Isovanhempi ja tavaran sekä herkkujen määrä...
Eli, lapsilla, nelivuotias ja kouluikäinen on ihanat isovanhemmat, ottaa luokseen kylään ja touhuaa niitten kans. Asutaan jonkun matkan päästä eli ehkä pari kertaa kuussa näkevät. Mutta, yksi ongelma siis joka ahdistaa aina välillä.
Jouduttiin aikaisemmin kun lapset oli ihan pieniä rajoittamaan sitä tavaran määrää mitä tänne tuotiin joka kyläilyllä, synttärinä, jouluna, pääsiäisenä, nimipäivänä... Siis ihan normi kyläilyllä saattoi tuoda ison legopaketin jonka me oltaisiin ehkä annettu jouluna. Pienessä asunnossa ei vain oo tilaa ihan kaikelle niin pyydettiin että josko ei ihan joka kerta nähdessään tarvi antaa mitään, oman ajan antaminen riittää tai korkeintaan jotain ihan pientä.
No, se meni siihen että alkoi tavaroiden ostelu sinne mummolaan mikä tietysti ok koska eipä se meille kuulu minkä verran tavaraa siellä on.
Sitten joulu tuntu räjähtävän käsistä, säkkikaupalla tavaraa. Viime jouluna alkoi jo niin ahdistaa itseä tämä että muutama kuukausi joulun jälkeen oli pakko pyytää että josko ensi jouluna vois pysytellä × määrä tavarassa ja jossain kohtuudessa ja ihan asiallisesti hyvässä mielessä siitä sanottiin silloin. Koululainenkin oli sitä mieltä että tavaraa on liikaa ja toi kerran laatikollisen tavaraa kirppikselle vietäväksi, toivoo tänä jouluna vain muutamaa tärkeää asiaa.
Ja se ongelma: ilmeisesti tämä tavaran ostelu ja lahjojen anto liittyy yhden isovanhemman lapsuuden traumaan koska pelkästään tästä asiasta puhuminen on äärettömän vaikeaa eikä sieltä suunnalta edes saada mitään vastauksia aina. Osaan sukulaisista on laittanu jopa välejä poikki, syytä ei tiedetä.
Niistä herkuista taas, mulle on ok mummolan säännöt mutta tuli vähän surullinen olo kun isompi lapsista sanoo että on tätä isovanhempaa ikävä, koska häneltä saa herkkuja. Eli ei oo päällimmäisenä mielessä ne asiat mitää tekee yhdessä...
Meidän on ollut pakko rajoittaa tavaran määrää koska me muuten hukutaan tänne, on ahdistavaa kompastella leluihin jota ei jakseta siivota eikä mahdu mihinkään, käydä läpi mitä lapsi ois valmis luopumaan kirppikselle jne.
Saatikka se että haluais lapsen arvostavan sitä mitä on eikä kaikkea tarvitse omistaa.
Mutta keskustellakaan ei näköjään voi... raskas tilanne.
Kommentit (3)
Mikään ei riitä enää.
Jos antaa lapsenlapsille jotain, se on hyvin paha asia, suurin synti minkä tehdä voi.
Jos et anna mitään, sekin on hyvin pahasti tehty ja suurista suurin synti.
Älkää siis isovanhemmat olko edes tietävinänne, että teillä on lapsenlapsia.
Etenkin miniät ovat pahimpia teidän haukkijianne ja arvostelijoita, joten sulkekaa miniät ja vävyt ehdottamasti testamintinne ulkopuolelle.
Miniät ovat sukunne pahimpia arvostelijoita ja kiittämättömiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei riitä enää.
Jos antaa lapsenlapsille jotain, se on hyvin paha asia, suurin synti minkä tehdä voi.
Jos et anna mitään, sekin on hyvin pahasti tehty ja suurista suurin synti.
Älkää siis isovanhemmat olko edes tietävinänne, että teillä on lapsenlapsia.
Etenkin miniät ovat pahimpia teidän haukkijianne ja arvostelijoita, joten sulkekaa miniät ja vävyt ehdottamasti testamintinne ulkopuolelle.
Miniät ovat sukunne pahimpia arvostelijoita ja kiittämättömiä ihmisiä.
Eli itselläsi ei ole mitään ideaa tilanteen ratkaisuun vaan vetäisisit itse ns. herneen nenään ja haukut kaikki maailman miniät. Onpas kypsää käytöstä, kas kumma kun ihmissuhteeet ei onnistu.
Kertoisitko itse miten ratkaisisit tilanteen, kun isovanhemmat tuovat niin paljon tavaraa ettei kotiin mahdu ja lapsetkin ahdistuvat? Tai joku yläpeukuttajista.
Kumman vanhemmasta on kyse? Kinkkinen tilanne mutta ei oikeastaan auta kuin yrittää puhua asiasta vielä, kertoa ja selittää. Sanotte että ette voi nähdä jouluna jos lahjoja tulee niin paljon. Jos isovanhemmilla on tarve päästä rahoistaan eroon niil ehdottakaa tilisiirtoa lapsen tilille esimerkiksi. Antakaa selkeä lahjatoive lapselta ja sanokaa vaikka että vain yksi lahka per lapsi. Tai toivokaa aineettomia lahjoja. Jos herkkuja tulee liikaa niin sitten lapset ei kyläile ilman aikuisia. Sanokaa että lapsen hampaat menee pilalle ja haluaako isovanhemmat aiheuttaa sellaista kärsimystä lapselle?
Noudetaan yhteisiä sääntöjä tai sitten ei tavata lapsia, julmaa mutta jotain täytyisi tehdä.