Kylläpä ärsytti sukulaisissa käynti, en taida enää käydä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Nämä vanhukset ja muut eivät vaan koskaan tajua eivätkä kykene asettautumaan toisen asemaan näissä asioissa."

Etkö voi asettua näiden vanhusten asemaan ja ymmärtää, että on normaalia lisääntyä, perustaa perhe ja siksi on luonnollista puhua näistä ääneen. Ja voiko joku vanhus asettua asemaasi? Tarkoitan ovatko he tietoisia Kaikista seikoista joita kirjoitit tuohon, oletteko avoimesti puhuneet niistä?

Vanhempien ihmisten elämänkokemustensa takia pitäisi kyetä enemmän asettumaan muiden ihmisten asemaan kuin elämää vähemmän kokemattomien. Minun mielestäni minun pitäisi olla viisaampi kuin nuorempien eikä tyhmempi. Ihan normaalia on olla olla lisääntymättäkin ja elää sellaista elämää mikä itselle sopii parhaiten. Kuka sen määrittelee mikä on normaalia ja mikä ei? Kuka voi määritellä sen minkälaista elämää joku toinen saa tai on pakko elää? Voitko kuvitella että normaalia voisi olla ihan lisääntymättäkin ja elää ihan normaalia elämää? Jos ei sun mitättömään ajatusmaailmaan se mahdu niin älä anna mitään neuvoja.

Olen samaa mieltä. Nuoren ja tollon vielä ymmärtää, ja siinähän on sentään toivoa että ihminen saattaa ajan myötä viisastua. Vanhalle tolvanalle ei sen sijaan ole lieventävää selitystä - ollut tyhmä jo alun alkaen, eikä elämä ole opettanut mitään.

Koulutus ja viisaus eivät tietenkään ole toisistaan riippuvaisia, mutta ehkä tuossa iäkkäiden ikäpolvessa kuitenkin näkyy, että aika monen opinnot ovat jääneet suunnilleen kiertokoulun tasolle. 

Osasyynä on varmaan 80-luvun nousukausi. Ei tarvinnut koulutusta saadakseen töitä. Tuolloin teknikkokoulutus oli harvinaisempaa ja DI-tutkinto vielä harvinaisempaa. Ihmiset sitten tekivät mitä tekivät lähes koko ikänsä samaa ammattia. Varmaan osasyynsä vielä myös tuonajan fysiikan, matematiikan yms koulutus lukiossa. Ei ollu käteviä funktiolaskimia saati, että asioita voisi tutkia esim. geogebran avulla ja kyetä ymmärtämään ilmiöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Nämä vanhukset ja muut eivät vaan koskaan tajua eivätkä kykene asettautumaan toisen asemaan näissä asioissa."

Etkö voi asettua näiden vanhusten asemaan ja ymmärtää, että on normaalia lisääntyä, perustaa perhe ja siksi on luonnollista puhua näistä ääneen. Ja voiko joku vanhus asettua asemaasi? Tarkoitan ovatko he tietoisia Kaikista seikoista joita kirjoitit tuohon, oletteko avoimesti puhuneet niistä?

Vanhempien ihmisten elämänkokemustensa takia pitäisi kyetä enemmän asettumaan muiden ihmisten asemaan kuin elämää vähemmän kokemattomien. Minun mielestäni minun pitäisi olla viisaampi kuin nuorempien eikä tyhmempi. Ihan normaalia on olla olla lisääntymättäkin ja elää sellaista elämää mikä itselle sopii parhaiten. Kuka sen määrittelee mikä on normaalia ja mikä ei? Kuka voi määritellä sen minkälaista elämää joku toinen saa tai on pakko elää? Voitko kuvitella että normaalia voisi olla ihan lisääntymättäkin ja elää ihan normaalia elämää? Jos ei sun mitättömään ajatusmaailmaan se mahdu niin älä anna mitään neuvoja.

Olen samaa mieltä. Nuoren ja tollon vielä ymmärtää, ja siinähän on sentään toivoa että ihminen saattaa ajan myötä viisastua. Vanhalle tolvanalle ei sen sijaan ole lieventävää selitystä - ollut tyhmä jo alun alkaen, eikä elämä ole opettanut mitään.

Koulutus ja viisaus eivät tietenkään ole toisistaan riippuvaisia, mutta ehkä tuossa iäkkäiden ikäpolvessa kuitenkin näkyy, että aika monen opinnot ovat jääneet suunnilleen kiertokoulun tasolle. 

Osasyynä on varmaan 80-luvun nousukausi. Ei tarvinnut koulutusta saadakseen töitä. Tuolloin teknikkokoulutus oli harvinaisempaa ja DI-tutkinto vielä harvinaisempaa. Ihmiset sitten tekivät mitä tekivät lähes koko ikänsä samaa ammattia. Varmaan osasyynsä vielä myös tuonajan fysiikan, matematiikan yms koulutus lukiossa. Ei ollu käteviä funktiolaskimia saati, että asioita voisi tutkia esim. geogebran avulla ja kyetä ymmärtämään ilmiöitä. 

