Mistä se kertoo jos unessa alitajunnassa näkee asiat menneisyydestä koskettavina ja tärkeinä, mutta ikäänkuin reaalielämässä on rakentanut suojamuurin että alkanut nohtaa enemmän?

Reaalielämässä asiat on vain sellaista sekavaa puuroa tavallaan.

Koska unet ovat vain tietokoneen näyttöösi lähettämiä bittejä.

Sinccis

Itse tahtoisin ehkä sen menevän niin että alkaisin elää uutta elämää jolloin kovalevy taas tallentaisi uutta tietoa ja elämää.

Unen maailma nimenomaan ei ole totta. Sinulle on luotu vain tietty mielikuva ja tunnetila, josta niitä katselet.

Ja se voi olla ihan mitä vain unien näyttäjä haluaa. Minkälaisen mielikuvan se haluaa sinulle luoda.

Sinccis

Tuota.... psykoterapeutti ehkä sanoisi, että unet kuvaavat sitä, millaisia tunteita ne menneisyyden tapahtumat sinulle oikeasti synnyttävät ja tietoinen minä hereillä ollessasi sitä, mitä TAHDOT tuntea.

Mutta en olisi asiasta niinkään varma. Kyllä tunteet voivat olla myös vääristyneitä unessa.

Onko sillä kumminkaan kauheasti väliä? Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, ja jos et nyt tietoisesti halua velloa jonkin vanhan tapahtuman synnyttämissä tunteissa valveilla ollessasi, se ei välttämättä ole niin paha asia. Mahdollistaa sen, että kykenet toimimaan arjessa, etkä masennu.

Toisaalta toki se on niinkin, että traumat pitää jotenkin käsitellä, että niistä pääsee eteenpäin, eivätkä ne palaa kahta pahempina ahdistamaan. Jos olet sen kumminkin mielestäsi hyvin hoitanut, niin anna unien tulla ja mennä ja totea, että kappas, taas näin unta siitä, toivottavasti ensi yönä jotakin mukavampaa!

Mulla ainakin on niin, että olen yrittänyt unohtaa tietyn ajan elämästäni, koska olin silloin eri ihminen eli paljon onnellisempi kuin nykyään. Muistelu on liian tuskallista, joten olen torjunut nämä ajatukset parhaani mukaan. Reaalielämässä se onnistuukin, mutta unessa ei. Unessa tunnen ja muistan taas. En nyt joka yö tietenkään, mutta liian usein kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Tuota.... psykoterapeutti ehkä sanoisi, että unet kuvaavat sitä, millaisia tunteita ne menneisyyden tapahtumat sinulle oikeasti synnyttävät ja tietoinen minä hereillä ollessasi sitä, mitä TAHDOT tuntea.

Mutta en olisi asiasta niinkään varma. Kyllä tunteet voivat olla myös vääristyneitä unessa.

Onko sillä kumminkaan kauheasti väliä? Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, ja jos et nyt tietoisesti halua velloa jonkin vanhan tapahtuman synnyttämissä tunteissa valveilla ollessasi, se ei välttämättä ole niin paha asia. Mahdollistaa sen, että kykenet toimimaan arjessa, etkä masennu.

Toisaalta toki se on niinkin, että traumat pitää jotenkin käsitellä, että niistä pääsee eteenpäin, eivätkä ne palaa kahta pahempina ahdistamaan. Jos olet sen kumminkin mielestäsi hyvin hoitanut, niin anna unien tulla ja mennä ja totea, että kappas, taas näin unta siitä, toivottavasti ensi yönä jotakin mukavampaa!

Jotenkin ajattelen tämän asian niin että koska keskittymishäiriöiden vuoksi en ole esim kyennyt lukemnaan kirjallisuuttakaan ja elämänkokemuksia on elämänvarrella kertynyt niin vähän että olen epätoivoisesti ilman työkaluja yrittänyt ratkoa ongelmia ja ne on kasaantunut päähän ja olen yrittänyt työkaluna käyttää unohtamista metodina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota.... psykoterapeutti ehkä sanoisi, että unet kuvaavat sitä, millaisia tunteita ne menneisyyden tapahtumat sinulle oikeasti synnyttävät ja tietoinen minä hereillä ollessasi sitä, mitä TAHDOT tuntea.

Mutta en olisi asiasta niinkään varma. Kyllä tunteet voivat olla myös vääristyneitä unessa.

Onko sillä kumminkaan kauheasti väliä? Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, ja jos et nyt tietoisesti halua velloa jonkin vanhan tapahtuman synnyttämissä tunteissa valveilla ollessasi, se ei välttämättä ole niin paha asia. Mahdollistaa sen, että kykenet toimimaan arjessa, etkä masennu.

Toisaalta toki se on niinkin, että traumat pitää jotenkin käsitellä, että niistä pääsee eteenpäin, eivätkä ne palaa kahta pahempina ahdistamaan. Jos olet sen kumminkin mielestäsi hyvin hoitanut, niin anna unien tulla ja mennä ja totea, että kappas, taas näin unta siitä, toivottavasti ensi yönä jotakin mukavampaa!

Jotenkin ajattelen tämän asian niin että koska keskittymishäiriöiden vuoksi en ole esim kyennyt lukemnaan kirjallisuuttakaan ja elämänkokemuksia on elämänvarrella kertynyt niin vähän että olen epätoivoisesti ilman työkaluja yrittänyt ratkoa ongelmia ja ne on kasaantunut päähän ja olen yrittänyt työkaluna käyttää unohtamista metodina.

Että se vaikka päämääriä ja haasteita elämässä pitää olla, enemmän kääntänyt nyt ajattelun siihen suuntaan että tulisi oppia nauttimaan hetkistä, elämään läsnä hetkessä, elämä on tutkimusmatka. Ei saa itsekkäästi piiloutua oman kuorensa taakse vaan elämä on vuorovaikutusta itsensä ja ympäristön kanssa. Tutkimusmatkalla sekä tulee nauttia mutta myös oppia kokoaika jotain uutta jotta käsittää maailmaa ja ymmärtää asioiden syy seuraussuhteita, ymmärtää erilaisia ihmisiä. Se on kaikki rikkautta elämässä. Siten saa myös niitä työkaluakin ja kehittyy ihmisenä ja elämä avartuu.