Lue keskustelun säännöt.
Viidesluokkalaisella tytöllä ei kavereita
25.07.2008 |
Tyttö menee jo viidennelle eikä vieläkään tunnu löytäneen hyviä kavereita. On luokkakamuja joita tahtoa kylään, mutta vastavuoroisia ystävyyssuhteita ei muodostu. Häntä ei pyydetä minnekään ja muut kyllästyvät pian tyttöömme mikä näkyy siinä ettei muutaman yhteisen tapaamisen jälkeen enää soitella eikä kysytä kylään. Pienestä asti hänet on pian syrjäytetty, jo leikkipuistoissa ja tarhassa hänestä oltiin ensin kiinnostuneita mutta selvästikään hän ei ollut kivaa seuraa koska parempi leikkikaveri löytyi toisille heti kohta. Tyttö on ollut aina varakaveri ja joskus itki ettei kukaan pidä häntä ikinä parhaana kaverina. Miksi tyttö ei ole kivaa seuraa, en tiedä. Reilu on ja antelias, kilttikin. Itsenäine tyyppi. Millaisia taitoja tytölle voisi neuvoa että vastavuoroisia ystävyyssuhteita oppisi muodostamaan eikä yhteydenpito olisi hänen varassaan? Parin vuoden kuluttua on yläasteelle siirtyminen ja viimeistään sitten pitäisi osata liittyä muitten joukkoon. Millainen lapsi on toisten silmissä kiva ja haluttua seuraa, kuka osaa määritellä?
Huolestuin Keravan tapauksen johdosta. Murhaaja kun oli myös yksin viihtyvä eikä saanut kavereita. Tyttömmekin viihtyy hyvin yksin mutta jos saa jonain päivänä kylään kaverin, on siitä todella iloinen. Ei ole sisaruksia ja muu sukukin asuu kaukana niin enimmäkseen on iltapäivisin yksin. Käy jalitsuharkoissa muttei sielläkään ole ystävystynyt kenenkään kanssa niin että olisi jonkun kanssa hyvä ystävä ja voisi luottaa siihen että häntä pidetään kivana.
Kommentit (33)
Tärkeimpänä tietysti on sosiaaliset taidot. Itse kärsin koko kouluajan siitä, että kuljin aina hassuissa vaatteissa ja hiukset olivat äitini leikkaamat (epätasaiset tietysti). Tuollaisilla asioilla vain sattuu olemaan usein lasten parissa merkitystä.
Jos lapsi kulkee joka päivä samoissa vaatteissa, hiukset ovat sottaisasti tai epätasaisesti leikatut ja muutenkin tyttö pihalla siitä mikä on yhteensopivaa pukeutumista keskenään, se herättää kummastusta ikätovereissa. Näin on, vaikka se olisi kuinka pinnallista. Ei siitä välttämättä kiusata, mutta siitä saa vähän oudon tyypin leiman otsaansa.
Äitini osti kummalliset vaatteeni jostain kirppareilta tai marketin halpahyllyiltä. Ei siinä mitään, jos olisi edes tyylitaju ollut mukana, mutta kun ei ollut. Edelleen hän kiikuttaa luokseni jotain alevaatteita, joita en ikinä kehtaisi pukea päälleni ja jotka joko palautan takaisin tai kiikutan kierrätykseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsi ainoa tai esikoinen?
Ei se silti tarkoita, että lapsessa olisi vika, mikäli omaa parasta kaveria ei ole löytynyt.
Partio, lentopallo, 4H?
Tiedän äidin tuskan tuossa tilanteessa, omallakin tytöllä oli vaikeuksia saada kavereita vaikka itse olisi halunnut, vaikea siinä on itse mitään tehdä, ei voi kaveriksi muuttua!
Voimia!
kun muutettiin paikkakuntaa ja tyttö meni yläasteelle, hänestä tuli suosittu. Kavereita on kymmeniä, bestiksiä kaksi. Liikkuvat viiden porukoissa.
en osaa sanoa, oliko syy muutto, tytön muutos...nyt tilanne täysin toinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä nuo murheet ovat vasta edessäpäin, omat mukelot niin pikkuisia.
Mut mitä tuli mieleen, et just yritä tosiaan rohkaista uuteen harrastukseen... Sielläkin ehkä voisi vetäjille mainita aiheesta. Entä, oletteko puhuneet koulussa opettajan kanssa?
