Olenko kohtuuton? ( Pikkujoulut ja muuta)

Vierailija kirjoitti:

Minun on sinänsä huono verrata omaa tilannettani teihin, koska meillä ei ole lapsia. Mutta silti tuntuu jotenkin pahalta, ettei mies saa viettää edes yhtä viikonloppua kavereiden kanssa. Koska hänellä on viimeksi ollut mitään kaverijuttuja? Näetkö itse kavereita koskaan? Onko sinun mahdollista hankkia lapsille hoitaja ja tehdä joku vastaavanlainen reissu samoin? Se voi piristää yllättävän paljon.

Mun mies tekee myös pitkää päivää ravintolapäällikkönä. Työvuorot ovat mitä sattuu, usein aamupäivästä ilta 23 asti, jolloin itse olen jo nukkumassa. Joutuu tekemään töitä myös vapaa-ajalla jonkin verran kotoa käsin ja ura on hänelle tällä hetkellä prioriteetti. Minusta se on täysin ok, hän on kunnianhimoinen ja haluaa todella nyt panostaa kun on päässyt pitkälle. Tuen häntä tässä ja panostan itsekin omaan uraani ja vaikka teen toimistotyöajoilla useimmiten töitä, saatan joutua olemaan pitkiäkin päiviä duunissa.

Ja kuten yllä ehdotettiin: varaa itse teille kahdenkeskinen viikonloppureissu. Tuskin miehesi kieltäytyy.

Miehen vapaapäivät sijoittuvat viikonloppuihin erittäin harvoin, ja silloin itselläni on aina vapaata. Olen itsekseni suurimman osan viikosta ja miehen kanssa ollaan tehty yhteinen pikkureissu mökille viimeksi viime vuoden kesällä pariksi päiväksi. Muuten olen yksin kotona, mutta jos ei huvita, näen ystäviä tai käyn vaikka äidin tai isän tai veljen luona kylässä.

Miehellä on työpaikan johdon "pikkujoulut" tammikuussa, ja ne kestävät viikonlopun. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että menee, koska kyllä me jossain vaiheessa ehditään taas sitten tehdä joku reissu yhdessä. Miehen vapaapäivinä panostetaan arkeen ja yhdessäoloon, vaikka tulenkin töistä vasta viiden-kuuden aikoihin.

Kuulostaako ap:n mies sellaiselta, että hänellä on noita joutavia viikonloppuja pilvin pimein ja lähtee muitta mutkitta kahden keskiselle viikonloppulomalle heti kun ap nyt vaan ottaisi lusikan kauniiseen käteen ja varaisin sen??? Aloituksessa ap kuvasi mielestäni hyvin selvästi, että mies tekee (oikeasti tekee) paljon töitä, jopa kahta työtä, pitää koulutuksia, osallistuu luottamustoimintaan... Eli hänellä on varmasti kalenteri aika lailla buukattu täyteen kokouksia, koulutuksia, asiakastapaamisia jne. eikä niistä ole niin vain mahdollista joustaa.  

Ap tässä vielä; mulla on tosi paha mieli tästä asiasta. Oon miettinyt, etten voi loppuelämääni viettää näin. Ollen yksin mutta kuitenkin ns kahlittuna ihmiseen, jota kyllä rakastan mutta joka ei oo koskaan kotona.

Muutama vuosi sitten vakavasti mietin josko eroaisin. Tuolloin miehen sukulainen ns suostutteli jäämään. Sanoi mulle että sitten yksin on kaikki hankalampaa ja uskoin ja uskottelin että näin varmaan on.

Alan olla nyt itse kyllä toista mieltä. Yksinhän minä oon nytkin ja saan asiat hoidettua. Tää pikkujoulujuttu oli kyllä jotenkinn kaiken huippu. Ehkä mun pitäisi vain erota? Siis ei pikkujoulujen takia vaan kaiken yhteissummana?

Onpa kaikki hankalaaa. Rakastanhäntä ja on ihana mies mutta en halua aina olla yksin.