Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tänään tuli sellainen olo, että nyt olen nähnyt kaiken
28.10.2019 |
Tuli vastaan semmoinen keissi, etten olisi itse pystynyt edes kuvittelemaan. Olen ensiavussa töissä, olen ollut vasta muutaman vuoden, mutta minulla on semmoinen olo, että maailmankuvani on jo muuttunut. Kun jatkuvasti näkee niin paljon sitä varjopuolen elämää ja ongelmia, tulee semmoinen olo, kuin tavalliset, hyvinvoivat ihmiset olisivat enemminkin enemmistö kuin poikkeus. Välillä meinaa ihan masentaa. Olisi kiva kuulla muiden terveys-, sosiaali-tai turvallisuusalalla työskentelevien kokemuksia.
Kommentit (7)
Taisit tarkoittaa että tavalliset hyvinvoivat ihmiset ovat poikkeus ?
Tuota komppaan!
(Kaupassa töissä en missään ensiavussa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä muistaa, että työskentelet eräänlaisessa kuplassa, jonka todellisuus on raskas ja surullinen. Siksi sinusta tuntuu, että ne asiat ovat normi ja enemmistö. Eivät ole. Erota työ ja vapaa-aika mahdollisimman tehokkaasti, tee kaikkea kivaa ja iloista, näe ihmisiä ja nauti, niin huomaat että elämä ei ole pelkkää surua, murhetta, sairautta ja ongelmaa
Vierailija kirjoitti:
Taisit tarkoittaa että tavalliset hyvinvoivat ihmiset ovat poikkeus ?
Tuota komppaan!
(Kaupassa töissä en missään ensiavussa)
Joo, kiitos :)
Joo, itse sairaanhoitajana useamman vuoden työ"uran" jälkeen yritän pitää työn ja vapaa-ajan tiukasti erillään mutta eihän se aina onnistu. Surkeat ihmiskohtalot jää välillä mieleen ja ne tilanteet töissä tulee uniin. Työkavereita en enää jaksa tavata vapaa-ajalla vaikka hyviä tyyppejä ovatkin, kun jossain vaiheessa puheet menee työ keisseihin, ei vaa kiinnosta jahaa niitä vapaa-ajalla. Vastapainoksi liikun paljon, nautin kaikesta kauniista, pientä luksusta silloin tällöin (puoliso mahdollistaa), matkustelen, tapaan ystäviä jotka ei ole alalla.
Tää ala ei ole maailman ainoa työpaikka joten jos alkaa tuntua siltä, että kuormitut liikaa, nosta kytkintä. Työn takia ei kannata omaa terveyttä ja hyvinvointia uhrata. Aika monella kollegalla on burn out oireita ja mielenterveys häiriöitä, enkä yhtään ihmettele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä masentaako meitä likimainkaan sama asia mutta itseä huolettaa sama: että tavallisia hyvinvoivia ihmisiä on niin vähän. Mieheni sairastui masennukseen 2v (parantunut jo aika hyvin), äiti ja miesystävänsä on alkoholisoitunut, monet kaverit ja tutut käyvät terapiassa tai ovat terapian tarpeessa. Olen parikymppinen korkeakoulutettu tavistaustoista. Mikä meidän yhteiskunnassa mättää ettei tavalliset ihmiset, joille on maailman parhaat kortit annettu helpolle elämälle voi niin huonosti?
Alue: Aihe vapaa
Ajan mittaan helpottaa, homma muuttuu mekaaniseksi ja samalla jotenkin turtuu ja myös kyynistyy. Ei se kuitenkaan tarkoita, että työteho heikkenee, se on vaan osa ihmisen psyykeen suojamekanismia.