Yksinäisyydestä pääsee eroon opettelemalla introvertiksi

Vierailija kirjoitti:

Sitä yksin olemista voi aina opetella ja sitä oppii myös kestämään. Parempi on jos sitä kautta pystyy päästämään yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteista eroon. Itsellä meni viisi vuotta opetella olemaan välittämättä muista ja olemaan sinut itseni kanssa. Nykyään olen tälläinen itsekseen viihtyvä erakko ja entinen ekstrovertti.

Niin. Kuten on jo sanottu, yksin oleminen on eri asia kuin yksinäisyys. Joukossakin voi olla yksinäinen mutta yksin ollessaan ei välttämättä ole yksinäinen. 

Vapaa ajalla olen n. 90 % ajasta yksin. Onneksi olen myös introvertti, eli olen selvinnyt yksikseni tähänkin asti, mutta se ei poista sitä faktaa että välillä yksinäisyys iskee todella kovaa ja toivoisi vain että olisi edes joku jolle voisi vilpittömästi soittaa ja pyytää seuraksi.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos on yksinäinen ja ei introvertti niin sellaiseksi opetteleminen aiheuttaa identiteettikriisin

Ei se minulle ainakaan mikään kriisi ollut vaan paljon onnellisuutta lisännyt asia. Ennen identiteetti oli: "olen raukkaparka, joka ekstroverttina en voi olla onnellinen ilman kavereita ja ihmisseuraa, mutta valitettavasti olen myös kummallinen tyyppi josta ihmiset ei pidä joten olen ikuisesti tuomittu kärsimään yksinäisyyttä".

Introvertiksi opettelun ollessa käynnissä identiteetti oli: "Olisihan se ihanne jos olisi sosiaalisia suhteita, mutta kun en kerran niitä yrittämisestä huolimatta ole saanut, niin miksi kidutan itseäni suremalla jatkuvasti tätä asiaa, kun voisin keskittyä muihinkin asioihin ja tehdä elämästäni niin hyvää kuin se voi olla, ottaen huomioon tämän rajoitteen että en löydä sosiaalisia suhteita". Tämä oli jo paljon parempi.

Oletin, että tuosta eteenpäin ei edes voisi päästä, koska tosiaan väitetään että introversio/ekstroversio on synnynnäisiä temperamenttipiirteitä, jotka ei elämän mittaan muutu. Mutta nykyään olen kyllä aika puhdas  ääripään introvertti, joka saan voimaa ja iloa yksinolosta, ja kuormitun sosiaalisista tilanteista. Identiteetti on nyt: "Ihanaa olla itsenäinen, ilman vastuusta kenestäkään tai mistään. Olen vapaa tekemään mitä haluan, eikä minun tarvitse ottaa ketään toista huomioon esim. arkielämässäni kotona. En tarvitse ketään onnellisuuteni ehtona."

- 10

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En viitsinyt lukea tätä pidemmälle:

"Vähitellen hän alkoi kuitenkin tuntea itsensä yksinäiseksi. Arja yritti puhua siitä joillekin ystävilleen, mutta koki etteivät he osanneet suhtautua asiaan."

Arjalla on ystäviä ja juttukavereita. Arja ei ole yksinäinen.

Arja ei saanut vastakaikua kun hän yritti puhua asiasta. Harvasta asiasta tulee yksinäisempi olo.

Yksin oleminen on eri asia kuin yksinäisyyden tunne.

"Yksin oleminen on eri asia kuin yksinäisyyden tunne."

Perustele.

En ole tuon kirjoittaja, mutta vastaan silti. Joku voi viihtyä hyvin yksin, eikä tunne itseään yksinäiseksi. Toinen taas voi tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka olisi muiden ihmisten ympäröimänä. Yksinäisyys on tunne, yksin oleminen fyysisesti yksin olemista.

Tuo ei pidä paikkaansa. Jokainen viihtyy yksin, mutta jos ei osaa niin sen taidon voi helposti opetella. Riippuvaisuus muista on rasittavaa ja kuluttavaa varsinkin niille muille.

Miten niin ei pidä paikkansa? Juurihan itse totesit, ettei kaikki välttämättä osaa olla yksin. Enkä sanoisi, että sitä yksinolon taitoa voi helposti opetella. Opetella voi, mutta kovin ekstrovertille ihmiselle se opettelu saattaa tuottaa kovastikin tuskaa. Ja yksinäisyyden vastakohta ei ole muista riippuvaisuus.