Masentaa, ahdistaa, voxra ja venlafax jne...sokeitako olette?

Vierailija kirjoitti:

Onkohan toi masennus jotenkin lisääntynyt somen myötä? Jotenkin tuntuu että joka toinen on jonkin asteisen masennuksen kourissa. Vai eikö enää kestetä normaalejakaan vastoinkäymisiä mitä ihmisten elämissä yleensäkkin on.

Minä uskon, että somella on vaikutusta. Ennen somea tiesit jonkun naapurisi syövän kaalilaatikkoa vain porraskäytävässä leijuvasta hajusta. Mutta ei sekään haitannut, koska olit itse syönyt kaalilaatikkoa just eilen. Et tiennyt, miltä jonkun toisen kodissa näyttää ilman, että kävit tämän kotona. Et tiennyt jonkun toisen lomareissusta, ellei hän kertonut siitä sinulle. Naistenlehdistä sai lukea kaikenlaisesta, mutta haastateltavina olikin julkkikset tai muuten hyväosaiset ja artikkelit kirjoitti toimittajat. Ei omaa elämää verrattu samassa mitassa niihin. Somen ansiosta sisällöntuottajiksi on tulleet "tavis-Tiinat". He esittelevät omia kotejaan, ruokiaan, lomareissujaan, vaatteitaan jne. Oma lukunsa on ne "tavis-Tiinat", jotka päättävät muuttua "botox-Birgitoiksi". Kuvia ankkahuulista, tekoripsistä, rakennekynsistä, upeista hiuksista irtolisäkkeineen ja kuntosalilla trimmatuista takapuolista. Jos sitten olet laihaläski "tavis-Tiina" maantienvärisine hiuksinesi ja pottuneninesi, syöt makkarakeittoa, et matkustele ja sisustuksesikin on Ikeasta, tuleehan siinä tunne, että elämäsi pitäisi olla parempaa. Alkaa masentaa ja ahdistaa, kun ei jaksaisi panostaa kuten somen "tavis-Tiinat".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tähän metsästäjäteoria, jonka kehitin juuri äsken.  Meillä oli juuri aamulla keskustelu teini-ikäisen lapseni kanssa aiheesta, kun olen huomannut itsessäni uupumisen merkkejä ja hienoisia viittauksia masennukseen.

Minähän en saa mitään vanhemmuudesta, en ole ikinä saanut myöskään parisuhteesta mitään, nämä asiat on aina olleet rasite. Työ ei ikinä ole rasittanut minua koska siitä saa palkkion konkreettisesti palkan muodossa. 

Metsästäjäteoria syntyi sen pohjalle, että jos meillä on yksikkö missä on mies joka metsästää, nainen ja lapsi  niin jokainen joka ymmärtää jotain selviytymisen päälle tietää sen kenet tuossa kombossa ensiksi ruokitaan ja kenen selvityminen ja hyvinvointi on tärkeintä.

Se ei ole ikinä kuluttava yksikkö jonka hyvinvointi on tärkein vaan tuottava yksikkö eli metsästäjä. Joten metsästäjä saa parhaat lihat, parhaan nukkumapaikan ja tämän toimintakyvystä pidetään huoli ja terveydestä. Muut yksiköt ei pysty tuottamaan sellaista hyötyä joka takaisi selviytymisen. Nainen voi kerätä vaikka kuinka monta juurta tai mustikkaa mutta se ei korvaa puolikasta hirven ruhoa ja lapsihan on pelkkä turhake niin kauan kun se ei pysty tuottaman lisäarvoa tälle yksikölle.

 Mentalisointipaska pitäisi lopettaa ja muiden tunteiden arvailu, mitä naiset tekee jatkuvasti. Käytännössä nainen on myös metsästäjä nykyaikana, mutta ei ole vapautunut keräilijän velvollisuuksista ja se uuvuttaa aivan puhki ja hajottaa mielenterveyden. 

