Ensiasunnon ostaminen pelottaa
Olen ensiasuntoa ostamassa mieheni kanssa. Pärjättäisiin hyvin, maltillinen laina ja kaikki laskelmat on reilusti plussan puolella. Voitaisiin kuitenkin asua vielä halvassa vuokrakämpässä, mutta rivari ja oman kodin onni houkuttaa. Ollaan tarjousta tekemässä rivitaloasunnosta ja nyt yhtäkkiä iski ahdistus ja pelko - ollaanko hulluja, kun kaikki säästöt menee lainaan ja pieneen pintaremonttiin? Lueskelin vanhoja keskusteluita ja ilmeisesti joku muukin joskus kärsinyt tästä yhtäkkisestä kammosta. Tätä on suunniteltu ja haaveiltu konkreettisesti vuosi ja asuntonäytössä ja sen jälkeen oltiin aivan innoissaan. Nyt kuitenkin pelottaa, ollaanhan ottamassa isoa taloudellista vastuuta. Onko muilla kokemuksia tästä? Kannattaako vaan uskaltaa? Toimeen tultaisiin hyvin eikä sen suhteen hätää, mutta säästötilit toki tyhjenisi tähän täysin. Tuntuu absurdilta että asia, jota on haaveillut ja suunnitellut pitkään, yhtäkkiä ahdistaa ja pelottaa näin voimakkaasti.
Kommentit (26)
Asioita on hyvä punnita monelta eri kantilta eikä ole ihmekään, että noin iso asia mietityttää. Tärkeimpiä mietittäviä asioita omasta mielestä:
- Onko asunnon sijainti hyvä eli saako myöhemmin myytyä (jos tilanne sitä vaatii)?
- Kannattaa muistaa, että remonttiin laitettuja rahoja ei aina saa takaisin eli asunnon arvo ei välttämättä kasva samassa suhteessa.
- Onko isompia remontteja tiedossa? Onko riskirakenteita tms, mistä voi tulla yllättäviä kuluja?
- Miten taloyhtiössä asiat hoidetaan? Talkoot vai rahalla kaikki? Jos talkoot, niin tiedättekö mitä kaikkea siihen kuuluu?
- Jos toinen (tai molemmat) jää työttömäksi, niin onko asuntoa varaa maksaa?
Nämä näin oman kokemusten myötä tullut tärkeimmiksi, ja etenkin tuo taloyhtiöhomma yksi tärkeimmistä eli ne naapurit vaikuttaa tosi paljon. Jos ei mitään konkreettisia huolenaiheita ilmene, niin oman asunnon osto varmasti hyvä ratkaisu! :)
Eiköhän se kaikkia jännitä noiden isojen päätösten kohdalla? Ihan sama puolison, auton tai asunnon hommaamisen kohdalla? Itsekkin muistan panikoineeni pari ensimmäistä viikkoa asunnon oston jälkeen.
Muistan kun 15 vuotta sitten oltiin itse ostamassa ensimmäistä asuntoa. Kyllä meinasi mennä pupu pöksyyn kun piti ihan oikeasti vetää nimi alle 195.000 euron tarjoukseen. Silloin se tuntui ihan valtavalta summalta. Nyt ihmettelee miten sen kokoinen summa oli niin kamalan tuntuinen. Onneksi mies sanoi että hinta oli kohdallaan ja nyt tehdään tämä. Ja niin tehtiin ja siitä se lähti. Nyt se laina on jo maksettu takaisin ja uuttakin otettu mutta ei ole sen jälkeen enää jännittänyt yhtään niin paljon.
Kiitos kaikille kannustavista kommenteista. Kaipa tämä on normaalia ja ihan hyväkin asia että homman ottaa tosissaan. Tosiaan lainaa tulisi n. 190 000, eli varsin maltillinen summa. Kaikki laskelmat on tehty, taloyhtiön toimintaan tutustuttu, on hyvin hoidettu. Isot kattoremontit ja kylppärirempat tehty, vastike järkevä ja yhtiövelkaa kohdistuu vaan 7k tähän asuntoon, maksetaan pois oston yhteydessä.
Älkää silti vetäkö säästötilejä ihan nollille. Mieluummin vaikka vähän enemmän lainaa. Tuntuu turvallisemmalta kun on pieni puskurirahasto yllättävien menojen varalta.