Kiitos vertaiskokemuksista. Tähän asti olen toivonut minäkin että tilanne itsestään muuttuisi mutta vieläkään ei ole muutosta näkysällä. Ehdotin tytölle että pyytäisi kivana pitämäänsä luokkakamua yökylään. Kamu tulikin mutta yhteistä säveltä ei oikein löytynyt. Tyttöni yritti kysellä että mitä tehdään, toinen sanoi että aivan sama. Niinpä tyttöni yritti ehdotella. Lähinnä kyläily meni siihen että kaveri luki sarjiksia ja katselivat pari leffaa yhdessä sipsien ja cokiksen kera. Tyttöni tahtoi kysyä myös joukkuetoveria jalitsun junnupiireistä. Sama homma jälleen, eli toinen oli lähinnä hiljaa ja seurasi tyttöäni joka poukkoili paikasta toiseen kun ei järkevää tekemistä löytynyt. Ainakin tämä luokkatoveri on luonteeltaan vilkkaan ja mukavan oloinen, mutta meillä oli kovin ujon ja passiivisen oloinen joten tyttömme käytöksessä on ehkä jokin häiritsevä piirre ettei toinen osaa olla kotoisasti. Ei voi äiti alkaa kaveriksi, niin se on. Osaisi vain tyttöä ohjata olemaan toimimaan ihmissuhteissa oikein kun tahtoa selvästi on mutta ei taitoa. Joskus paljon pienempänä pari luokkakaveria oli sanonut tytöllemme että tämä on ärsyttävä. Sitä itkettiin kotona ja tyttö yritti kysyä että miksi hän on ärsyttävä ja miten hänen pitäisi olla että joku haluaisi hänet kaverikseen. Aivan sama kuka mutta joku olisi hyvä kaveri eikä aina vain hän olisi se ylimääräinen porukassa.
Keskikokoisessa kaupungissa asumme. Partiota olen ehdottanut muttei tyttö lämpene sille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekijällä oli varmasti muitakin ongelmia kuin ettei kavereita. Se ehkä seuraus, ei niinkään syy. Ei kaikki yksinäiset ole tappajia. Kärjistäen. Ja en todellakaan puolustele Keravan murhan tehnyttä, en.
Toiset vain tutustuu ihmisiin hitaammin. Mutta ehkä ne harvat ovat sitten pysyvämpiä. Yksi tosi ystävä arvokkaampi kuin kymmenen puolituttua.
mutta niihin kaverisuhteisiin kannattaa panostaa jo ihan pienestä ja opetella ja harjoitella niitä taitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta uskonnollisissa riennoissa ollaan keskimäärin parempia kavereita kuin satunnaisissa harrastuksissa. En oikein tiedä, miten sitä kuvailisi, mutta jotenkin sellaisiin eksyvät ovat humaanimpia ja jaksavat toisia paremmin.
Tosin uskonnolliset jutut taitavat tulla mukaan kuvioihin vasta rippikoulun aikaan ja jälkeen.
Tätä kaikki psykologit toitottavat. Sinuna tarttuisin nyt toimeen. Lapsen sosiaaliset taidot eivät edes kehity, jos hänellä ei ole vertaisryhmää ikäisissään. Jotain hänen sosiaalisissa taidoissa on pielessä, jos aina käy kuten kuvailet.
Oletko puhunut opettajan kanssa asiasta ja kysynyt, miten hän on huomioinut tytön sosiaaliset taidot? Miten itse olet havainnoinut tytön käytöstä? Jos häntä sanotaan ärsyttäväksi, etkö itse huomaa mikä se ärsyttävä piirre on? Yrittääkö hän määräillä, onko tunkeileva tms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että yleisesti pidettäisiin sellaisena. Kaikkia kai joskus on mainittu vaikka tyhmäksi tms, melko yleistä lasten keskuudessa nimitellä. Mutta Keravan tapauksessahan poika sanoi, ettei edes kaipaa tai ollut kaivannut ystäviä eli melko ratkaiseva ero teidän tyttöön verrattuna. Olen huomannut itse, että usein sellaiset ulospäinsuuntautunteet ja räväkät lapset ovat suosittuja, vaikka olisivat itsekkäitä, röyhekeitä ja kierojakin. Eli valitettavasti ei auta että lapsi on kiltti ja ihana luonne, jos on hieman ujo ja hiljainen. Useinhan tällaiset saavat kuitenkin samanhenkisen bestiksen, teidän tytöllä ei ole vain olut tuuria.