Muuten hyvä teoria, mutta oikeassa metsästäjä-keräilijä-kulttuurissa on ruoka pääsääntöisesti ollut niitä keräilytuotteita. Liha on ollut harvinaista herkkua, ei sitä ole välttämättä saatu edes joka kuukausi. Keräily on pitänyt yhteisön hengissä.

Jos naiset ja lapset olisi tuossa kulttuurissa unohdettu vähempiarvoisina, olisi koko kulttuuri kadonnut nopeasti. Naiset ja lapset ovat olleet hyvin tärkeitä kun on haluttu pitää se oma kulttuuri elinvoimaisena ja saada.

Metsästäjillä on nopeasti kurjat oltavat jos naiset ja lapset kuolevat pois. Eivätkä metsästäjät pysty keskenään lisääntymään. Siihen hommaan tarvitaan naisia. Yksi tai kaksi naista ei riitä kovin pitkälle. Jokainen nainen ja lapsi on keräilijä-metsästäjä-kulttuureissa ollut ihan yhtä tärkeä kuin ne metsästäjätkin.

Joo, suurin osa ruoasta on tosiaan tullut silloinkin keräilystä. Lisäksi eläinproteiinia voitu saada kalasta ja pieneläimiä pyydystämällä. Suurriistan metsästys ei ole ollut miltään osin välttämätöntä. Koko tämä metsästysmyytti ja sen tärkeyden korostaminen on miesten omaa asemaansa pönkittääkseen keksimää mytologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tähän metsästäjäteoria, jonka kehitin juuri äsken.  Meillä oli juuri aamulla keskustelu teini-ikäisen lapseni kanssa aiheesta, kun olen huomannut itsessäni uupumisen merkkejä ja hienoisia viittauksia masennukseen.

Minähän en saa mitään vanhemmuudesta, en ole ikinä saanut myöskään parisuhteesta mitään, nämä asiat on aina olleet rasite. Työ ei ikinä ole rasittanut minua koska siitä saa palkkion konkreettisesti palkan muodossa. 

Metsästäjäteoria syntyi sen pohjalle, että jos meillä on yksikkö missä on mies joka metsästää, nainen ja lapsi  niin jokainen joka ymmärtää jotain selviytymisen päälle tietää sen kenet tuossa kombossa ensiksi ruokitaan ja kenen selvityminen ja hyvinvointi on tärkeintä.

Se ei ole ikinä kuluttava yksikkö jonka hyvinvointi on tärkein vaan tuottava yksikkö eli metsästäjä. Joten metsästäjä saa parhaat lihat, parhaan nukkumapaikan ja tämän toimintakyvystä pidetään huoli ja terveydestä. Muut yksiköt ei pysty tuottamaan sellaista hyötyä joka takaisi selviytymisen. Nainen voi kerätä vaikka kuinka monta juurta tai mustikkaa mutta se ei korvaa puolikasta hirven ruhoa ja lapsihan on pelkkä turhake niin kauan kun se ei pysty tuottaman lisäarvoa tälle yksikölle.

 Mentalisointipaska pitäisi lopettaa ja muiden tunteiden arvailu, mitä naiset tekee jatkuvasti. Käytännössä nainen on myös metsästäjä nykyaikana, mutta ei ole vapautunut keräilijän velvollisuuksista ja se uuvuttaa aivan puhki ja hajottaa mielenterveyden. 

Itse asiassa totuus menee aivan päinvastoin. Biologian kannalta mies on vähäpätöisin ja vähämerkityksisin osa ihmisyhteisöä. Siksi miehet kuolevat varhaisemmin kuin naiset, pojat esim. nälänhädän tai tautien aikana helpommin kuin tytöt, ja se on osasyy myös siihen, miksi miehillä on niin suuri taipumus tappaa toisiaan. Miehistä voi n. 80% biologian kannalta kuolla pois, eikä oikein mitään tapahdu. Lisääntyminen, ruoantuotanto eikä oikein mikään muukaan ole uhattuna. Naisten kohdalla sama tilanne johtaisi katastrofiin ja mahdollisesti sukupuuttoon. Naiset ja lapset ovat ihmisyhteisöjen ja ihmislajin ydin ja keskus. Naiset tekevät tärkeimmän mahdollisen työn: uuden elämän tuottamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tähän metsästäjäteoria, jonka kehitin juuri äsken.  Meillä oli juuri aamulla keskustelu teini-ikäisen lapseni kanssa aiheesta, kun olen huomannut itsessäni uupumisen merkkejä ja hienoisia viittauksia masennukseen.