Itsekin muistan sen kauhun ennen ensimmäistä asuntokauppaa. Kuuluu asiaan. Valvoin koko kauppaa edeltävän yön ja mietin, vieläkö saisin homman jotenkin peruttua. Siitä on nyt 17 vuotta aikaa.
Tiedän tunteen, kuun alussa pääsin muuttamaan "ekaa omaan kotiin". Kyllä sitä tarjouksen jättöö miettiessä pyöri monet ajatukset mielessä, mutta nyt ei oo yhtään kaduttanut. Kyl siinä omassa on jotenkin erilainen fiilis kuin vuokratussa. Jos ennakkotyöt (oman talouden analysointi) on tehty huolella, niin rohkeasti vain kaupoille, kun kiinnostava asunto tulee vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen, kuun alussa pääsin muuttamaan "ekaa omaan kotiin". Kyllä sitä tarjouksen jättöö miettiessä pyöri monet ajatukset mielessä, mutta nyt ei oo yhtään kaduttanut. Kyl siinä omassa on jotenkin erilainen fiilis kuin vuokratussa. Jos ennakkotyöt (oman talouden analysointi) on tehty huolella, niin rohkeasti vain kaupoille, kun kiinnostava asunto tulee vastaan.
Näinhän me tehtiin ja tarjottiin harkittuamme, pienen pallottelun jälkeen tarjous hyväksytty! Tuli tyyni olo kun hommat lyötiin lukkoon. Maanantaina pankin kanssa laina lukkoon (tarjous oli lainaehdolla) niin kohta omistetaan oma asunto!!!! Nyt vaan Pinterestiä selaamaan!!!!
Pieni pelko ennen asunnon ostoa on viisautta, vaikka toisaalta ei myöskään ole mikään häpeä asua ja elää vuokra-asunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Pieni pelko ennen asunnon ostoa on viisautta, vaikka toisaalta ei myöskään ole mikään häpeä asua ja elää vuokra-asunnossa.
Näin itsekin ajattelisin! Hyvin sanottu.
Ensinnäkin, niitä säästötilejä ei kannata kokonaan tyhjentää. Asuntolainan kanssa on helpompi elellä kun tilillä on jonkin verran puskuria. Olkoon vaikka sitten vähän isompi laina.
Mutta kyllähän se ensimmäisen asunnon osto aina vähän pelottaakin, vaikka Excel sanoisi että kyllähän tämän maksaa. Kurkkua kuristaa kun miettii sitä lainan määrää, mutta äkkiä siihen tottuu ja siedättyy. Asuntolaina joustaa myös elämän muutoksissa paremmin kuin vuokra. Vuokraa ei pysty vaihtamaan pienemmäksi siksi aikaa kun toinen on hoitovapaalla, asuntolainalla ne kuukausierät on helppo säätää itselle sopivaksi (ainakin Nordeassa, toivottavasti jo muissakin pankeissa).
Asuntoyhtiön tilinpäätökseen kannattaa perehtyä huolella ja pyytää jotakuta kokeneempaa avuksi, jos ei itse osaa sitä tilinpäätöstä sujuvasti lukea. On aika tärkeä ymmärtää mitä on ostamassa. Riitaisa ja huonosti johdettu yhtiö on sellainen kuvio mihin ei kukaan halua joutua.
Syytäkin pelätä jos olette ostamassa asuntoa jostain pers**vestä, missä ette sitten pääse siitä eroon koskaan.
En ole koskaan ymmärtänyt omistusasuntoja. Vaikeaa päästä eroon, ja harvalla on niin kaunista kämppää, että olisi todellinen keeper. Useimmilla ihan samanlainen miljoonaloukko kuin kaikilla muillakin.
Järkevä ihminen tuntee epävarmuutta ennen suuria päätöksiä mutta ei anna pelon hallita.
Olihan se jännää aikaa kun ostimme 1.yhteisen kodin kun oli opintolainaakin molemmilla. Ja sitten tuli 2 lastakin mutta hyvin kaikki meni. Koti oli kolmio.
Kun ostimme tämän nykyisen isomman asunnon niin silloin ei enää tuntunut missään. Ja kun olin 40v. niin koti oli velaton. Mukava asua ja maksaa vain vastiketta. Ei mene paljoa kuussa asumiseen. Kannatti uskaltaa elää.
Ostin ensiasuntoni yksin noin seitsemän vuotta sitten. Tuloni eivät olleet mitenkään kummoiset, mutta laina mitoitettu järkevästi ja sekä asunto että sijainti hyvät. Toimin kylmän viileästi, eikä asia hirvittänyt minua lainkaan.
