Lue keskustelun säännöt.
Löytääkö yli 40-vuotias enää rakkautta?
27.10.2019 |
Kaikki hyvät on varattuja, eikä baareissa roikuta enää tuossa iässä. Tinder on vastenmielinen. Itse alkaa rupsahtaa. Onko enää toivoa?
Kertokaa kokemuksia.
Kommentit (43)
Aina sanotaan tuota, että hyvät on varattuja. Itse koen olevani hyvä, vaikka olen eronnut. Elin pitkän ja tiiviin suhteen, johon tavallaan meni kaikki voimat. En vieläkään kykene tai jaksa ryhtyä samanlaiseen suhteeseen uudelleen, kun on tottunut yksinelämiseen. Eli hyviä voi olla vapaana, mutta he eivät välttämättä enää halua suhdetta tai ainakaan jaksa etsiä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan tuota, että hyvät on varattuja. Itse koen olevani hyvä, vaikka olen eronnut. Elin pitkän ja tiiviin suhteen, johon tavallaan meni kaikki voimat. En vieläkään kykene tai jaksa ryhtyä samanlaiseen suhteeseen uudelleen, kun on tottunut yksinelämiseen. Eli hyviä voi olla vapaana, mutta he eivät välttämättä enää halua suhdetta tai ainakaan jaksa etsiä sitä.
Samoja kokemuksia miehistä.
Itse olen hoikka, urheilullinen, 45-vuotias nainen.
Kauniiksi on deitit kehuneet, mutta parisuhdetta en ole löytänyt. Miehet eivät halua kokemukseni mukaan sitoutua.
Miksi pitäisi? Jos olisin diktaattori, kieltäisin hetimiten kaikki parisuhteet.
Kyllä ihmisen on parempi pyöriä omissa harhoissaan altistumatta mustasukkaisuudelle, pettämiselle, mitätöinnille, vedätykselle ja pahimmillaan väkivallalle.
Edellämainittuja en ole onnekseni "päässyt" kokemaan, jos kohta en tuota rakkaudeksi nimitettyä kusetustakaan.
Luulis yli 40v jo tietävän ettei mitään rakkautta ole olemassakaan. Korkeintaan lapsen ja vanhemman välillä. Lajinsäilymisvietistähän siinä on kyse miehen ja naisen välillä. Naiset muuttuu heti kylmiksi miestä kohtaan kun lapset on tehty ja miehellä ei ole enää virkaa.
Tuskin tuolla asenteella mitään löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen löytänyt. Tiedän useita, jotka ovat
Vanhin näistä oli 80-vuotias, nuorin 49.
Miten syvällä pepussa ihmisen pää on, jos höpäjää jotain rupsahtamisesta? Kaikki rupsahtavat, ja viimeistään siinä kohtaa on hyvä, jos siellä pinnan sisällä on ihminen eikä sontaläjä. Sontaläjillähän ei suhteet kestä nuorenakaan.
Baareissa en käynyt nuorenakaan. Nettihausta ei kokenusta. Toivon vaan että kävelee vastaan vielä joskus. Jossain. Elämäni rakkaus vielä kokematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytää, mutta löytääkö vastarakkautta?
M40
Kumma juttu. Mies jonka kanssa seurustelin, kehui minun ulkonäköä ja luonnetta. Kehui myös ruokiani.
Jätin miehen, koska hän halusi eri asioita, minä halusin aidon parisuhteen, hän tapailusuhteen.
Mies oli 11 vuotta vanhempi ja ulkonäöllisesti ei komea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulis yli 40v jo tietävän ettei mitään rakkautta ole olemassakaan. Korkeintaan lapsen ja vanhemman välillä. Lajinsäilymisvietistähän siinä on kyse miehen ja naisen välillä. Naiset muuttuu heti kylmiksi miestä kohtaan kun lapset on tehty ja miehellä ei ole enää virkaa.
Olipas kyynistä. - Sitä melkein itse katselen ja seuraan melkein kateellisena omia vanhempiani kun ovat edelleen yhdessä vaikka siitäkin on jo melken nejännesvuosisata (25) vuotta kun meistä lapsista viimeine muutti omilleen, alkuaan opiskelujen perässä, niin kuin me kaikki muutkin. Tosiaalta heidän luokeen on aina saanut mennä tai soittaa, jos sille on tuntunut ai muutoin halunnut.
