Lue keskustelun säännöt.
Miten saada toinen syömään tärkeää lääkettä kun 'en enää sitä tartte'?
02.11.2019 |
Miten saada henkilö ymmärtämään, että hän voi nyt hyvin SIKSI, että syö kyseistä lääkettä? Henkilö on jättänyt lääkkeen pois, koska "ei tarvitse sitä kun voi niin hyvin". Ja tällainen lääke on niitä, jotka tekevät elämästä normaalia ja toimivaa.. Nyt kun lääke jäänyt pari kuukautta sitten pois, alkaa ongelmat ilmiintyä. Mutta mitä voi sanoa, että saisi toisen ymmärtämään lääkkeen merkityksen ja tarpeellisuuden?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Et mitenkään, jos kyse on mt-lääkkeestä. Hänhän on omasta mielestään jos paremmassa kondiksessa. Kuuluu taudin kuvaan.
Mietin vaan, että moni läheinen samassa tilanteessa.. Ja kiinnostaisi tietää onko joku keksinyt jotain argumenttia, jolla päästä läpi..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi pakottaa ketään syömään lääkitystä ellet ole heidän virallinen holhoajansa. Harvemmalla menee varsinaisesti hyvin lääkityksen kanssa, mutta voi toki mennä ulkopuolisen silmissä paremmin/tasaisemmin. Aikuinen ihminen saa päättää itse mitä haluaa ja minkälaista apua haluaa ottaa vastaan, mihin pyrkii. Älä liikaa ole puuttumassa, keskity ensisijaisesti niihin omiin asioihisi.
Mun sisko lopetti omavaltaisesti mt-lääkkeen ottamisen. Mikään ja kenenkään puhe ei auttanut häntä aloittamaan uudestaan lääkkeen ottamisen. Seuraava mitä tapahtui oli se että ensiavusta soitettiin kun hän oli yrittänyt itsemurhaa, siinä onneksi onnistumatta. Nyt syö lääkkeitä taas ja toivon että pahin olisi takanapäin.
Jos saisit sen läheisesi ajoissa juttelemaan jonkuu ammatti-ihmisen kanssa. Argumenttia en osaa antaa kun mitkään eivät tehonneet silloin aikanaan siskoni kanssakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun sisko lopetti omavaltaisesti mt-lääkkeen ottamisen. Mikään ja kenenkään puhe ei auttanut häntä aloittamaan uudestaan lääkkeen ottamisen. Seuraava mitä tapahtui oli se että ensiavusta soitettiin kun hän oli yrittänyt itsemurhaa, siinä onneksi onnistumatta. Nyt syö lääkkeitä taas ja toivon että pahin olisi takanapäin.
Jos saisit sen läheisesi ajoissa juttelemaan jonkuu ammatti-ihmisen kanssa. Argumenttia en osaa antaa kun mitkään eivät tehonneet silloin aikanaan siskoni kanssakaan.
Minun sekkuni taas t appoi itsensä vähän yli viikko sen jälkeen kun aloitti cipralexin käytön. Yksittäistapaukset eivät todista lääkkeiden olevan kaikille hyödyksi tai, etteivät olisi. Varsinkaan joku yksittäinen hlö/suvun jäsen (ap) ei voi osata arvioida useiden muiden puolesta sopivatko/hyödyttävätkö lääkkeet hänen läheisiään. Sen taivastelu kertoo lähinnä ap:n myönteisestä asenteesta lääkitystä kohtaan.
Teet herkkuruokaa ja piilotat sisään. (Huom tämä oli vitsi, en kannusta rikokseen) mutta näin eläimille syötetään epämieluisat lääkkeet.
Voit puhua asiasta mutta muuta ei paljon voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
entä jos hänellä menee oikeasti hyvin?
harvoin mt-lääke parantaa mitään.
ite ainakin lopetin lääkkeet ja edelleen menee hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Et voi pakottaa ketään syömään lääkitystä ellet ole heidän virallinen holhoajansa. Harvemmalla menee varsinaisesti hyvin lääkityksen kanssa, mutta voi toki mennä ulkopuolisen silmissä paremmin/tasaisemmin. Aikuinen ihminen saa päättää itse mitä haluaa ja minkälaista apua haluaa ottaa vastaan, mihin pyrkii. Älä liikaa ole puuttumassa, keskity ensisijaisesti niihin omiin asioihisi.
