Kylläpä ärsytti sukulaisissa käynti, en taida enää käydä

treffit kirjoitti:

"Paniikkihäiriöksi tästä ei ole, koska työelämässä näitä tilanteita ei koskaan ole tullut, osittain siksikin, että insinöörinä olen kehittynyt alani ammattilaiseksi. Osaan työni niin hyvin, ettei tule jännityksenaiheita."

Tama nyt on varmaan ihan polja idea, mutta...pystyisitko kehittymaan myos deittailun ammattilaiseksi? Siis jotenkin lahestymaan koko aihetta ja tilannetta niin kliinisesti, etta tulisi tunne, etta "osaat" sen? 

#justtryingtohelp

Vain, jos haluaa. - Kun kaikki ei halua sitä mitä kaikki muut.

Vierailija kirjoitti:

Sinun täytyy karaista itsesi.

Oletko saanut elää pumpulissa, jossa kukaan ei ole koskaan kysellyt sinulta mitään?

Elämä on tuollaista, eikä työssäkäyvä ihminen voi jäädä erakoksi.

Aina joku jotain kysäisee ja jopa utelee. Niinhän on totuttava vastaamaan ympäripyöreästi, vähän humoristisesti. Mitään henkilökohtaista ei tarvitse kellekään kertoa, eikä myöskään totuutta kaikista asioista. Vaan vastailla ympäripyöreästi.

Pitää tottua olemaan seurassa, siltä ei voi välttyä, jotkut tilanteet ovat pakollisia niin töissä kuin yksityiselämässäkin.

Etsi kirjastosta kirjoja introventeista ihmisistä ja jännitämisestä sosiaalisissa tilanteissa.

Voisi harkita myös käyntejä yksityisellä terapeutilla. Olet hyvä tyyppi ja pärjäät töissä loistavasti.

Niin, että jos on hiljaisempi ja viihtyy tyytyväisenä itsekseen, tarvii terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuohon kyselyyn tulee niin siitä ei kannata hermostua, se nimittäin ei lopu koskaan. Itse olen naimisissa, omistan talon, on kaksi koiraa, kolme lasta, oma auto ja molemmat töissä. Silti kysellään että vieläkö neljäs lapsi ja kesämökki vielä puuttuu. Elä elämäsi nii kuin haluat, älä välitä muiden odotuksista tai olettamuksista.

Tuttua juttua.. Mieheni kanssa opiskeluaikoina juteltiin miten meidän elämä menee ja mitä meillä tulee olemaan. Molemmat hyväpalkkaisessa työssä. On talo, autot, pari lasta jne ja rakennettiin mökki 4v sitten. Päätettiin, että kutsutaan minun sukulaisia juhannukseksi mökillemme, koska jos ei oltais kutsuttu sitä yhtä kertaa, niin meidän puhelimet olisi soinut lopunelämää missä se kutsu viipyy ja loputon vttuillu olisi taattu. Päätettiin kärsiä se yksi juhannus, niin se on sitten ohi, koska minun suku on juuri tätä kyttääjää ja hokijaa mitä en voi sietää, mutta se vaan oli tehtävä niin pääsee helpolla.

Ja niin me kärsittiin, kun sukulaiset arvosteli työkaluista lähtien kaikki ja miksi ei ole kolmatta lasta, miksi tuollainen auto, eihän teillä ole edes vanhaa kunnon vesipataa saunassa ja lista oli loputon. 2 päivää hymyiltiin kauniisti ja kun se viimeinen autonvalo katosi, niin alettiin nauramaan ja todettiin, että nyt ei enää koskaan tarvitse nähdä heistä ketään, mutta tämä oli tehtävä niin saadaan hengittää ja olla rauhassa. Nyt he ovat nähneet mökkimme.