Normaalipainoiset kaverini on löytäneet. Ylipainoiset kuten minä eivät ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaalipainoiset kaverini on löytäneet. Ylipainoiset kuten minä eivät ole.
Siihen on olemassa melko yksinkertainen ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan tuota, että hyvät on varattuja. Itse koen olevani hyvä, vaikka olen eronnut. Elin pitkän ja tiiviin suhteen, johon tavallaan meni kaikki voimat. En vieläkään kykene tai jaksa ryhtyä samanlaiseen suhteeseen uudelleen, kun on tottunut yksinelämiseen. Eli hyviä voi olla vapaana, mutta he eivät välttämättä enää halua suhdetta tai ainakaan jaksa etsiä sitä.
Ei se silloin ole hyvä parisuhteen kannalta jos on tuollainen, ettei enää halua mitään oikeaa parisuhdetta. Juuri tuollaisia varmasti onkin paljon, joilla on hirveä painolasti menneisyydestä, niin ettei mistään tule enää mitään kenenkään muun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulis yli 40v jo tietävän ettei mitään rakkautta ole olemassakaan. Korkeintaan lapsen ja vanhemman välillä. Lajinsäilymisvietistähän siinä on kyse miehen ja naisen välillä. Naiset muuttuu heti kylmiksi miestä kohtaan kun lapset on tehty ja miehellä ei ole enää virkaa.
Olipas kyynistä. - Sitä melkein itse katselen ja seuraan melkein kateellisena omia vanhempiani kun ovat edelleen yhdessä vaikka siitäkin on jo melken nejännesvuosisata (25) vuotta kun meistä lapsista viimeine muutti omilleen, alkuaan opiskelujen perässä, niin kuin me kaikki muutkin. Tosiaalta heidän luokeen on aina saanut mennä tai soittaa, jos sille on tuntunut ai muutoin halunnut.
No joo. Vanhemmat sukupolvet eivät eroa koska se on tehty tabuksi mm. kirkon luomalla ilmapiirillä ja asenneilmastolla. Yhdessä ollaan vaikka hampaat irvessä.
Saan tästä alapeukkuja, mutta kerrotaan totuus.
Tämä on siis kuultua miehiltä suoraan.
Ikä vaikuttaa. Hoikka 22v tai 32v on eri asia kuin hoikka 42v. Hoikka 42v voi olla miesten silmissä nätti, mutta ei lähimainkaan yhtä nätti kuin hoikka 22v tai hoikka 32v.
Jos rima miesten suhteen on samalla korkeudella, kelpaa seksiin mutta ei suhteeseen. Ne kärkitason miehet saavat hoikkia, urheilullisia, koulutettuja ja nuorempia naisia.
Poikkeuksia on aina, mutta noin se tyypillisesti menee. Itse sanoisin että kun olin 22v, oman ikäisistä naisiosta 80% näytti seksikkäiltä. Kun olin 32, ehkä n. puolet. Nyt sanoisin että 5%. Pääsyynä on vartalo. Joko ylipainoa on väärissä paikoissa (peppu-reidet -> vatsa, vyötärö) tai ovat hoikkia mutta muodot on kadonneet.
Käsitykset omasta tasosta eivät vain kohtaa. Nainen pitää itseään nättinä ja koulutettuna, miehen silmissä nainen on vanhahko eikä koulutuksella saa lisäpisteitä.
= voi löytää rakkautta. Mutta kannattaa miettiä realistisesti omaa haluttavuutta miesten silmissä.
Sori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan tuota, että hyvät on varattuja. Itse koen olevani hyvä, vaikka olen eronnut. Elin pitkän ja tiiviin suhteen, johon tavallaan meni kaikki voimat. En vieläkään kykene tai jaksa ryhtyä samanlaiseen suhteeseen uudelleen, kun on tottunut yksinelämiseen. Eli hyviä voi olla vapaana, mutta he eivät välttämättä enää halua suhdetta tai ainakaan jaksa etsiä sitä.
