Lue keskustelun säännöt.
Mistä tiedän mitä tekisin elämälläni?
nanana
26.10.2019 |
Sitä vain miettii, että on yksi elämä, ja olisi mukavaa käyttää tämä elinaika johonkin tärkeään ja merkitykselliseen.
Elän ihan tavallista elämää, olen opintojani vastaavassa työssä, mutta ikäänkuin "mikään ei tunnu miltään". On ihan hassua, että eläisin näin seuraavat 50 vuotta... Ymmärrän, että elämää voi elää eri mittakaavoissa, ja onni voi olla mitä vain, mutta jotenkin tahtoisin, että voisin käyttää nämä elinvuoteni johonkin tärkeään ja merkitykselliseen. Nuoruuden haaveitteni täyttymistä olen kokeillut, ja ne ei eivät ottaneet tuulta siipien alle, joten en enää tiedä mitä näille tuleville vuosille teen. Olen nähnyt ja kokenut paljon, asunut ulkomailla, kokeillut erilaisia asioita ja päässyt toteuttamaan erilaisia unelmianikin, silti tuntuu, etten ole löytänyt sitä oikeaa omaa juttua.
Jotenkin vähän naiivisti ajattelen, että olisi mukavaa jos "elämälläni olisi merkitys", kuten että jättäisin jälkeeni hieman paremman maailman, jollain ammatinvalinnalla, työllä tai muulla vastaavanlaisella asialla. Kun en keksi mitä tämä voisi olla, kun puuttuu jokin tieto, visio, kipinä tai inspiraatio, joka ohjaisi minut tällaiselle polulle.
Onko joku palstalaisista löytänyt jotain mistä merkityksellisyys omaan elämään tulee, ja kuinka oma polku on löytynyt? Voisiko tähän saada jotain ulkopuolista apua? Onko tähän jotain niksejä? Tahtosin löytää oman paikkani tässä maailmassa ja antaa kaiken osaamiseni, jos vaan tietäisin mitä se voisi olla. :)
Kommentit (12)
En tiedä mulla on ihan sama homma?
Työt maistuu ihan paskalta enkä tiedä/keksi mikä olisi sellainen työ mitä viitsisi tehdä, harrastuksista on kanssa jotenkin mennyt maku ja olen huomannut että en kehity missään oikeasti hyväksi.
Kaveritkin ovat kadonneet jonnekin?
Olen tehnyt paljon kaikkea, ollut ulkomailla töissä ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista, että on monta tapaa elää hyvä elämä.
No, mitä luulette, kuinka tämän palstan kirjoittelivat voisivat tietää, mitä tekisitte elämällänne?
Ei mitenkään.
Kaikilla on omat juttunsa pohdittavanaa.
Vierailija kirjoitti:
No, mitä luulette, kuinka tämän palstan kirjoittelivat voisivat tietää, mitä tekisitte elämällänne?
Ei mitenkään.
Kaikilla on omat juttunsa pohdittavanaa.
Kukaan palstalainen ei tiedä mitä elämällään tekisi. Ei me muuten palstailtaisi. Eli ei, ei kukaan täällä osaa aloittajaa neuvoa, me kaikki kamppaillaan saman kysymyksen kanssa. Elämä on tosi kamalaa. Täydellisen merkityksetön elämä. Tulen hulluksi. Tai siis kunpa tulisin hulluksi niin ei ehkä harmittaisi elämän tyhjyys niin paljon. Hermot menee!
m35
Ei kannata miettiä sitä liikaa, voi helposti alkaa heittää päästä.
Jos ei ole mitään erityistä missiota valmiiksi niin sitten vaan ihan normaalia työntekoa, opiskelua, perhettä, kavereita, lemmikkejä, pari harrastusta, ehkä joku uskonto tai järjestö. Siinä on ihan tarpeeksi eikä kannata syyllistää itseään ettei muka tekisi jotain merkityksellistä. Ihan tavallinen elämä on ihan tarpeeksi merkityksellistä.
Omalla kohdallani olen iloinen että matkustelin hervottomasti ja nautin siitä viiskymppiseksi asti. Nyt ei ole oikein mitään mutta ei se haittaa. Koira, työntekoa, pari kaverianja lukemista. Hyvin riittää. Ei tarvitse kaikkien noobeleita tavoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä löysin omani pohdiskelemalla
- lapsuuden haaveita
- nykyisiä mielenkiinnonkohteita
- luonteenpiirteitäni
- toiveita työajan jakautumiselle ja palkalle
- aiempaa työkokemuksen ja elämänkokemuksen hyödyntämistä
- vaikuttamismahdollisuuksia (edes omaan työhön)
- miten voisin yhdistää työhön asioita, joista elämässäni yleensäkin saan energiaa
- mikä maailmassa kaipaa muuttamista
- mistä voisin oikeasti olla ylpeä jne.
