Onko oikein, että lapsillemme nauretaan?

teillä on hyvin kasvatetut lapset, kun tekevät töitä- näin itse makaavia teinejä vastaavassa mökissä...ei naurattanut ei

lapset ei saisi oikein mitään elämyksiä, tietoa tai kokemuksia. Tässä ketjussahan oli puhe vain mökkeilyn puuttumisesta. Ei liene kovin suuri puute ihmisen elämässä.

Jos jää nuoruudessaan paitsi vaikka vuorikiipeilystä niin se voi olla valtava missattu elämys, muttei sitä yleensä pidetä tynnyrissä kasvamisena koska se on normi, suurin osa muistakin ihmisistä on jäänyt siitä paitsi. Mont Blancin rinteelllä sijaitsevassa kylässä saatetaan ajatella toisin. Mitä enemmän ihmisiä pitää sitä sun kokemuspiiristä puuttuvan asian osaamista ja tuntemista itsestäänselvyytenä ja tärkeänä asiana, sitä enemmän se hämmästyttää kun joku ei osaa eikä tiedä.

siellä on sähkö, sisävessa ja kaikki mukavuudet, jopa laajakaista. Että tervetuloa maalle, siellä ei enää ole samanalaista kun silloin kun "isoisä lampun osti". Silti vietämme ihanaa maalaiselämää nauttien luonnosta, hiljaisuudesta ja rauhasta.

että se on terveille teineille jokin ongelma?

mutta sinne ei ole tarvinnut mennä yöaikaan pitkää matkaa yksinään, eikä osallistua sen putsaamiseen ja tyhjentämiseen. Ja sille, joka ehdotti, että alkaisimme myös matkailla kotimaassa, voin kertoa, että toki olemme jo niin tehneetkin pitkään, mutta voisitko selventää mitä tekemistä sillä on mökkeilyn kanssa? ap

osaavatko sinun lapsesi tyhjentää ulkohuussin?

mutta he osaavat kyllä reitin ulkohuusiin pimeässäkin, vaikka sinne mennään pihan poikki.

ja muistan hyvin, miten lapsena valvoin, kun en uskaltanut mökeillä ulkohuusiin, yöllä, pimeässä ja yksinäni. Ne sijaitsivat aina jossakin tosi kaukana tontin laidalla ja jonkun pusikkoisen polun päässä. En uskalla mökillä ulkohuusiin nyt aikuisenakaan yksinään, mökillä oli nähty karhukin jokin aika sitten. Enkä edes päästäisi kolmevuotiasta sinne yöllä yksin. Näin me ihmiset ollaan erilaisia, eikä minusta voi sanoa, mikä on oikein tai mitä jotenkin naurettavaa.