Oletko introvertti tyyppi niin että liika ihmisten kanssa väsyttää. Hyvällä mallilla on asiasi ja olet löytänyt alan jossa ei tarvitse olla liikaa ihmisten kanssa ja iän myötä pääset pois tuosta jännityksestäkin. Pitää vain mennä vähän kerrallaan sinne epämukavuusalueelle ja mitä parasta aloittaa vanhusten utelujen kohteena olemisesta. Oppia huumoria, nauramaan itselleenkin eikä ottaa liian vakavasti kaikkea. Minä osaan nyt vasta viiskymppisenä ihan täydellisesti niin ettei ihan helppoa tietä ole ollut. Itseään pystyy muuttamaan mutta se vaatii paljon aikaa eikä kaikki pysty siihen koskaan. Tiedän etteivät kaikki ihmiset ole tasollani ja osaan jättää niiden möläytykset jo omaan arvoonsa etten pahoita mieltäni kuten nuorempana. Olen sosiaalinen ihmisten parissa jännittämättä kunhan pääsee omaan rauhaan välillä lataamaan akkujaan ja mietiskelemään. Olen oppinut ettei ihmisiä tarvitse niin vakavasti ottaa eikä pelätä.

Yksineläjiä ja lapsettomuuden valinneita on nykyään niin paljon ettei mitään outolintu ole enään kuin silloin 30-40v taaksepäin, itse ollessani nuori,  pidettiin mahona naista tai miestä tuhkamunana jos ei lapsia halunnut. Vanhoilla ihmisillä voi siis olla hyvinkin vielä niin kivikautisia mielipiteitä. Kun heidän piti tai oli pakko tyhjää maata sodan jälkeen täyttää, rakentaa ja saada lapsityövoimaa. Tyhmimmät ihmiset eivät koskaan muutu vaikka maailma muuttuu ja aikakausi ihan erilaiseksi. 

Vanhuus tulee sullekin. Köpötä sitten yksistäs.

Mitenkä ehtisitkään. , jos käyt töissä ja opiskelet. Siinä vastaus perheenperustamisuteluihin.

Sosiaalisten tilanteiden pelko ja introversio ovat kaksi eri asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhuus tulee sullekin. Köpötä sitten yksistäs.

Köpöttelee toisten vanhusten kanssa, niin ei ole yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhuus tulee sullekin. Köpötä sitten yksistäs.

Vanhana ei kukaan ole kädestä kiinni pitelemässä eikä seurana vaikka olisi kuinka suuri jälkeläisjoukko. Ei niitä kiinnosta eikä ole aikaa. Kaikki köpöttelevät yksin ja yksin sinne hautaankin mennään eikä seuralaisen kanssa. Loppuajan palkatut hoitajat hoitavat ja vanhukset seurustelevat keskenään. Ihan mahdotonta olla yksin nytkään tässä ihmismassan keskellä niin miten sitten vanhana olisin. Onko sulla joku mielikuva että vanhus eläisi jossain korpimökissä yksin viimeiset päivänsä. Onhan joitain tapauksia niitäkin mutta ovat erakkoja eivätkä kärsi yksinolosta. 

Puolisoni suurperheen viimeisen elossa olevan vanhemman hoiti hoitokodissa hoitajat eivätkä omaiset. Mieleltään rikkaan ihmisen elämä yksin ei ole tuskaista ja sitähän ei sellainen tajua jolla on köyhä mieli ja tarvitsee koko ajan ihmisiä viihdyttämään itseään kun muuten ei onnistu onnen löytäminen. 

"Nämä vanhukset ja muut eivät vaan koskaan tajua eivätkä kykene asettautumaan toisen asemaan näissä asioissa."

Etkö voi asettua näiden vanhusten asemaan ja ymmärtää, että on normaalia lisääntyä, perustaa perhe ja siksi on luonnollista puhua näistä ääneen. Ja voiko joku vanhus asettua asemaasi? Tarkoitan ovatko he tietoisia Kaikista seikoista joita kirjoitit tuohon, oletteko avoimesti puhuneet niistä?

