Miksi olet sinkku yli 30-v?
Miksi olet sinkku? Vieläkö uskot löytäväsi elämänkumppanin ? Haluatko perheen? Ikäsi?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin kyllä että elämänkumppani olisi mutta tuskin kovin moni nainen haluaa parisuhdetta masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeella olevan miehen kanssa. Tai ainakin itse häpeän tilannettani niin paljon etten halua siitä kenellekään kertoa. Kyllähän se ammatti tai työpaikka tulee joka tapauksessa puheeksi ennemmin tai myöhemmin kun toiseen ihmiseen tutustuu.
Olen itse ajatellut samaa miehistä. Kelpaisiko esim sinulle masentunut työtön nainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin kyllä että elämänkumppani olisi mutta tuskin kovin moni nainen haluaa parisuhdetta masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeella olevan miehen kanssa. Tai ainakin itse häpeän tilannettani niin paljon etten halua siitä kenellekään kertoa. Kyllähän se ammatti tai työpaikka tulee joka tapauksessa puheeksi ennemmin tai myöhemmin kun toiseen ihmiseen tutustuu.
Olen itse ajatellut samaa miehistä. Kelpaisiko esim sinulle masentunut työtön nainen?
Kelpaisi.
t. sama
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin kyllä että elämänkumppani olisi mutta tuskin kovin moni nainen haluaa parisuhdetta masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeella olevan miehen kanssa. Tai ainakin itse häpeän tilannettani niin paljon etten halua siitä kenellekään kertoa. Kyllähän se ammatti tai työpaikka tulee joka tapauksessa puheeksi ennemmin tai myöhemmin kun toiseen ihmiseen tutustuu.
Onko sulla neurologiset häiriöt suljettu pois? Häpeästä kannattaa ensin luopua. Ala lukea jotain kirjallisuutta itsen hyväksymisestä ja häpeästä. Hävetä ei kannata kun ei ole mitään hävettävää. Väärä lääkitys myös jos vuosikausia jatkuu. Ei ihme jos olet masentunut jos elämä ei ole ollenkaan mielekästä. Toivottavasti löydät oikean suunnan elämälle ja voit nähdä elämän mahdollisuutena!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin kyllä että elämänkumppani olisi mutta tuskin kovin moni nainen haluaa parisuhdetta masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeella olevan miehen kanssa. Tai ainakin itse häpeän tilannettani niin paljon etten halua siitä kenellekään kertoa. Kyllähän se ammatti tai työpaikka tulee joka tapauksessa puheeksi ennemmin tai myöhemmin kun toiseen ihmiseen tutustuu.
Olen itse ajatellut samaa miehistä. Kelpaisiko esim sinulle masentunut työtön nainen?
Jos omaat minulle sopivan luonteen ja olet mukava etkä täysin toivoton tapaus niin miksipä ei. Voidaan olla masentuneita yhdessä ja tsempata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin kyllä että elämänkumppani olisi mutta tuskin kovin moni nainen haluaa parisuhdetta masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeella olevan miehen kanssa. Tai ainakin itse häpeän tilannettani niin paljon etten halua siitä kenellekään kertoa. Kyllähän se ammatti tai työpaikka tulee joka tapauksessa puheeksi ennemmin tai myöhemmin kun toiseen ihmiseen tutustuu.
Onko sulla neurologiset häiriöt suljettu pois? Häpeästä kannattaa ensin luopua. Ala lukea jotain kirjallisuutta itsen hyväksymisestä ja häpeästä. Hävetä ei kannata kun ei ole mitään hävettävää. Väärä lääkitys myös jos vuosikausia jatkuu. Ei ihme jos olet masentunut jos elämä ei ole ollenkaan mielekästä. Toivottavasti löydät oikean suunnan elämälle ja voit nähdä elämän mahdollisuutena!