Yllättäen löytyi lopulta parikin vaihtoehtoa, joissa melkein kaikki kohdat yhdistyy hienoksi punaiseksi langaksi elämälle. Niitä kohti siis mennään, nihilismiä uhmaten.
Vierailija kirjoitti:
Mä löysin omani pohdiskelemalla
- lapsuuden haaveita
- nykyisiä mielenkiinnonkohteita
- luonteenpiirteitäni
- toiveita työajan jakautumiselle ja palkalle
- aiempaa työkokemuksen ja elämänkokemuksen hyödyntämistä
- vaikuttamismahdollisuuksia (edes omaan työhön)
- miten voisin yhdistää työhön asioita, joista elämässäni yleensäkin saan energiaa
- mikä maailmassa kaipaa muuttamista
- mistä voisin oikeasti olla ylpeä jne.Yllättäen löytyi lopulta parikin vaihtoehtoa, joissa melkein kaikki kohdat yhdistyy hienoksi punaiseksi langaksi elämälle. Niitä kohti siis mennään, nihilismiä uhmaten.
Helppohan sun on. Sulla on säkää jos sulla on edes joskus ollut haaveita, mielenkiinnonkohteita, luonteenpiirteitä, toiveita. Tai jos edes jostain saat energiaa tai jos pystyt tuntemaan ylpeyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin vastata näihin myös ja alkaa työstämään samaa ! :) Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä löysin omani pohdiskelemalla
- lapsuuden haaveita
- nykyisiä mielenkiinnonkohteita
- luonteenpiirteitäni
- toiveita työajan jakautumiselle ja palkalle
- aiempaa työkokemuksen ja elämänkokemuksen hyödyntämistä
- vaikuttamismahdollisuuksia (edes omaan työhön)
- miten voisin yhdistää työhön asioita, joista elämässäni yleensäkin saan energiaa
- mikä maailmassa kaipaa muuttamista
- mistä voisin oikeasti olla ylpeä jne.Yllättäen löytyi lopulta parikin vaihtoehtoa, joissa melkein kaikki kohdat yhdistyy hienoksi punaiseksi langaksi elämälle. Niitä kohti siis mennään, nihilismiä uhmaten.
Helppohan sun on. Sulla on säkää jos sulla on edes joskus ollut haaveita, mielenkiinnonkohteita, luonteenpiirteitä, toiveita. Tai jos edes jostain saat energiaa tai jos pystyt tuntemaan ylpeyttä.
Totta puhuakseni on kyllä vaatinut aivan tuhottomasti päänsisäistä työtä päästä tähän tavoitteellisuuteen kiinni. Eikä tämä vieläkään itsestäänselvyys ole. Olen sairastanut masennuksen ja silloin en kyllä nähnyt elämässä vuosiin yhtään valonpilkahdusta. Nyt ajattelen, että elämänkokemus se oli sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämän merkityksellisyyden löytäminen vaatii työtä ja keskittymistä! Se vaatii itsensä tutkiskelua, arvojensa tunnistamista, ja sitä, että oikeasti pysähtyy miettimään mikä itselleen on tärkeintä!!!!
Vaikeetahan se on toiselle kertoa että mitä elämällään tekisi.
Minulle lapsuuden harrastuksesta tuli ensin intohimo, sitten kilpaharrastus, sen jälkeen urheilin ammattimaisesti ja nykään se on edelleen intohimo ja myös rakas ammatti.
Nyt vähän vanhemmalla iällä olen löytänyt uuden kiinnostuksen kohteen, sijoittamisen.
Helpompiakin teitä ja elämiä on varmaan mutta itseäni kiinnostavat nämä. Lapsia en ole hankkinut ja sitä jatkuvasti sitä kummastellaan kun en ole perhekeskeinen vaan monen mielestä itsekäs, kovien arvojen nainen.
Ap:lle en osaa oikein mitään muuta neuvoa antaa kuin löydä intohimosi, uskalla unelmoida ja ottaa riskejä.
(olen siis 30v, en 50 - jos sillä on mitään merkitystä :))