Ns. huijarisyndrooma. Kärsiikö tästä joku muukin täällä? Vertaistukea näin perjantai iltana?

Mulla on ollut aika vaikea elämä, mutta asiat on nyt lähteneet parantumaan nopeasti. Yhtäkkiä mun on taas mahdollista toteuttaa kaikki ne unelmat, jotka tuli haudattua jo aikaa sitten. Mutta tuntuu kuin olisin joku vieras omassa elämässäni. Eihän tämä voi olla todellista, enkä oikeasti ansaitse mitään jne.. Mun saavutukset ja "lahjakkuus" ei tunnu omalta.

Meneekö tämä ohi? Mä luulen aina, että muut ihmiset jotenkin huomaavat, etten oikeasti "kuulu" tähän ikäänkuin parempaan elämään, jossa on toivoa ja mahdollisuuksia. Kun mä olin lapsi, kuulin aina, miten tyhmä olin ja miten musta ei luonteeni takia ole mihinkään ja kamppailin aina hyväksyäkseni ne asiat todeksi, koska koin, että niin kuuluu tehdä. Vanhempien mukaan olin silti liian ylimielinen. Siitä tämä kai johtuu. En osaa hyväksyä mitään hyvää itselleni.

Joo, tiedän, että tämä on ihan typerää, mutten mahda tälle mitään. Olen välillä ihan järjettömän onnellinen ja sitten iskee ihan lamauttava ahdistus.