Ilman funktiolaskintakin arvioisin, että tuossa matikassa on nyt jotain pielessä. Tämänhetkiset ikäihmiset ovat olleet 80-luvun loppupuolen nousukaudella nelikymppisiä. Työelämään he ovat suunnanneet 60-luvulla.

Mainitsit olevasi yli 30-vuotias, mutta jotenkin tuo kirjoitus oli kuin teinin kynästä lähtöisin. Et osaa katsella elämää eteen päin. Noilla useilla utelevilla vanhuksilla on lapsia ja lapsenlapsia, jotka toivottavasti huolehtivat heistä sitten, kun omat voimat eivät enää riitä. Jos sinä jättäydyt perheettömäksi, niin jossain vaiheessa huomaat, ettei sinulla ole ketään, joka kantaisi huolta voinnistasi. Kaikkinainen apu on ostettava, eikä se ole halpaa enää siinä vaiheessa, kun olet itse ikäihminen. - Positiivinen asia kirjoituksessasi oli, että et käytä lainkaan alkoholia.

Taidat olla introvertti pahimmasta päästä, kun suorastaan pelkäät vieraita ihmisiä ja siksi aiot jäädä yksin. Minäkin olen introvertti ja yleensä arka ja ujo. Olin myös päättänyt olla perustamatta perhettä. Mutta kuinkas sitten kävikään! Olin juuri valmistunut yliopistosta ja olin saanut koulutustani vastaavan työpaikan. Tuli kutsu allekirjoittamaan työsopimus jne. Meitä oli paikalla neljä nuorta maisterinplanttua, kihlapari ja sitten me kaksi muuta. Virallisten kuvioiden jälkeen istuimme henkilöstöpäällikön kahveilla ja juttelimme niitä näitä. Tapahtui jotain kummallista: minä en muistanutkaan olla arka ja hiljainen, vaan juttu alkoi luistaa tuon toisen vapaan henkilön kanssa. Ja siitä se sitten aika pian leimahti rakkaudeksi ja ajallaan neljäksi lapseksikin. Emme kumpikaan olleet haku päällä, mutta Amor ampui kuitenkin nuolensa ja onnea on piisannut. Näinkin voi käydä. Onnea matkaan sinullekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Nämä vanhukset ja muut eivät vaan koskaan tajua eivätkä kykene asettautumaan toisen asemaan näissä asioissa."

Etkö voi asettua näiden vanhusten asemaan ja ymmärtää, että on normaalia lisääntyä, perustaa perhe ja siksi on luonnollista puhua näistä ääneen. Ja voiko joku vanhus asettua asemaasi? Tarkoitan ovatko he tietoisia Kaikista seikoista joita kirjoitit tuohon, oletteko avoimesti puhuneet niistä?

Vanhempien ihmisten elämänkokemustensa takia pitäisi kyetä enemmän asettumaan muiden ihmisten asemaan kuin elämää vähemmän kokemattomien. Minun mielestäni minun pitäisi olla viisaampi kuin nuorempien eikä tyhmempi. Ihan normaalia on olla olla lisääntymättäkin ja elää sellaista elämää mikä itselle sopii parhaiten. Kuka sen määrittelee mikä on normaalia ja mikä ei? Kuka voi määritellä sen minkälaista elämää joku toinen saa tai on pakko elää? Voitko kuvitella että normaalia voisi olla ihan lisääntymättäkin ja elää ihan normaalia elämää? Jos ei sun mitättömään ajatusmaailmaan se mahdu niin älä anna mitään neuvoja.

Olen samaa mieltä. Nuoren ja tollon vielä ymmärtää, ja siinähän on sentään toivoa että ihminen saattaa ajan myötä viisastua. Vanhalle tolvanalle ei sen sijaan ole lieventävää selitystä - ollut tyhmä jo alun alkaen, eikä elämä ole opettanut mitään.

Koulutus ja viisaus eivät tietenkään ole toisistaan riippuvaisia, mutta ehkä tuossa iäkkäiden ikäpolvessa kuitenkin näkyy, että aika monen opinnot ovat jääneet suunnilleen kiertokoulun tasolle. 

Osasyynä on varmaan 80-luvun nousukausi. Ei tarvinnut koulutusta saadakseen töitä. Tuolloin teknikkokoulutus oli harvinaisempaa ja DI-tutkinto vielä harvinaisempaa. Ihmiset sitten tekivät mitä tekivät lähes koko ikänsä samaa ammattia. Varmaan osasyynsä vielä myös tuonajan fysiikan, matematiikan yms koulutus lukiossa. Ei ollu käteviä funktiolaskimia saati, että asioita voisi tutkia esim. geogebran avulla ja kyetä ymmärtämään ilmiöitä. 