Minua vähän ihmetyttää tässä ketjussa esiintyvät kehotukset "itsensä karaisemiseen" ja siihen, että on "opeteltava nauramaan itselle". Eikö niihin ole tosiaan mitään muuta reittiä, kuin epähienotunteisten ja asenteellisten sukulaisten luona vierailu? Meistä itse kukin on varmasti lapsena ja kasvuiässä muutenkin kokenut sen, kuinka sukulaiset eivät kunnioita rajoja ja katsovat oikeudekseen töksäytellä ihan mitä sattuu. Lapsena sitä on ollut useimmiten vähän niin kuin pakko sietää mutta aikuisena ei enää tarvitse.

Ylipäätään en ymmärrä sitä, että tökerösti käyttäytyviä ihmisiä on vain ymmärrettävä ja heihin on pidettävä yhteyttä vaikka sitten velvollisuudentunnosta. En oikeastaan ihmettele, että tässä maassa on niin paljon pahoinvoivia ja ihmissuhteissaan kompuroivia ihmisiä, kun asenne on se, että pitää vain sopeutua ihan millaiseen käytökseen tahansa. Kenenkään ei myöskään pidä ryhtyä toiselle ihmiselle elämänsisällöksi, koska siinä pidemmän päälle vain katkeroituu ja hukkaa omaa energiaansa. Yleensä nämä muista ihmisistä viihdykettä elämäänsä hakevat ovat auttamattoman itsekkäitä ja kykenemättömiä asettumaan toisen asemaan. Liian kova hinta paukahtaa heidän miellyttämisestään.

Vierailija kirjoitti:

Yksineläjiä ja lapsettomuuden valinneita on nykyään niin paljon ettei mitään outolintu ole enään kuin silloin 30-40v taaksepäin, itse ollessani nuori,  pidettiin mahona naista tai miestä tuhkamunana jos ei lapsia halunnut. Vanhoilla ihmisillä voi siis olla hyvinkin vielä niin kivikautisia mielipiteitä. Kun heidän piti tai oli pakko tyhjää maata sodan jälkeen täyttää, rakentaa ja saada lapsityövoimaa. Tyhmimmät ihmiset eivät koskaan muutu vaikka maailma muuttuu ja aikakausi ihan erilaiseksi. 

niin se taitaa olla

Missä kaupungissa asut ap? Sokkotreffiseuraa 30v naisesta?

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei saisi keneltäkään kysyä yhtään mitään.  Ei ne vanhemmat sukulaiset siellä mitään pahaa tarkoita, kyselevät vain tuollaisia, kun eivät ole nykynuoria ja heidän maailmankuvansa on erilainen.  Odota vain kun tulet itse heidän ikäänsä, olet sen ajan nuorten kanssa pihalla kuin lumiukko ja aina kyselet vääriä asioita.

Pitääkö kaikesta se mielensä pahoittaa?  

En ole koskaan kuullut muuten kenenkään sanovan, että perhe on elämän suola.  Ihan outo sanonta.  Missähän päin Suomea niin sanotaan?  Meillä sanottaisiin, että ei ole hyvä olla yksin.  Tai että aiotkos sinä ihan yksineläjä olla sitten, tai että eikö ole vielä osunut kohdalle sopivaa, oletkos sinä kovin ronkeli vai mitä.  Nää on kuitenkin vain sellaisia kliseisiä sanomisia.  Kukaan ei oikein syvällisellä mielellä ajattele sinun perheen perustamisiasi tai sen tekemättä jättämiäsi.  Kunhan nyt puhutaan.

Minäkin sain yhteen aikaan kyselyjä, että aiotkos sinä lopun elämäsi leskenpäiviä viettää, sinähän olet vielä nuori eikä sinun tarvi yksin olla jne.  Kun sanoin, etten pidä kiirettä enkä ketään tässä ole etsiskelemässä, niin sanottiin, että kyllä se vielä kohdalle osuu.  Niin kuin muuten osuikin, mutta se on eri juttu.