On suljettu. Jännä kun mainitsit väärän lääkityksen, sillä se oli aiempina vuosina todellinen ongelma. Minulla piti kokeilla viittä eri antidepressanttia ennen kuin sopiva löytyi ja psykiatri vaati kokeilemaan jokaista 8-10 viikkoa ennen kuin voitiin todeta ettei siitäkään lääkkeestä ollut apua. Käyn psykoterapiassa, mutta koska olen työkyvyttömyyseläkkeellä niin saan sitä vain 45 min kuukaudessa. Asioiden käsittely onkin siksi aika hidasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin kyllä että elämänkumppani olisi mutta tuskin kovin moni nainen haluaa parisuhdetta masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeella olevan miehen kanssa. Tai ainakin itse häpeän tilannettani niin paljon etten halua siitä kenellekään kertoa. Kyllähän se ammatti tai työpaikka tulee joka tapauksessa puheeksi ennemmin tai myöhemmin kun toiseen ihmiseen tutustuu.
Olen itse ajatellut samaa miehistä. Kelpaisiko esim sinulle masentunut työtön nainen?
Kelpaisi.
t. sama
No, useinhan suurinpiirtein samassa elämäntilanteessa olevat viihtyy parhaiten keskenään, joten kyllä esim itse työttömänä voisin olla työkyvyttömyyseläkkeellä olevan kanssa, enkä usko että olen ainoa, jos muuten tulee toimeen keskenään. Eikä tietenkään kaikille töissä olevillekaan se ole este.
Olen sinkku koska en halunnut perhettä silloin, kun minusta kiinnostuneet naiset halusivat. En edelleenkään halua perhettä eikä minusta kiinnostuneita naisia enää ole. 50+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin kyllä että elämänkumppani olisi mutta tuskin kovin moni nainen haluaa parisuhdetta masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeella olevan miehen kanssa. Tai ainakin itse häpeän tilannettani niin paljon etten halua siitä kenellekään kertoa. Kyllähän se ammatti tai työpaikka tulee joka tapauksessa puheeksi ennemmin tai myöhemmin kun toiseen ihmiseen tutustuu.
Onko sulla neurologiset häiriöt suljettu pois? Häpeästä kannattaa ensin luopua. Ala lukea jotain kirjallisuutta itsen hyväksymisestä ja häpeästä. Hävetä ei kannata kun ei ole mitään hävettävää. Väärä lääkitys myös jos vuosikausia jatkuu. Ei ihme jos olet masentunut jos elämä ei ole ollenkaan mielekästä. Toivottavasti löydät oikean suunnan elämälle ja voit nähdä elämän mahdollisuutena!
On suljettu. Jännä kun mainitsit väärän lääkityksen, sillä se oli aiempina vuosina todellinen ongelma. Minulla piti kokeilla viittä eri antidepressanttia ennen kuin sopiva löytyi ja psykiatri vaati kokeilemaan jokaista 8-10 viikkoa ennen kuin voitiin todeta ettei siitäkään lääkkeestä ollut apua. Käyn psykoterapiassa, mutta koska olen työkyvyttömyyseläkkeellä niin saan sitä vain 45 min kuukaudessa. Asioiden käsittely onkin siksi aika hidasta.
No mutta kuulostaa että asiat on siis aika hyvällä mallilla siihen nähden, miten ne voisi olla 😊 kaikki ottaa aikansa.. tuo terapiahomma on kyllä aika kökkö ettei sitä saa enempää. Kyllä sulle vielä kumppani löytyy, uskon ma 😊
Vierailija kirjoitti:
En kelpaa niille joita haluan ja minua haluavat ei kelpaa minulle.
Jep! Perhettä en onneksi halua, joten sinänsä parisuhteettomuudella ei ole väliä.
Koska olin sinkku jo syntyessäni eikä tilanne ole sen jälkeen muuttunut.
Musta on ihmisten vaikea pitää. Kukaan ei näe loppuelämän kumppania, mutta ihmiset kyl kehuvat usein ulkonäköä. Sattuuhan se, ettei ole ketään, ei auta kieltäminen. Itken usein kelpaamattomuuttani parisuhteeseen. Yritän päästää irti ajatuksesta, että rakastuisi vielä joskus.
N33
En ollut koulu aikoina varsinaisesti kiusattu vaan vähän syrjitty ja yksinäinen. Olen kai tottunut tähän. Välillä on hetkiä jolloin haluaisin että olisi joku jonka kanssa olla.