Minähän en saa mitään vanhemmuudesta, en ole ikinä saanut myöskään parisuhteesta mitään, nämä asiat on aina olleet rasite. Työ ei ikinä ole rasittanut minua koska siitä saa palkkion konkreettisesti palkan muodossa. 

Metsästäjäteoria syntyi sen pohjalle, että jos meillä on yksikkö missä on mies joka metsästää, nainen ja lapsi  niin jokainen joka ymmärtää jotain selviytymisen päälle tietää sen kenet tuossa kombossa ensiksi ruokitaan ja kenen selvityminen ja hyvinvointi on tärkeintä.

Se ei ole ikinä kuluttava yksikkö jonka hyvinvointi on tärkein vaan tuottava yksikkö eli metsästäjä. Joten metsästäjä saa parhaat lihat, parhaan nukkumapaikan ja tämän toimintakyvystä pidetään huoli ja terveydestä. Muut yksiköt ei pysty tuottamaan sellaista hyötyä joka takaisi selviytymisen. Nainen voi kerätä vaikka kuinka monta juurta tai mustikkaa mutta se ei korvaa puolikasta hirven ruhoa ja lapsihan on pelkkä turhake niin kauan kun se ei pysty tuottaman lisäarvoa tälle yksikölle.

 Mentalisointipaska pitäisi lopettaa ja muiden tunteiden arvailu, mitä naiset tekee jatkuvasti. Käytännössä nainen on myös metsästäjä nykyaikana, mutta ei ole vapautunut keräilijän velvollisuuksista ja se uuvuttaa aivan puhki ja hajottaa mielenterveyden. 

Muuten hyvä teoria, mutta oikeassa metsästäjä-keräilijä-kulttuurissa on ruoka pääsääntöisesti ollut niitä keräilytuotteita. Liha on ollut harvinaista herkkua, ei sitä ole välttämättä saatu edes joka kuukausi. Keräily on pitänyt yhteisön hengissä.

Jos naiset ja lapset olisi tuossa kulttuurissa unohdettu vähempiarvoisina, olisi koko kulttuuri kadonnut nopeasti. Naiset ja lapset ovat olleet hyvin tärkeitä kun on haluttu pitää se oma kulttuuri elinvoimaisena ja saada.

Metsästäjillä on nopeasti kurjat oltavat jos naiset ja lapset kuolevat pois. Eivätkä metsästäjät pysty keskenään lisääntymään. Siihen hommaan tarvitaan naisia. Yksi tai kaksi naista ei riitä kovin pitkälle. Jokainen nainen ja lapsi on keräilijä-metsästäjä-kulttuureissa ollut ihan yhtä tärkeä kuin ne metsästäjätkin.

No ei oikeastaan. Metsästäjä ei tarvitse naista mihinkään, koska pystyy myös keräilyyn. Nainen tarjoaa lisuketta ja seksiä, sekä huolenpitoa, mutta mikään näistä ei koidu metsästäjälle kuolemaksi jos niitä ei saa. Proteiinin puutteessa talvella taas kuolet ja näivetyt hetkessä. Lisääntyminenkin on sivutuote ei selviämisen pakko miehelle. Sen sijaan nainen tarvitsee miestä koska mies panee sen paksuksi halusi se sitä tai ei ja siksi joutuu hakemaan mieheltä turvaa. Mutta nainen ja lapsi ei ole metsästäjälle tarpeellisia, ne on lisä joka elää tämän armosta.

Vierailija kirjoitti:

Feministisistä suorituspaineita ja ilmastoöyhötystä.

