Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko naisesta oikeasti nainen vasta silloin, kun hän luopuu tyttönimestään?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Ei ole käynyt pienessä mielessäkään luopua tyttönimestäni jo ihan senkin takia, että sillä nimellä on tehty työura ja julkaisut. Sama mieskin on roikkunut mukana sen kolmetoista (vai neljätoista) vuotta.
Meillä ei ole suvussa ollut tapana luopua omista sukunimistä vaikka olisi naimisiin mentykin, eli äitini ja minun sukupolveni naiset ollaan sitten varmaankin kaikki ikuisia tyttöjä. Why not.
Korjaa ny se aikaskonees ja palaa sinne 40-luvulle.
Tämä onkin se ikuisen nuoruuteni salaisuus! Miehen nimen ottaneet ne vanhenee ja rupsahtaa, mutta me loput pysytään tyttösinä koko ikämme! Et olisi saanut paljastaa tätä kaikille.
Sukunimihullu on taas herännyt. No, ei voi muuta kuin sääliä ihmistä jolla elämän pääsisältö on tehtailla vauvapalstalle sukunimen vaihdon vastaisia aloituksia. Kun tää vauvapalstailu ei nyt muutenkaan ole mikään meriitti kenenkään elämässä, niin toi on kyllä jo aikamoinen rimanalitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että, kiva kuulla että vielä 17 avioliittovuoden jälkeenkin 44 vuoden iässä olen tyttönen.
Mihin mä sukuni nimeä vaihtaisin? Harvinainen nimi muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kun siitä tulee nainen siinä vaiheessa kun sikiö on kehittynyt sille asteelle että voidaan päätellä sen olevan naaraspuolinen ja jos se ei vielä kerro henkilölle itselleen mitään niin sitten syntymän jälkeen henkilö itse saa sanoa onko nainen vai mies tai mikä lie.
Mä oon kolmatta kertaa naimisissa mutta mulla edelleen oma sukunimeni. Se on mun nuorekkaan ja tyttömäisen olemukseni salaisuus. N 57
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on siis 67 vuotias tyttö.. No vata hän on isänikin kanssa ollut yhdessä 45 vuotta... "Hmm."
Mua harmittaa ihan tosissaan, että menin ottamaan miehen nimen. Se on niin ruma! Tyyliä Römpsänen. :( Enää ei jaksa vaihtaa koko perheelle minun tyttönimeäni kun mies on tehnyt töitä nimellään ja kukaan ei osaisi yhdistää häntä minun nimeeni. Oli tyyliä Annala, ei kaunein, mutta normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, vaan silloin kun hänestä tulee äiti. Tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, vaan silloin kun hänestä tulee äiti. Tietenkin.
Moi Aki! Mitä Poriin kuuluu? Joko siellä satanut ensilumi?
Vierailija kirjoitti:
Mä oon kolmatta kertaa naimisissa mutta mulla edelleen oma sukunimeni. Se on mun nuorekkaan ja tyttömäisen olemukseni salaisuus. N 57
Kolmatta kertaa naimisissa oleva on väkiselläkin aika kulahtanut tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, vaan silloin kun hänestä tulee äiti. Tietenkin.
Moi Aki! Mitä Poriin kuuluu? Joko siellä satanut ensilumi?
Aki? Ei kai nainen voi olla nimeltään Aki, vai voiko nykyään?
Ja miehestä tulee mies, vasta silloin, kun hänellä on vaimo.
Mies on mies vasta, kun on rakentanut omin pikku kätösin rintamamiestalon. Pitkästä tavarasta, pappatunturilla itseraivatulle tontille raahaten. Ohessa toki normaali päivätyö ja perunapellon laitto.
Vierailija kirjoitti:
Sukunimihullu on taas herännyt. No, ei voi muuta kuin sääliä ihmistä jolla elämän pääsisältö on tehtailla vauvapalstalle sukunimen vaihdon vastaisia aloituksia. Kun tää vauvapalstailu ei nyt muutenkaan ole mikään meriitti kenenkään elämässä, niin toi on kyllä jo aikamoinen rimanalitus.
Jokainen saa täällä kysellä tai vastata mitä ja miten haluaa. Ei ole mikään pakko osallistua juttuun jos nyrppii noin kovin. Jos tää juttu ei liikuta sua mihinkään suuntaan niin mene hakemaan ne jutut jotka kiinnostaa.
Ei.