Te jotka olette siirtyneet töissä avokonttoreihin tai ”monityötiloihin”, sanokaa onko se ihan pyllystä?

On

Se on pyllystä.

Siirryin omasta työhuoneestani 30 naisen avokonttoriin. Joo-o... En keksi kyllä yhtäkään hyvää asiaa tästä nykytilanteesta verrattuna siihen omaan rauhaan.

Kaltaiselleni sos. ahdistuksesta kärsivälle introvertille avokonttori on saatanasta seuraava.

Avokonttorit on saatanan keksintöjä. Jatkuva häly, höpöttely, näppisten ja hiirten äänet ja ihmisiä ramppaamassa selän takaa ja koputtelemassa olalle jos yrittää työskennellä kuulokkeet päässä.

Kunnolla sermein eristetyt työpisteet varmaan parantaisivat tilannetta, tai jos on edes selkä seinää vasten.

Karmisevaa. Eniten stressaa se, että ei ole omaa paikkaa, vaan aina pitää etsiskellä missä olisi vapaata.

Työnantajapuoli tuntuu kuitenkin kehuvan noita ratkaisuja kustannustehokkaiksi ja mahdollisuuksia avaaviksi.

Erittäin pyllystä! Avokonttori oli jo kohtuupyllystä, mutta tämä noin vuoden meillä ollut monitoimitila on jo ihan jostain paksunsuolen syvyyksistä eikä vain peppureiästä.

Meidän monitoimih*lvetti, it-alan firma. Ongelmat:

- Kellään ei ole omaa työpistettä vaan aamuisin on tuolileikki, kuka saa minkäkakin paikan.

-Ergonomiaongelmia: ei omaa työtuolia ja -pöytää omilla säädöillä, ei erillismonitoria. Siinä istutaan milloin missäkin tihrustamassa läppärin näyttöä selkä kyyryssä koko päivä. 

- Töihin pakko tulla käytännössä autolla, koska kaikki mitä tarvii töissä, on kannettava kotiin joka ilta ja aamu töihin. Tietokone, sisäkengät, kahvikupit, kaikki. Ennen lämpimään vuodenaikaan pyöräilin, mutta enää ei voi.

- Samassa tilassa on koodareita jotka tarvii keskittymisrauhaa ja mm. softamyyjiä jotka pälättää puhelimeen päivät. Ei pysty keskittymään.

- Työelämässä Skype-yms. videoneuvottelut on lisääntyneet valtavasti. Eihän niitä mielellään hölöttäisi ääneen siinä avotilassa, mutta kun ne pienet tähän tarkoitetut kopit on aina varattuja niin usein on pakko. 

- Meillä myös pomot istuu siellä avotilassa ja hölöttää siellä kaikkien kuullen asiat, jotka ennen hoidettiin yksityisesti pomon huoneessa, mm. kritiikin tai varoitusten antaminen työntekijälle, sairaslomiin tms. liittyvät puhelut joissa saattaa muiden korviin päätyä tietoa poissaolijan sairauden laadusta jne. Olen usein miettinyt onkohan tuo ihan laillistakaan. 

Mulla mennyt sihen, että käyn konttorilla surffaamassa netissä, ja teen sitten toisen työpäivän kotona, jolloin teen työt. En vaan pysty keskittymään YHTÄÄN siellä monitoimihelvetissä.

Hälisevää, meluista, aina joku kulkemass ohi tai kysymässä jotain. Haluat keskittyä ja viereisen pöytäryhmän porukka alkaa suunnitella viikonloppua. Pomot pakenevat hälyä heidän omiin karsinoihinsa. Oven edessä istuvana keskittyminen on nollassa klo 8:30-9:30 ja 16-17:30 välisen ajan, kun ovi käy joka ajan.

Olisinpa syntynyt 20 vuotta aikaisemmin niin olisin saanut nähdä omat työhuoneet. Ja ehkä reilun eläkkeenkin. MIllenniaaleille on kaikesta jäljellä vain murut.

N26

Onhan se huomattavasti huonompi vaihtoehto, kuin oma huone. Itse siirryin parin henkilön tilasta 40 työntekijän avokonttoriin. Kuukausi takana, en todellakaan ole vielä tottunut.