Olen minä kuullut nuortenkin kysyvän toisiltaan, että eksä aio tosiaankaan koskaan mennä kenenkään kanssa yhteen?  Eksä aio tehä koskaan lapsia?  Etkö sä tykkää lapsista vai mitä?  

Tällaisen keskustelun kuulin työpaikallani, kun kolme nuorta naista jutteli, sivukorvalla kuulin.  Sitten vaan naurettiin, että susta tulee sitten mun tuleville lapsille hyvä hoitaja, kun ei sulla oo omia.  

Taitaa olla vain nuorten naisten välistä. Tasan kukaan nuori nainen ei kyselisi moista mieheltä, ellei tämä ole NHL:n supertähti tai muu alfaurosten alfauros. Mies tulkitsisi tämän kiinnostukseksi, ja sehän ei käy, jos mies on joku luuseri. 

Vierailija kirjoitti:

Minua vähän ihmetyttää tässä ketjussa esiintyvät kehotukset "itsensä karaisemiseen" ja siihen, että on "opeteltava nauramaan itselle". Eikö niihin ole tosiaan mitään muuta reittiä, kuin epähienotunteisten ja asenteellisten sukulaisten luona vierailu? Meistä itse kukin on varmasti lapsena ja kasvuiässä muutenkin kokenut sen, kuinka sukulaiset eivät kunnioita rajoja ja katsovat oikeudekseen töksäytellä ihan mitä sattuu. Lapsena sitä on ollut useimmiten vähän niin kuin pakko sietää mutta aikuisena ei enää tarvitse.

Ylipäätään en ymmärrä sitä, että tökerösti käyttäytyviä ihmisiä on vain ymmärrettävä ja heihin on pidettävä yhteyttä vaikka sitten velvollisuudentunnosta. En oikeastaan ihmettele, että tässä maassa on niin paljon pahoinvoivia ja ihmissuhteissaan kompuroivia ihmisiä, kun asenne on se, että pitää vain sopeutua ihan millaiseen käytökseen tahansa. Kenenkään ei myöskään pidä ryhtyä toiselle ihmiselle elämänsisällöksi, koska siinä pidemmän päälle vain katkeroituu ja hukkaa omaa energiaansa. Yleensä nämä muista ihmisistä viihdykettä elämäänsä hakevat ovat auttamattoman itsekkäitä ja kykenemättömiä asettumaan toisen asemaan. Liian kova hinta paukahtaa heidän miellyttämisestään.

Olen täysin samaa mieltä ja just noin tarkoitin mutta joskus on pakko mennä sen epämukavuusalueen ulkopulelle mutta ei liikaa. Monta kertaa olen sukulaisten pakotetettuna koittanut erään lähiomaisen kanssa tulla toimeen ja aina se se päättyi konfliktiin. Niin mikä ihmeen pakko sitä on olla tekemisissä vain sen takia että on sukulaisia kun kerran ajatusmaailma ei vaan kertakaikkiaan ole samanlaista, ei lähellekkään. Työelämässä tai muussakaan elämässä ei ole pakko seurustella, kaveerata kenenkään sellaisen kanssa jonka kanssa ei arvot eikä mitkään synkkaa mutta sukulaisen kanssa pitäisi. Pelkkänä viihdykkeenä en ala olemaan ja likakaivona. En tarvitse lapsia elämänsisällöksi ja jos se ei kelpaa jollekkin niin saa hakea ystävänsä ja seuransa ihan muualta. Sukulaisuus ei ole mikään pakko sietää ihan kaikkea ja tulla toimeen väkisin jonkun sellaisen kanssa jota ei muussakaan elämässään ystäväksi valitsisi. 

