Ollessani parikymppinen elin elämästäni 2-3 vuotta puhtaasti pummina työttömyyskorvauksilla toisen vanhemmistani nurkissa

Näin jälkeenpäin ajatellen se tuntui aika pitkään hyvältä ja mukavalta vaihtoehdolta. Rahaa ei toki kauheasti ollut, mutta toisaalta elinkustannuksetkaan eivät olleet suuret ja rahaa riitti aina sopivasti ryyppäämiseen ja baareissa käymiseen joka viikko. Mistään ei tarvinnut käytännössä huolehtia. Käytin aikani pääosin ainoastaan itselleni mukaviin asioihin, kuten kuntoiluun, lukemiseen, elokuvien katseluun, pelaamiseen, taiteen harrastamiseen, ulkoiluun jne.

Tiedostan kyllä, että tällainen elämäntyyli alkaa jossain vaiheessa tuntua päämäärättömältä ja näköalattomalta. Kuitenkin tuollainen parin vuoden loma vailla vastuuta yhdistettynä nuoruuden optimistiseen ja romanttiseen elämänasenteeseen voi väliaikaisena ratkaisuna tuntua paremmalta kuin täyspäiväinen työnteko tai opiskelu pienellä budjetilla omillaan kituuttaen.