Ei tosiaan ne pelkät äänet häiritse (työnantaja ei tietenkään osallistu vastamelukuulokkeiden ostamiseen millään lailla, vaikka niiden ostaminen on pakollista mikäli haluaa säilyttää työnsä laadun...), vaan se ettei pysty keskittymään rauhassa työhön kun kaikilla on näkyvyys koneellesi. Ihmisiä kulkee sivuilta ja takaa ohi, työpisteiden välillä ei ole sermejä ja kaikilla on nimeämättömät paikat. Milloin tahansa voi kollega tulla kysymään jotain asiaa ja sen jälkeen kestää taas minuutteja orientoitua siihen mitä oli tekemässä. Teen maksimipäivät etänä mitkä meille on sallittu, mutta onhan se hurjaa kun miettii että työympäristö estää tehokkaan työskentelyn. Meillä on siis monitoimitila, ei edes perinteinen avokonttori.

Sama valtiolla, tavalliseen huoneeseen sullottu 6 työntekijää. Ei mahdu väliseiniä. Tässä puhelintyössä pärjää kovaäänisin eikä vaitio-olovelvollisuus pidä.

Saan tehdä 3 etäpäivää viikossa, loput 2 varaan asiakashuoneen ja päivät täyteen aikavarauksia. Säälin niitä, joille komento on, ettei asiakkaita saa tavata kasvokkain.

Ei ole minullakaan mitään hyvää sanottavaa. Esimies ryystää ja ähisee kahvia juoden selän takana ja kehuu miten hieno järjestely tämä onkaan kun on niin sosiaalista. Ainoa helpotus on hyvät vastamelukuulokkeet jotka eivät usein lähde päästä ollenkaan työpäivän aikana.

Usein huomaan työpäivän lopulla että olen vain tuijottanut ahdistuneena näyttöä monta tuntia edes muistamatta mitä olin tekemässä.

Onneksi työpaikka vaihtuu pian sellaiseen jossa ei ole avokonttoria.

On se pyllystä. Minulla on hyvä keskittymiskyky ja viihdyn ihmisten seurassa. En nyt ihan ahdistu avokonttorissa työskentelystä, mutta pidemmän päälle se käy hiipivästi hermoille. Vaikka työkaverit olisivat kuinka mukavia, niin kaikki ne monen ihmisen aiheuttamat äänet häiritsevät. Joku köhii, toinen huokailee, kolmas rapisuttaa karkkipussia, neljäs ravaa hakemassa kahvia/vessassa/kysymässä neuvoa tms. Varmaan itsekin aiheutan jotain ääntä, jota en itse rekisteröi, eipä sillä.

Vaihtoehtona on laittaa kuulokkeet päähän ja toisinaan laitankin, mutta paras olisi edes joskus saada tehdä töitä hiljaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Hälisevää, meluista, aina joku kulkemass ohi tai kysymässä jotain. Haluat keskittyä ja viereisen pöytäryhmän porukka alkaa suunnitella viikonloppua. Pomot pakenevat hälyä heidän omiin karsinoihinsa. Oven edessä istuvana keskittyminen on nollassa klo 8:30-9:30 ja 16-17:30 välisen ajan, kun ovi käy joka ajan.

Olisinpa syntynyt 20 vuotta aikaisemmin niin olisin saanut nähdä omat työhuoneet. Ja ehkä reilun eläkkeenkin. MIllenniaaleille on kaikesta jäljellä vain murut.

N26

Meillä oven vieressä istuvilla ei ole oikein missään vaiheessa päivää mahdollisuutta keskittyä työhön. Avokonttoritila on lukitun oven takana, toisella puolella wc:t, ruokailu- ja kahvitilat, toinen samankokoinen avotila, ihana ulkomaailma... 40 ihmisen joukosta joku ramppaa sinne oven toiselle puolelle ja takaisin IHAN KOKO AJAN. Vessaan, kahville, syömään, palaveriin, työkaverilta jotan kysymään jne.

