Ensiasunnon ostaminen pelottaa
Olen ensiasuntoa ostamassa mieheni kanssa. Pärjättäisiin hyvin, maltillinen laina ja kaikki laskelmat on reilusti plussan puolella. Voitaisiin kuitenkin asua vielä halvassa vuokrakämpässä, mutta rivari ja oman kodin onni houkuttaa. Ollaan tarjousta tekemässä rivitaloasunnosta ja nyt yhtäkkiä iski ahdistus ja pelko - ollaanko hulluja, kun kaikki säästöt menee lainaan ja pieneen pintaremonttiin? Lueskelin vanhoja keskusteluita ja ilmeisesti joku muukin joskus kärsinyt tästä yhtäkkisestä kammosta. Tätä on suunniteltu ja haaveiltu konkreettisesti vuosi ja asuntonäytössä ja sen jälkeen oltiin aivan innoissaan. Nyt kuitenkin pelottaa, ollaanhan ottamassa isoa taloudellista vastuuta. Onko muilla kokemuksia tästä? Kannattaako vaan uskaltaa? Toimeen tultaisiin hyvin eikä sen suhteen hätää, mutta säästötilit toki tyhjenisi tähän täysin. Tuntuu absurdilta että asia, jota on haaveillut ja suunnitellut pitkään, yhtäkkiä ahdistaa ja pelottaa näin voimakkaasti.
Kommentit (26)
Asunnon osto oli paras päätös emmekä ole katuneet hetkeäkään. Joskus ne oikeatkin päätökset pelottaa! Halusin palata tähän, mikäli joku vielä lukee tätä myöhemmin ja pohtii samaa.. :)
Koko kevään ihailin yhtä ihanaa rivariasuntoa mutta en uskaltanut vielä ostaa koska koin sen liian kalliiksi. Nyt tänä aamuna huomasin että siitä oli laskettu hintaa 20000 €. Onneksi en ostanut tuolloin, olen huomenna menossa yksityisesittelyyn.
Juu näinkin voi käydä, että saakin paljon edullisemmin kun hetken odottaa. :) Pk-seudulla ei kuitenkaan mikään asunto jää myymättä noin pitkäksi aikaa ja arvo tyypillisesti vain nousee ajan myötä, ellei siinä ole jotain vikaa. Joten täällä ei oikein pare odotella. Mutta tiedän kehyskuntia, joissa tuolla taktiikalla voi säästää hyvän summan!! Hienoa että oot näyttöön menossa, toivottavasti tulee kaupat <3
Jos talo on sellainen, että sen saa helposti myytyä vielä 5-10 vuoden kuluttua, kannattaa muuttaa. Säästätte itselle rahaa lainanlyhennyksissä, vuokra menee kokonaan muiden taskuihin. Me muutettiin puoli vuotta sitten, mies töissä, itse elän opintotuella joka on 250e kuussa ja lainalla. Jätin sen verran omia säästöjä taskuun että pystyn maksamaan oman puoleni elämisestä. Kyllähän se aluksi tuntui oudolta kun olin aiemmin aika huoleton raha-asioissa ja nyt pitää oikeasti miettiä, mitä ruokaa ostaa kaupasta. Ei kaduta.
15 vuotta sitten ostettiin ensimmäinen asunto. Jännitti, että miten pärjätään. Hyvin on pärjätty, eikä tiukkaa ole tehnyt. Sijainti on sellainen, että menee kaupaksi. Ei haluttu enää asua vuokralla, koska asunnosta ei saanut tehdä omannäköistä ja siitä puuttui sauna. Vuokran hinnalla maksettiin yhtiövastike ja laina. Nyt ollaan velattomia. Samaisesta vuokra-asunnosta maksettaisiin vuokraa nyt 700 €, yhtiövastiketta maksetaan 290 €. Ei tarvii kahta kertaa miettiä, että kumpi on parempi.
Noniin ja nyt kaivattaisiin vähän niitä "talo täynnä hometta" yms. epämenestyksellisempiä kokemuksia kun tämä vaikuttaa jo suoranaiselta kurpitsavankkurirallilta miten kaikki on kaikilla niin ihanaa kun oman kämpän ostin.