitkin työntämällä paikoilleen. Onko aikuisille ihmisille liian haastavaa nostaa kevyttä tuolia sen verran, että laittaisi sen paikoilleen ilman kirskuntaa? Samahan oli yliopistolla ja sitä ennen koulussa: tuoleja oli pakko kirskuttaa.

Entäpä sitten pyykkikärryt: meidän taloyhtiön pyykkituvassa sellaiset ainakin on. Niiden toinen tukijalka on metallia ja toisella puolella on pyörät. Tarkoitus olisi kallistaa kärryjä silloin, kun niitä liikutetaan niin, että se kulkisivat pyörillä. Vaan sepä ei ole aikuisten mahdollisuuksien rajoissa, vaan kärryjä pitää kirskuttaa vetämällä niitä pystyasennossa pitkin kaakelilattioita. Voitte kuvitella, mikä ääni siitä syntyy.

Ilmeisesti samat ihmiset sitten myös rakastavat kirskuttaa aterimia posliinilautasia vasten. Siitähän ei synny ainoastaan inha ääni, vaan lautanen saadaan samalla myös naarmutettua. Varsin oivallista erityisesti kyläpaikassa.

Onneksi näille kovista äänistä mieltyneille on tuotu yleisiin vessoihin käsienkuivauspuhaltimet, jotka rikkovat tärykalvot ja samalla levittävät mikrobeja käsistä toisiin.

Miksi hiljaisuutta yleensä rakastava suomalainen pitää niin helkkaristi meteliä liikkuessaan, liikuttaessaan ja syödessään?