Oottepa te negaajat kannustavia. Kyseessä lienee jonkun läheinen, jota halutaan auttaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano, että kohta olet jälleen hoidossa psykiatrisella osastolla, kun saat maanisia kohtauksia.
Harmi, etteivät kaikki vaikeista mt-ongelmista kärsivät käsitä, että lääkitys auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Et voi pakottaa ketään syömään lääkitystä ellet ole heidän virallinen holhoajansa. Harvemmalla menee varsinaisesti hyvin lääkityksen kanssa, mutta voi toki mennä ulkopuolisen silmissä paremmin/tasaisemmin. Aikuinen ihminen saa päättää itse mitä haluaa ja minkälaista apua haluaa ottaa vastaan, mihin pyrkii. Älä liikaa ole puuttumassa, keskity ensisijaisesti niihin omiin asioihisi.
Bipolaarisista todella harva tajuaa olevansa sairas ja he ovat KAMMOTTAVIA muita kohtaan maniavaiheensa aikana. Heidän on PAKKO ottaa lääkkeensä tai he voivat tuottaa hirvittävää henkistä kärsimystä muille.
Ymmärräthän sinä, että riittävän sairas ihminen luulee olevansa henkisesti terve. Valitettavasti.
ohis, yksi lähisukulaisen uhreista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmiintyä? Onko potilaan sukunimi Potter?
Hyvä kysymys.
Oma läheiseni sairastaa skitsofreniaa ja on paitsi lääkevastainen myös täysin sairaudentunnoton. Läheiset kyllä huomaavat kun jutut alkavat taas mennä kummallisiksi, näkee salaliittoja ja vainoja kaikkialla. Kohta eristäytyy ihmisistä ja hermostuu sekunnissa kun ihmiset eivät tue hänen harhojaan.
Tämä ralli on käyty monta kertaa läpi. Vajoaa hiljalleen psykoosiin, pakko-hoitoon ei saada ennenkuin meinaa käydä johonkuhun "salaliittolaiseen" käsiksi. Sitten vähän aikaa syö lääkkeitä, elämä saattaa olla jopa vuoden pari ihan normaalia kunnes päättää omavaltaisesti lopettaa lääkkeet koska ei niitä tarvitse. Vähän aikaa menee edelleen hyvin, kunnes sitten hiljalleen alkaa taas todellisuudentaji pettämään.
Käsittämättömän raskasta katsoa sivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sisko lopetti omavaltaisesti mt-lääkkeen ottamisen. Mikään ja kenenkään puhe ei auttanut häntä aloittamaan uudestaan lääkkeen ottamisen. Seuraava mitä tapahtui oli se että ensiavusta soitettiin kun hän oli yrittänyt itsemurhaa, siinä onneksi onnistumatta. Nyt syö lääkkeitä taas ja toivon että pahin olisi takanapäin.
Jos saisit sen läheisesi ajoissa juttelemaan jonkuu ammatti-ihmisen kanssa. Argumenttia en osaa antaa kun mitkään eivät tehonneet silloin aikanaan siskoni kanssakaan.
Minun sekkuni taas t appoi itsensä vähän yli viikko sen jälkeen kun aloitti cipralexin käytön. Yksittäistapaukset eivät todista lääkkeiden olevan kaikille hyödyksi tai, etteivät olisi. Varsinkaan joku yksittäinen hlö/suvun jäsen (ap) ei voi osata arvioida useiden muiden puolesta sopivatko/hyödyttävätkö lääkkeet hänen läheisiään. Sen taivastelu kertoo lähinnä ap:n myönteisestä asenteesta lääkitystä kohtaan.
Kaikkiin lääkkeisiin liittyy riskejä, mutta yleensä itsemurhaajat ovat niitä, joita ei hoideta ollenkaan. Lue ja ymmärrä pakkausseloste.
