Hei te, joista ei ole parisuhteeseen!

Tätä olen pohtinut jonkun verran, koska en tiedä onko minusta parisuhteeseen. Olen huomannut sen, että yleensä kyllästyn ihmisiin jos joudun olemaan saman henkilön kanssa pitkään tekemisissä. Ja kun kyllästyn, niin se on sama asia kuin suunnaton ärsyyntyminen josta seuraa yleensä jotain sanallista kärhämää ja pahaa mieltä. Tavallaan voinen todeta, että onneksi en ole koskaan parisuhteeseen päätynyt, koska konflikteja olisi tullut varmasti todella turhista asioista. Kaikille niitä kai tulee, mutta pidän itseäni jotenkin erikoistapauksena tässäkin asiassa. Plus olen itsekin todella raskas persoona, jota ei kauaa jaksa kukaan katsella.

Tavallaan hankalaa kun kaipaisi naisen hyväksyntää ja rakkautta, mutta samalla tiedostaa senkin, että ihan paskaahan se tulisi olemaan.

Terveisin Naispelko26

Minusta ei taida olla. Ensinnäkin tarvitsen paljon omaa aikaa ja yksinoloa, en kestä olla jatkuvasti jonkun kanssa samassa huoneessa. Toiseksi odotan että parisuhteesta olisi minulle enemmän iloa kuin harmia ja vaivaa. Kaikissa seurustelusuhteissani miehet ovat ajan kanssa alkaneet työntää kotitöistä ja muista vaivannäköä vaativista asioista päävastuun minulle. Monien mielestä olen myös siisteysfriikki, en vaan voi sietää likaista kotia, enkä siedä sitäkään että olen ainoa joka siisteyttä ylläpitää. 

Yksin on helpompaa ja mukavampaa. Onneksi on hyviä ystäviä ja sukua, mutta niitä saa nähdä silloin kun jaksaa ja huvittaa... parisuhteessa ei vaan voi työntää toista pois silloin kun ei jaksa toisen naamaa katsella.