Sellaiseen ei paljon muu auta kuin samanhenkisen seuran löytyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tän ketjun jälkeen tulee olo, että ujot ja hiljaiset lapset ovat jotenkin viallisia. Miksi lapsi ei voi olla sellainen kun on. Kuitenkin ne ujot ja hiljaiset tytöt ovat aina niitä keistä luokan pojat salaa tykkäävät;)
Sepä se kun en tiedä mikä tytössä ärsyttää eikä hän tiedä itsekään. On ujo mutta sitten kun on luokkakamu kylässä niin yli-innostuu ja on ehkä väsyttävää seuraa. Siksi kyselen että osaisin neuvoa tyttöä kun liian läheisenä olen sokea tyttöni ominaisuuksille. Millaiset piirteet karkottavat, millaiset ominaisuudet
auttavat ystävyyden solmimisessa?
On me pienestä asti pyydetty kerholapsia ja myöhemmin koulukavereita kylään. Ongelma on ollut aina se että tyttö ei saa vastakutsuja. Hänen luonaan käydään kun kerran kutsutaan mutta häntä ei tahdota koskaan minnekään. Se on syönyt tytön itseluottamusta pohjalukemiin. Vastavuoroisuus puuttuu ja muilla tuntuu olevan omat ystävänsä joita kysyä, tyttöni ei niihin kuulu. Open kanssa on juteltu ja hänen mielestään tyttö on ystävällinen ja avulias mutta jää helposti ulkopuoliseksi ja parittomaksi. Joskus ope heitti ajatuksen että tyttö on taiteellinen luonne. Mitä se sitten tarkoittaakin?
Osaisiko kukaan kertoa konkreettisesti näillä tiedoin, miten osaisin ohjata tyttöäni taas lukuvuoden alkaessa? Ongelma on tietysti sekin, että neljän edellisen vuoden aikana luokan sosiaaliset kuviot alkavat olla jo aika vakiintuneet ja vaikka tyttö ilmeisesti koulupäivän aikana pääsee jotenkin mukaan, vapaa-aikakaverit on useimmilla jo hankittuna, missä tyttömme ei ole itse onnistunut. Siis millaiset muut piirteet ovat kaverilla epätoivottuja kuin jonkun jo mainitsemat määräileväisyys ja tungettelevaisuus?
ja tutustu itse aktiivisesti muihin vanhempiin. Kutsu sitkeästi kavereita kylään.
tuon ikäisillä tytöillä on usein vielä paljon kavereita, eikä sitä yhtä ainoaa bestistä, ainakin meidän tytön luokan tytöt ovat paljon eri tyttöjen kanssa. yhden kanssa ei joskus haluta olla, niin se johtuu yleensä siitä, että tämä ei ole kiva (siis oikeasti on koppava, arvostelee ja haukkuu muita), mutta tämäkin tyttö saa aina uuden mahdollisuuden ja otetaan mukaan
jos koulussa kerran on kavereita, on varmaankin kysymys siitä, että tyttösi ei osaa olla tarpeeksi aloitteellinen koulupäivän aikana ja sopia muiden kanssa tekemisistä... sitä me ollaan harjoiteltu, kun koulun vaihdon jälkeen oli vähän hankalaa. eli ei pidä odottaa sitä kutsua, vaan joka päivä kysellä kaveria/kavereita johonkin, se yhteinen oleminenkin olisi helpompaa, kun sitä olisi enemmän
ehkä muita lapsia ärsyttää myös sellaiset jotka ei oikein pysy kärryillä jutuissa...
Kiitos vinkistä tuon aloitteellisuuden suhteen. Ehkäpä peli ei olekaan vielä menetetty vaikka meidänkin tyttö on jo 11. Aktiivinen on pyrkinyt olemaan mutta yksipuolisuuden vuoksi on alkanut ajattelemaan ettei kukaan halua olla hänen kanssa eikä siksi enää itsekään ole ollut niin aktiivinen
Poikkesin ulkonäöltäni muista koska äitini ei antanut minun "näyttää samalta" kuin muut. Olin suoraan sanoen ruma, sekä vaatteiltani että muuten. Ei ihme, että en ollut suosittua seuraa.