Lääkkeen aloitus ja lopetus hoidetaan lääkärin kanssa, ellei toisin ole sovittu.
Pakkohoitoa pitäisi saada mutta poliitikot on säätäneet yksilönvapauden rajat ja hoitopaikkojen määrät väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sisko lopetti omavaltaisesti mt-lääkkeen ottamisen. Mikään ja kenenkään puhe ei auttanut häntä aloittamaan uudestaan lääkkeen ottamisen. Seuraava mitä tapahtui oli se että ensiavusta soitettiin kun hän oli yrittänyt itsemurhaa, siinä onneksi onnistumatta. Nyt syö lääkkeitä taas ja toivon että pahin olisi takanapäin.
Jos saisit sen läheisesi ajoissa juttelemaan jonkuu ammatti-ihmisen kanssa. Argumenttia en osaa antaa kun mitkään eivät tehonneet silloin aikanaan siskoni kanssakaan.
Minun sekkuni taas t appoi itsensä vähän yli viikko sen jälkeen kun aloitti cipralexin käytön. Yksittäistapaukset eivät todista lääkkeiden olevan kaikille hyödyksi tai, etteivät olisi. Varsinkaan joku yksittäinen hlö/suvun jäsen (ap) ei voi osata arvioida useiden muiden puolesta sopivatko/hyödyttävätkö lääkkeet hänen läheisiään. Sen taivastelu kertoo lähinnä ap:n myönteisestä asenteesta lääkitystä kohtaan.
Kaikkiin lääkkeisiin liittyy riskejä, mutta yleensä itsemurhaajat ovat niitä, joita ei hoideta ollenkaan. Lue ja ymmärrä pakkausseloste.
Lääkkeen aloitus ja lopetus hoidetaan lääkärin kanssa, ellei toisin ole sovittu.
Synnytyskeskusteluissa kyllä naiset ovat aina uhreja jos lääkäri suosittelee eri vaihtoehtoa kuin potilas toivoo, mutta mt-keskusteluissa psykiatrit ovatkin sitten jumalasta seuraavia, jotka eivät tee koskaan virheitä ja tekevät aina potilasta luotettavammat päätökset. Voisiko kuitenkin olla, että joskus joissain tapauksissa lääkityksestä kannattaa luopua ihan omin luvin? Cipralex yleinen "sivu"vaikutus on muuten aggressiivisuuden lisääntyminen. Serkullani ei ollut merkittävän itsetuhoista taustaa, joka olisi jo ennustanut itsemurhaa. Se ei tarkoita, etteikö jollekin lääkityksestä olisi apua, mutta voi myös olla, että joskus lääkäri ei tiedä parhaiten. Ap:nkin läheinen on täysivaltainen kansalainen ja saa päättää itse hoidostaan vaikka ylempi ihminen suosittelisi muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sisko lopetti omavaltaisesti mt-lääkkeen ottamisen. Mikään ja kenenkään puhe ei auttanut häntä aloittamaan uudestaan lääkkeen ottamisen. Seuraava mitä tapahtui oli se että ensiavusta soitettiin kun hän oli yrittänyt itsemurhaa, siinä onneksi onnistumatta. Nyt syö lääkkeitä taas ja toivon että pahin olisi takanapäin.
Jos saisit sen läheisesi ajoissa juttelemaan jonkuu ammatti-ihmisen kanssa. Argumenttia en osaa antaa kun mitkään eivät tehonneet silloin aikanaan siskoni kanssakaan.
Minun sekkuni taas t appoi itsensä vähän yli viikko sen jälkeen kun aloitti cipralexin käytön. Yksittäistapaukset eivät todista lääkkeiden olevan kaikille hyödyksi tai, etteivät olisi. Varsinkaan joku yksittäinen hlö/suvun jäsen (ap) ei voi osata arvioida useiden muiden puolesta sopivatko/hyödyttävätkö lääkkeet hänen läheisiään. Sen taivastelu kertoo lähinnä ap:n myönteisestä asenteesta lääkitystä kohtaan.
Jos tietäisit asiasta jotakin, niin tietäisit myös sen ettei mt- lääkkeet rupee tehoamaan viikossa.