Vierailija kirjoitti:

"Nämä vanhukset ja muut eivät vaan koskaan tajua eivätkä kykene asettautumaan toisen asemaan näissä asioissa."

Etkö voi asettua näiden vanhusten asemaan ja ymmärtää, että on normaalia lisääntyä, perustaa perhe ja siksi on luonnollista puhua näistä ääneen. Ja voiko joku vanhus asettua asemaasi? Tarkoitan ovatko he tietoisia Kaikista seikoista joita kirjoitit tuohon, oletteko avoimesti puhuneet niistä?

Vanhempien ihmisten elämänkokemustensa takia pitäisi kyetä enemmän asettumaan muiden ihmisten asemaan kuin elämää vähemmän kokemattomien. Minun mielestäni minun pitäisi olla viisaampi kuin nuorempien eikä tyhmempi. Ihan normaalia on olla olla lisääntymättäkin ja elää sellaista elämää mikä itselle sopii parhaiten. Kuka sen määrittelee mikä on normaalia ja mikä ei? Kuka voi määritellä sen minkälaista elämää joku toinen saa tai on pakko elää? Voitko kuvitella että normaalia voisi olla ihan lisääntymättäkin ja elää ihan normaalia elämää? Jos ei sun mitättömään ajatusmaailmaan se mahdu niin älä anna mitään neuvoja.

Minä kerran piruuttani pamautin, että olen homo ja rakastan vain naisia. Jaarittelin ummet ja lammet, kuinka ihania naiset ovatkaan ja kuinka miehet eivät kiinnosta. Kyselyt loppui siihen. Suku pitää homona ja tämä sopii vallan mainiosti

T. Heteronainen

Vierailija kirjoitti:

Minä kerran piruuttani pamautin, että olen homo ja rakastan vain naisia. Jaarittelin ummet ja lammet, kuinka ihania naiset ovatkaan ja kuinka miehet eivät kiinnosta. Kyselyt loppui siihen. Suku pitää homona ja tämä sopii vallan mainiosti

T. Heteronainen

Hahahaha, ihan loistavaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Nämä vanhukset ja muut eivät vaan koskaan tajua eivätkä kykene asettautumaan toisen asemaan näissä asioissa."

Etkö voi asettua näiden vanhusten asemaan ja ymmärtää, että on normaalia lisääntyä, perustaa perhe ja siksi on luonnollista puhua näistä ääneen. Ja voiko joku vanhus asettua asemaasi? Tarkoitan ovatko he tietoisia Kaikista seikoista joita kirjoitit tuohon, oletteko avoimesti puhuneet niistä?

Vanhempien ihmisten elämänkokemustensa takia pitäisi kyetä enemmän asettumaan muiden ihmisten asemaan kuin elämää vähemmän kokemattomien. Minun mielestäni minun pitäisi olla viisaampi kuin nuorempien eikä tyhmempi. Ihan normaalia on olla olla lisääntymättäkin ja elää sellaista elämää mikä itselle sopii parhaiten. Kuka sen määrittelee mikä on normaalia ja mikä ei? Kuka voi määritellä sen minkälaista elämää joku toinen saa tai on pakko elää? Voitko kuvitella että normaalia voisi olla ihan lisääntymättäkin ja elää ihan normaalia elämää? Jos ei sun mitättömään ajatusmaailmaan se mahdu niin älä anna mitään neuvoja.

Olen samaa mieltä. Nuoren ja tollon vielä ymmärtää, ja siinähän on sentään toivoa että ihminen saattaa ajan myötä viisastua. Vanhalle tolvanalle ei sen sijaan ole lieventävää selitystä - ollut tyhmä jo alun alkaen, eikä elämä ole opettanut mitään.

Koulutus ja viisaus eivät tietenkään ole toisistaan riippuvaisia, mutta ehkä tuossa iäkkäiden ikäpolvessa kuitenkin näkyy, että aika monen opinnot ovat jääneet suunnilleen kiertokoulun tasolle.