Mutta...
Ensimmäisen kuukauden kaupanteosta valvoin kauhuissani unettomia öitä. Mitä minä olen tehnyt, kuinka kauan maksan tätä lainaa, mitä jos työt loppuu, mitä jos talous romahtaa, miksi tämäkin piti tehdä yksin?
Lopulta kuitenkin ainoa mitä kadun on se, etten lähtenyt tähän aikaisemmin. Mitään ei saa, jos ei uskalla tehdä rohkeita päätöksiä.
Tsemppiä ja onnea Ap:lle. Pelko kertoo vain terveessä järjestä :)
Itselle kerrostalosta rivitaloon muuttaessa tuli yllätyksenä lämmityskulut. Lisäksi joutui ostamaan kaikenkaista pientä lumilapiosta alkaen.
Tuttu tunne. Löysin useamman vuoden etsimisen jälkeen täydellisen asunnon, tein tarjouksen joka hyväksyttiin mutta ne päivät ennen kauppakirjan allekirjoitusta laskin yöt päässäni moneen kertaan kaikki kulut. Ei auttanut vaikka aina pääsin samaan tulokseen, että menoni jopa pienenevät kun lainan kustannukset ovat pienemmät kuin silloinen vuokra. Kuitenkin halusin juuri tämän kodin itselleni. Kaikki stressaaminen loppui siihen kun nimet oli paperissa enkä voisi olla tyytyväisempi valintaani.
Vierailija kirjoitti:
Itselle kerrostalosta rivitaloon muuttaessa tuli yllätyksenä lämmityskulut. Lisäksi joutui ostamaan kaikenkaista pientä lumilapiosta alkaen.
Tuo lämmityshän riippuu aivan talosta. Taisit itse muuttaa kaukolämpö kerrostalosta rivariin jossa on sähkölämmitys ja kulut nousivat ja nyt kuvittelet että näin käy kaikille muillekin. Kaikissa rivitaloissa ei kuitenkaan ole sähkölämmitystä joten turha pelotella ap noilla kuluilla, eiköhän he ole itse osanneet katsoa mikä lämmitysmuoto heidän rivarissaan olisi.
Vierailija kirjoitti:
Ostin ensiasuntoni yksin noin seitsemän vuotta sitten. Tuloni eivät olleet mitenkään kummoiset, mutta laina mitoitettu järkevästi ja sekä asunto että sijainti hyvät. Toimin kylmän viileästi, eikä asia hirvittänyt minua lainkaan.
Mutta...
Ensimmäisen kuukauden kaupanteosta valvoin kauhuissani unettomia öitä. Mitä minä olen tehnyt, kuinka kauan maksan tätä lainaa, mitä jos työt loppuu, mitä jos talous romahtaa, miksi tämäkin piti tehdä yksin?
Lopulta kuitenkin ainoa mitä kadun on se, etten lähtenyt tähän aikaisemmin. Mitään ei saa, jos ei uskalla tehdä rohkeita päätöksiä.
Tsemppiä ja onnea Ap:lle. Pelko kertoo vain terveessä järjestä :)
Kiitos ihanasta kommentista, samaistun! Tosin mulla paniikki iski just ennen tarjousta, toivottavasti oli siinä paniikit :D
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Löysin useamman vuoden etsimisen jälkeen täydellisen asunnon, tein tarjouksen joka hyväksyttiin mutta ne päivät ennen kauppakirjan allekirjoitusta laskin yöt päässäni moneen kertaan kaikki kulut. Ei auttanut vaikka aina pääsin samaan tulokseen, että menoni jopa pienenevät kun lainan kustannukset ovat pienemmät kuin silloinen vuokra. Kuitenkin halusin juuri tämän kodin itselleni. Kaikki stressaaminen loppui siihen kun nimet oli paperissa enkä voisi olla tyytyväisempi valintaani.
Tätä veivausta oli myös meillä viimeiset 2pv :D kiitos kokemuksesi jakamisesta! Ihanaa, että stressi loppui allekirjoittamiseen!
Tuttu fiilis. Se on vain uskallettava. Toki asiassa on taloudelliset riskinsä, mutta sekin on vain rahaa. Aina voi palata vuokralle, usko pois...
Vuoden päästä säästötilillä on taas kivasti rahaa, jos vain säästätte säännöllisesti ettekä ala hummailemaan rahaa tarpeettomiin ja kalliisiin ostoksiin.