Tuntuu siltä että nämä "hoida vain omat asiasi" ja "kyseessä aikuinen, saa tehdä mitä haluaa" eivät itse ole tällaisen henkilön läheisiä. On helppo olla välinpitämätön kun kyseessä ei ole oma puoliso tai vanhempi tai lapsi. Tai sitten olette itse noita lääkkeen pois jättäjiä ettekä tajua mitä aiheutatte. Tai sitten olette empatia kyvyttömiä mulkeroita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sisko lopetti omavaltaisesti mt-lääkkeen ottamisen. Mikään ja kenenkään puhe ei auttanut häntä aloittamaan uudestaan lääkkeen ottamisen. Seuraava mitä tapahtui oli se että ensiavusta soitettiin kun hän oli yrittänyt itsemurhaa, siinä onneksi onnistumatta. Nyt syö lääkkeitä taas ja toivon että pahin olisi takanapäin.
Jos saisit sen läheisesi ajoissa juttelemaan jonkuu ammatti-ihmisen kanssa. Argumenttia en osaa antaa kun mitkään eivät tehonneet silloin aikanaan siskoni kanssakaan.
Minun sekkuni taas t appoi itsensä vähän yli viikko sen jälkeen kun aloitti cipralexin käytön. Yksittäistapaukset eivät todista lääkkeiden olevan kaikille hyödyksi tai, etteivät olisi. Varsinkaan joku yksittäinen hlö/suvun jäsen (ap) ei voi osata arvioida useiden muiden puolesta sopivatko/hyödyttävätkö lääkkeet hänen läheisiään. Sen taivastelu kertoo lähinnä ap:n myönteisestä asenteesta lääkitystä kohtaan.
Jos tietäisit asiasta jotakin, niin tietäisit myös sen ettei mt- lääkkeet rupee tehoamaan viikossa.
Niihin ei totu viikossa eikä kaikilla rupee _tehoamaan_ koskaan, mutta kyllä ne alkavat heti vaikuttaa koko kehossa. Annoskin tietysti merkitsee kuinka kelläkin toimii/mitä niistä seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siltä että nämä "hoida vain omat asiasi" ja "kyseessä aikuinen, saa tehdä mitä haluaa" eivät itse ole tällaisen henkilön läheisiä. On helppo olla välinpitämätön kun kyseessä ei ole oma puoliso tai vanhempi tai lapsi. Tai sitten olette itse noita lääkkeen pois jättäjiä ettekä tajua mitä aiheutatte. Tai sitten olette empatia kyvyttömiä mulkeroita.
Tai sitten emme ajattele yhtä mustavalkoisesti, että voisimme tällaisen "yksi tyyppi ei syö lääkkeitään vaikka mielestäni sen pitäisi" ole vauhkoontumassa, että "apua! kyllä sen tyypin pitää syödä lääkkeensä!" kun mistä me voimme sen tietää. Omassa suvussani on skitsofreniaa ja osalle lääkityksestä on apua, osalle ei. Esim. äitini elää ihan oikeasti hyvää elämää ilman lääkkeitä vaikka nuorempana oli sairaudentunnottomuutta. Sitten alkoi mennä paremmin ja sitten hyvin eikä enää tarvitse lääkkeitä mihinkään.
Tämä on niin tyypillistä. Juuri kun vaikeat, jopa lähes lääkeresistentit oireet on saatu pois ja lääkitys on hyvässä tasapainossa, niin joko asiakas tai jopa omaiset alkavat jankata siitä että lääkitys pitäisi ajaa alas, "koska ei oo oireita". Niin, niitä oireitahan ei ole siksi koska vihdoin on löydetty sopiva lääke. Ehkä tarvittaisiin enemmän tietoisuutta siitä, että skitsofrenia ja kaksisuuntainen ovat elinikäisiä neurologisia sairauksia, jotka tarvitsevat lääkitystä samalla tavoin kuin muutkin krooniset sairaudet.
Et mitenkään, jos kyse on mt-lääkkeestä. Hänhän on omasta mielestään jos paremmassa kondiksessa. Kuuluu taudin kuvaan.