Ei se silloin ole hyvä parisuhteen kannalta jos on tuollainen, ettei enää halua mitään oikeaa parisuhdetta. Juuri tuollaisia varmasti onkin paljon, joilla on hirveä painolasti menneisyydestä, niin ettei mistään tule enää mitään kenenkään muun kanssa.
Ei se ehkä hyvä olekaan sitten, ainakaan kaikkien kannalta. Toisaalta, kenellä nelikymppisellä ei olisi takana elettyä elämää ja suhteita? Suurin osa on jo elänyt ne ensirakkaudet ja repivät rakkaudet. Moni voi silti haluta suhteen, mutta ehkä vähän erilaisen tuossa vaiheessa elämää. Tuskin kaikki nelikymppiset kuitenkaan haluavat ihan samanlaista suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulis yli 40v jo tietävän ettei mitään rakkautta ole olemassakaan. Korkeintaan lapsen ja vanhemman välillä. Lajinsäilymisvietistähän siinä on kyse miehen ja naisen välillä. Naiset muuttuu heti kylmiksi miestä kohtaan kun lapset on tehty ja miehellä ei ole enää virkaa.
Olipas kyynistä. - Sitä melkein itse katselen ja seuraan melkein kateellisena omia vanhempiani kun ovat edelleen yhdessä vaikka siitäkin on jo melken nejännesvuosisata (25) vuotta kun meistä lapsista viimeine muutti omilleen, alkuaan opiskelujen perässä, niin kuin me kaikki muutkin. Tosiaalta heidän luokeen on aina saanut mennä tai soittaa, jos sille on tuntunut ai muutoin halunnut.
No joo. Vanhemmat sukupolvet eivät eroa koska se on tehty tabuksi mm. kirkon luomalla ilmapiirillä ja asenneilmastolla. Yhdessä ollaan vaikka hampaat irvessä.
Luulen että tuolla on menty melko monista ongelmista läpi, mutta loppujen lopuksi aika monet vanhemmat ihmiset näyttää siltä että kannatti mennä ne ongelmat läpi. Eli ehkä se onni vanhana onkin aitoa? Omat isovanhempani kyllä erosivat kaikki, että ei se ympäristö sitä nyt mitenkään ole ihan estänytkään.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulis yli 40v jo tietävän ettei mitään rakkautta ole olemassakaan. Korkeintaan lapsen ja vanhemman välillä. Lajinsäilymisvietistähän siinä on kyse miehen ja naisen välillä. Naiset muuttuu heti kylmiksi miestä kohtaan kun lapset on tehty ja miehellä ei ole enää virkaa.
Olipas kyynistä. - Sitä melkein itse katselen ja seuraan melkein kateellisena omia vanhempiani kun ovat edelleen yhdessä vaikka siitäkin on jo melken nejännesvuosisata (25) vuotta kun meistä lapsista viimeine muutti omilleen, alkuaan opiskelujen perässä, niin kuin me kaikki muutkin. Tosiaalta heidän luokeen on aina saanut mennä tai soittaa, jos sille on tuntunut ai muutoin halunnut.
No joo. Vanhemmat sukupolvet eivät eroa koska se on tehty tabuksi mm. kirkon luomalla ilmapiirillä ja asenneilmastolla. Yhdessä ollaan vaikka hampaat irvessä.
Näin se on. Vanhemmilla sukupolvilla on eri meininki. Nykyään ei siedetä paljoakaan ja kynnys jättää toinen on paljon pienempi.
Itse ainakin elän toiveissa, että löytäisin, kun en ole tähän mennessä löytänyt. Sen sijaan olen oppinut iloitsemaan ja nauttimaan sinkkuudestani. Ei sinkkuna olo tietenkään aina kivaa ole eikä ole ollut mutta en usko, että elo olisi sen paremmin ja onnelisemmin aina parisuhtteessakaan. Lieneekö tässä osa syy sinkkuutenikin, kun täytyisi kummallekin tulla vaikuelma, että nautinnollien sinkkuutta paremmin voisi olla viel paremmin, jos se vaihtuisi parisuhtseessa olemiseen ja elämiseen. - Toisinaan ainakin läheisyyden kaipuu on ja on ollut pakahduttavaa. Mutta minkäs teet.
39+vuotas sinkku