Ilman funktiolaskintakin arvioisin, että tuossa matikassa on nyt jotain pielessä. Tämänhetkiset ikäihmiset ovat olleet 80-luvun loppupuolen nousukaudella nelikymppisiä. Työelämään he ovat suunnanneet 60-luvulla.

Mutta yhtälailla se makefy:n opetus oli erilaista 60-70 luvuilla. Varmasti monelle jäi niin pahat traumat, ettei ole haluttu koskaa elämän aikana päätyä ammattiin, joissa näitä tarvitaan. Äitini mukaan pikkukaupungin lukiossa kukaan ei valinnut hänen ikäluokassaan pitkää matikkaa ja fysiikastakin vain pakollinen paha. Varmasti pikkukaupungeissa geenipooli on sen verran yksipuolista, ettei mateemaattista lahjakkuutta esiinny niin paljon, kuin esim pk-seudulla. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Kyselisin vanhuksilta että mihinkäs hautaan oikein aiot mennä, onko paikka valittu ja hautajaiset suunniteltu, niin että mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmat.  Pitäisi osata vain veistellä takaisin niin loppuisivat typerät kysymykset. Luulisi loppuvan perhesuunnitelu utelut. 

Hauska ajatus mutta ajatuksen tasolle jääköön. Ei vanhukset halua kuolemaansa ajatella vaan elää loppuun saakka. Siksi kyselevät nuorten elämästä ja suunnitelmista että saavat ajatukset sirrettyä elämään, kuolemaa ehtii miettiä sitten yksikseenkin. Arki voi olla vähän jo tylsää ja ei välttämättä lueta mitään eikä katsota telkkaristakaan muuta kuin Salatut elämät. Jos ei vieraitakaan usein käy, voi olla vieraan viihdyttäminen jo vaikeaa, muisti ei toimi eikä ole perillä tämän päivän asioista. Hyvin yksilöllistä. Vanhuskin on tittelinä aika epämääräinen, ei ole ikään sidottu. Aina voi hymyillen jotain vitsiä lohkaista, sanoo vaikka että "en osaa valita kun on niin paljon vaimoehdokkaita tarjolla" ja vaihtaa puheenaihetta lennosta säähän ja lintulaudan tirppoihin.

Vierailija kirjoitti:

Mainitsit olevasi yli 30-vuotias, mutta jotenkin tuo kirjoitus oli kuin teinin kynästä lähtöisin. Et osaa katsella elämää eteen päin. Noilla useilla utelevilla vanhuksilla on lapsia ja lapsenlapsia, jotka toivottavasti huolehtivat heistä sitten, kun omat voimat eivät enää riitä. Jos sinä jättäydyt perheettömäksi, niin jossain vaiheessa huomaat, ettei sinulla ole ketään, joka kantaisi huolta voinnistasi. Kaikkinainen apu on ostettava, eikä se ole halpaa enää siinä vaiheessa, kun olet itse ikäihminen. - Positiivinen asia kirjoituksessasi oli, että et käytä lainkaan alkoholia.

Taidat olla introvertti pahimmasta päästä, kun suorastaan pelkäät vieraita ihmisiä ja siksi aiot jäädä yksin. Minäkin olen introvertti ja yleensä arka ja ujo. Olin myös päättänyt olla perustamatta perhettä. Mutta kuinkas sitten kävikään! Olin juuri valmistunut yliopistosta ja olin saanut koulutustani vastaavan työpaikan. Tuli kutsu allekirjoittamaan työsopimus jne. Meitä oli paikalla neljä nuorta maisterinplanttua, kihlapari ja sitten me kaksi muuta. Virallisten kuvioiden jälkeen istuimme henkilöstöpäällikön kahveilla ja juttelimme niitä näitä. Tapahtui jotain kummallista: minä en muistanutkaan olla arka ja hiljainen, vaan juttu alkoi luistaa tuon toisen vapaan henkilön kanssa. Ja siitä se sitten aika pian leimahti rakkaudeksi ja ajallaan neljäksi lapseksikin. Emme kumpikaan olleet haku päällä, mutta Amor ampui kuitenkin nuolensa ja onnea on piisannut. Näinkin voi käydä. Onnea matkaan sinullekin. 

Taidat olla nainen. Hiljaisempia ja sisäänpäinkääntyneitä miehiä naiset eivät edes huomaa. Miehet sen sijaan huomaavat kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuohon kyselyyn tulee niin siitä ei kannata hermostua, se nimittäin ei lopu koskaan. Itse olen naimisissa, omistan talon, on kaksi koiraa, kolme lasta, oma auto ja molemmat töissä. Silti kysellään että vieläkö neljäs lapsi ja kesämökki vielä puuttuu. Elä elämäsi nii kuin haluat, älä välitä muiden odotuksista tai olettamuksista.