Mitä ihmeen suorituspaineita? Ei feminismi tuo mitään paineita mulle. Ilmastosta en öyhötä enkä ole kiinnostunut oletetusta ilmastonmuutoksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tähän metsästäjäteoria, jonka kehitin juuri äsken.  Meillä oli juuri aamulla keskustelu teini-ikäisen lapseni kanssa aiheesta, kun olen huomannut itsessäni uupumisen merkkejä ja hienoisia viittauksia masennukseen.

Minähän en saa mitään vanhemmuudesta, en ole ikinä saanut myöskään parisuhteesta mitään, nämä asiat on aina olleet rasite. Työ ei ikinä ole rasittanut minua koska siitä saa palkkion konkreettisesti palkan muodossa. 

Metsästäjäteoria syntyi sen pohjalle, että jos meillä on yksikkö missä on mies joka metsästää, nainen ja lapsi  niin jokainen joka ymmärtää jotain selviytymisen päälle tietää sen kenet tuossa kombossa ensiksi ruokitaan ja kenen selvityminen ja hyvinvointi on tärkeintä.

Se ei ole ikinä kuluttava yksikkö jonka hyvinvointi on tärkein vaan tuottava yksikkö eli metsästäjä. Joten metsästäjä saa parhaat lihat, parhaan nukkumapaikan ja tämän toimintakyvystä pidetään huoli ja terveydestä. Muut yksiköt ei pysty tuottamaan sellaista hyötyä joka takaisi selviytymisen. Nainen voi kerätä vaikka kuinka monta juurta tai mustikkaa mutta se ei korvaa puolikasta hirven ruhoa ja lapsihan on pelkkä turhake niin kauan kun se ei pysty tuottaman lisäarvoa tälle yksikölle.

 Mentalisointipaska pitäisi lopettaa ja muiden tunteiden arvailu, mitä naiset tekee jatkuvasti. Käytännössä nainen on myös metsästäjä nykyaikana, mutta ei ole vapautunut keräilijän velvollisuuksista ja se uuvuttaa aivan puhki ja hajottaa mielenterveyden. 

Muuten hyvä teoria, mutta oikeassa metsästäjä-keräilijä-kulttuurissa on ruoka pääsääntöisesti ollut niitä keräilytuotteita. Liha on ollut harvinaista herkkua, ei sitä ole välttämättä saatu edes joka kuukausi. Keräily on pitänyt yhteisön hengissä.

Jos naiset ja lapset olisi tuossa kulttuurissa unohdettu vähempiarvoisina, olisi koko kulttuuri kadonnut nopeasti. Naiset ja lapset ovat olleet hyvin tärkeitä kun on haluttu pitää se oma kulttuuri elinvoimaisena ja saada.

Metsästäjillä on nopeasti kurjat oltavat jos naiset ja lapset kuolevat pois. Eivätkä metsästäjät pysty keskenään lisääntymään. Siihen hommaan tarvitaan naisia. Yksi tai kaksi naista ei riitä kovin pitkälle. Jokainen nainen ja lapsi on keräilijä-metsästäjä-kulttuureissa ollut ihan yhtä tärkeä kuin ne metsästäjätkin.

No ei oikeastaan. Metsästäjä ei tarvitse naista mihinkään, koska pystyy myös keräilyyn. Nainen tarjoaa lisuketta ja seksiä, sekä huolenpitoa, mutta mikään näistä ei koidu metsästäjälle kuolemaksi jos niitä ei saa. Proteiinin puutteessa talvella taas kuolet ja näivetyt hetkessä. Lisääntyminenkin on sivutuote ei selviämisen pakko miehelle. Sen sijaan nainen tarvitsee miestä koska mies panee sen paksuksi halusi se sitä tai ei ja siksi joutuu hakemaan mieheltä turvaa. Mutta nainen ja lapsi ei ole metsästäjälle tarpeellisia, ne on lisä joka elää tämän armosta.

Naisetkin metsästävät.