Vierailija kirjoitti:

Ei tosiaan ne pelkät äänet häiritse (työnantaja ei tietenkään osallistu vastamelukuulokkeiden ostamiseen millään lailla, vaikka niiden ostaminen on pakollista mikäli haluaa säilyttää työnsä laadun...), vaan se ettei pysty keskittymään rauhassa työhön kun kaikilla on näkyvyys koneellesi. Ihmisiä kulkee sivuilta ja takaa ohi, työpisteiden välillä ei ole sermejä ja kaikilla on nimeämättömät paikat. Milloin tahansa voi kollega tulla kysymään jotain asiaa ja sen jälkeen kestää taas minuutteja orientoitua siihen mitä oli tekemässä. Teen maksimipäivät etänä mitkä meille on sallittu, mutta onhan se hurjaa kun miettii että työympäristö estää tehokkaan työskentelyn. Meillä on siis monitoimitila, ei edes perinteinen avokonttori.

Tästä syystä meillä on käynyt monitoimitilassa päinvastoin kun on noita markkinoivien idea: hehän sanovat että on niin kivan rento tiimiytyä ja jutustella siinä ohimennen, ideoida yhdessä ja kysyä kollegalta. Mutta meidän monitoimitilassa on erittäin paljon rauhaa tarvitsevia koodareita, ja kukaan ei todellakaan halua että siellä puhutaan MITÄÄN. Niinpä suullisesti kommunikointi on käytännössä loppunut täysin monitoimitilan myötä. Slackissa laitetaan asia, jos on kollegalle asiaa, vaikka se kollega istuisi vieressä. 

Ja sittenkään, vaikkei kukaan puhu, ei tosiaan ole rauhaa, koska ei ole pienimpiäkään särmejä tms. Näen koko ajan sivusilmällä ihan vieressäni toiset työntekijät ja niiden näytöt ja tiedän niiden näkevän mun näytön. Tietoisuus tästä häiritsee vaikkei tekisi mitään "kiellettyä". Samoin kun joku nousee käydäkseen vessassa tai kahviautomaatilla, heti taas häiriytyy keskittyminen ja työhön tulee turha tauko.

Se on helvetti maanpäällä

On se pyllystä ja syvältä sieltä! Toki se riippuu vähän siitä, mitä tekee työkseen - avotila ehkä sopii sellaiseen työhön, jossa pitää kysyä neuvoa ja apuja vähän väliä muilta kollegoilta.

Mutta esimerkiksi minä olen ammatiltani ulkomaantoimittaja, ja minun pitäisi kyetä tarkkuutta vaativaan luovaan työhön tilassa, jossa on valtavasti kuulo- ja näköärsykkeitä. Istun siellä koko päivän kuulokkeet korvilla, kuunnelleen sateen tai aaltojen ääniä Youtubesta (se on hyvää white noisea, johon ei kiinnity huomio). Pahinta minulle on oikeastaan näköärsykkeet eli se, että kun joku kävelee ohi, tulee vilkaistua, kuka siinä liikkuu - ja keskittyminen katkeaa.

Mutta on se hälykin todella hankalaa, käännä siinä sitten vieraskielisiä haastatteluja kun samaan aikaan joku pölöttää ihan muuta asiaa vieressä.

Periaatteessa meillä on hiljaisenkin työn koppeja, mutta niitä ei tietenkään ole lainkaan tarpeeksi - ja koska koko työ on hiljaisuutta ja keskittymistä vaativaa, minun pitäisi olla sellaisessa kopissa koko työajan.

Ei mitään järkeä. Tai no, työnantaja toki säästää neliöissä. Se järki siinä on. Työntekijät stressaantuvat, mutta työnantaja säästää. Tai ei edes säästä, koska sairastavuus lisääntyy!

Suolesta ja syvältä sieltä.

Haluaisin olla omassa rauhassa ja keskittyä työhöni, joten en todellakaan pitänyt avokonttoriin siirtymisestä. Varsinkin aluksi melu tuntui aivan h e l v e t i l l i s e l t ä, ja kun kotia pääsin halusin olla hetken hiljaisuudessa ja puhumatta kellekään. Nykyään teen vähän eri työtä, puhun aika paljon puhelimessa ja ärsyttää kun muut mölyävät vieressä. Jossain määrin olen kyllä tottunut jatkuvaan meluun tässä parin vuoden aikana, mutta kaiholla muistelen vanhoja hyviä aikoja kun sai olla yksin omassa työhuoneessa.