Tuttua juttua.. Mieheni kanssa opiskeluaikoina juteltiin miten meidän elämä menee ja mitä meillä tulee olemaan. Molemmat hyväpalkkaisessa työssä. On talo, autot, pari lasta jne ja rakennettiin mökki 4v sitten. Päätettiin, että kutsutaan minun sukulaisia juhannukseksi mökillemme, koska jos ei oltais kutsuttu sitä yhtä kertaa, niin meidän puhelimet olisi soinut lopunelämää missä se kutsu viipyy ja loputon vttuillu olisi taattu. Päätettiin kärsiä se yksi juhannus, niin se on sitten ohi, koska minun suku on juuri tätä kyttääjää ja hokijaa mitä en voi sietää, mutta se vaan oli tehtävä niin pääsee helpolla.

Ja niin me kärsittiin, kun sukulaiset arvosteli työkaluista lähtien kaikki ja miksi ei ole kolmatta lasta, miksi tuollainen auto, eihän teillä ole edes vanhaa kunnon vesipataa saunassa ja lista oli loputon. 2 päivää hymyiltiin kauniisti ja kun se viimeinen autonvalo katosi, niin alettiin nauramaan ja todettiin, että nyt ei enää koskaan tarvitse nähdä heistä ketään, mutta tämä oli tehtävä niin saadaan hengittää ja olla rauhassa. Nyt he ovat nähneet mökkimme.

Aivan loistavaa :DD Melkein voisi tehdä sketsin tämän kirjoituksen perusteella.

Sorry vanhasta nostosta, mutta kylläpä ärsytti vielä enemmän. Kuulemma tämä sukulainen on kysellyt innokkaasti omilta vanhemmiltani joko kohta ovat isovanhempia ja saamassa lastenlapsia. Kuulemma viesti oli se, että sellainen mies on tuhkamuna joka ei lapsia halua. Miten helvetissä jollain on noin vanhoilliset ja vanhanaikaiset maailmankuvat? Tämän ko. miehen asennekin on vielä se, että naisten paikka on kotona eikä esim. naisten sovi kouluttautua. Miten jotkut eivät tajua että maailma muuttuu ympärillä?

ap

Sori vanhan nostosta, mutta löysin googlella. Se on jännä, miten jonkun nuoremman henkilön yksineläminen on aina ongelma muille. Henkilöä itseään ei kiinnosta muut ihmiset tippaakaan. Mutta se yksineläminen näyttää aina muita haittaavan suunnattoman paljon. Erityisesti monilla vanhuksilla on joku ihme fiksaatio siihen, että nuorten tulisi elää samalla tavalla kuin hekin elivät sen ikäisinä. Onko sitten alkavaa vanhushöperyyttä vai mitä. Itsekin olen törmännyt suoranaiseen halveksuntaan vanhusten osalta, kun 37-vuotias elää yksin. 

Kyllä näitä vanhuksia aina riittää, jotka eivät oikein ymmärrä nykypäivän nuoria. Suvun yksi vanhus oli kysellyt syöpään sairastuneelta nuorelta myös sitä, onko tällä ketään morsianta tekemässä ruokaa ja pitämässä huolta. Nuori pahastui tästä todella pahasti. Syöpä ei ole pahinta mahdollista ja on hoidettavissa. Vanhus kyllä tiesi nuoren tilanteen. Nuori vain on itse aivan loputtoman katkera ja vihainen koko elämälle, syöpädiagnoosi vain pahentanut tilannetta. Ei taida kovinkaan moni alle 25-vuotias nainen huolia syöpää sairastavaa nuorta miestä. Mutta vanhus ei tätä oikein ymmärtänyt eikä nuori nyt ketään vanhusta varmaan haluaisikaan taasen. 

Helppo ja oikea vastaus että elämäntilanteesi ei sovi suhteisiin nyt kun sekä opiskelet että teet töitä!

Monesti tässä on myöskin yksi asia, mitä vanhemmat sukupolvet välttämättä eivät täysin ymmärrä. 

Nykypäivänä lievästä autismista tai aspergerista kärsivä menestyy loistavasti esim. tietoteknisillä aloilla, joissa työtä pääosin tehdään yksin. Työelämän kontaktit ovat kevyitä eikä afterworkeissa yms ole pakko käydä. Kuitenkin, kun kanssakäyminen vapaa-ajalla perustuu vapaaehtoisuuteen, niin harva neurotyypillinen haluaa olla ei-neurotyypillisen kanssa tekemisissä. Näin ollen moni sellainen mies, joka on asiantuntija-alalla päätyy pääosin eleleen yksikseen elämänsä. Entisaikoina tyyliin 70-80-luvuilla tämä oli harvinaisempaa.