Lue keskustelun säännöt.
Kyllä näitten penskojen kanssa ei pysty kulkemaan missään =o(
02.06.2006 |
Pienempi kitisee/huutaa jatkuvasti vaikka kuinka olisi lähtiessä syöty ja vaipat vaihdettu jne. Sitten kun kaupasta ulos päästään niin isompi(kohta 4v) alkaa hysteerisenä huutaa ja kirkua (pelkää mukamas autojen ja moottoripyörien ääniä vaikkei nytkään mitään isoa ääntä kuulunut), kuin salama kirkkaalta taivaalta alkaa kirkua ja ihmiset katsoo että mikä hirveä hätä oikein on. Hävettää niin kamalasti. Näin on käynyt jo pari kertaa ja saman kaupan pihalla. En enää voi ottaa lapsia ollenkaan näköjään mukaan ja toisin sanoen en siis koskaan pääse enää kauppoihin kun miehellä ei ole aikaa lasten kanssa sen aikaa olla.
Kommentit (12)
Mulla on 2,5-vuotias uhmis ja 8-kuinen ryömijä. Molemmat herättelee ja valvottelee mua öisin joten voimat ei riitä mulla mihinkään ylimääräiseen. Olen ratkaissut asian niin että me ei käydä yhtään missään ellen saa apuvoimia mukaan. En jaksa viedä näitä edes ulos kovin usein, niin poikki olen. Kun pihalla ei ole mitään tekemistä, ja kävelyt on 2-vuotiaasta tylsiä ja haluaisi karkailla. Sitten halutaan kotiin mutta rappukäytävässä harrastetaan heittäytymistä ja kiljumista. Nolottaa muakin niin että pysytään mieluummin 4 seinän sisällä.
Ostoksille en pääse minäkään, mies tuo illalla kotiutuessaan kaupasta mitä tarttee. No, säästyypähän rahaa mutta mulla on kurjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin yhden lapsen kanssa kuljin ja hyvinkin pärjättiin. 2 lasta kun on niin ei se enää niin helppoa ole.
täällä kans 4v ja 3 v juoksevat kilpaa karkuun ja äiti yrittää päästä perässä vauva vaunuissa. Muutaman kerran ollut läheltä piti tilanteita, kun 3v on niin tohelo, että on juossut autotielle. eilen viimeksi tämä 3v käveli päin LASIOVEA, jonka väliin jäi PÄÄ. Kiva jälki jäi.
vitonen vielä jatkaa, että kyllä vielä 2 kanssa pääsi, hätätilassa kova ote toisella kädellä toisesta toisella toisesta. mutta näitä kolmea ei pidättele mikään, kun kädet loppuu keksen ;)
Mulla kolme lasta (6 v, 4 v ja 1 v pojat) ja nuorin istuu useimmiten kiltisti rattaissa ja vanhimmat kävelee kiltisti vieressä -siis joskus... Joskus taas nuorin haluaa kävellä/juosta just sinne minne itse haluaa tai että minä kannan sitä ja vanhimmat juoksee ympäriinsää ja kinuaa kaikkea.
Sellasta se joskus on. Mutta suosittelen silti että ette linnottaudu neljän seinän sisään joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mäkin yhden ja vielä kahdenkin lapsen kanssa tein ihan mitä vaan :-).
Ja oikeastaan vielä kolmenkin... Mut en enä niin jaksa juosta kaupoissa jollei ole ihan pakko.
Vanhimman kanssa ei ongelmia, mutta keskimmäinen on mahdoton säntäilee kaupassa sinne tänne ja häviää hyllyjen väliin...olen miettinyt että jos laittais narun ranteeseen ja sitois sen rattaisiin :)... nuorin...huoh...huutaa kun syötävä ja karkailee myös kun ei edes pysy minkäänlaisissa valjaissa ...hitsin houdini...
Ehkä jonain päivänä minäkin voin mennä kauppaa muutenkin kuin menettämään hermoni....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on kolme poikaa, ja olen kaikkien kanssa p' ärjännyt hermoja menettämättä....
Tajuaako nämä jotkut kaikkivoipaiset äidit, että lapsia on monenlaisia ja kaikilla omat luonteensa. Toisella voi olla 3 super kilttiä, jotka pitävät kärryistä kiinni ja tottelevat mitä sanotaan. Toisilla lapsilla taas ei ole silmiä, eikä korvia vaan säntäilevät ympäriinsä kuin päättömät kanat. Ja 1v (ja toisaalta taas 5-6v) on ihan eri maata kuin 2-3v. Oma poika oli aina ihan enkeli ja istui kiltisti ja totteli, mutta kun mittariin tuli 2v niin Lordi pääsi valloilleen. Pärjään minäkin kahden lapsen kanssa, muttei se monestikaan herkkua ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla 3 lasta pienillä ikäeroilla enkä kyllä mihinkään pääse =(
ja muillekin samaa kokeville. Meillä kaksi alle 3-vuotiasta, ja joskus (joka toinen päivä ainakin) tuntuu, että parempi olisi jäädä neljän seinän sisälle. Tänäänkin kolmevuotias lähti kotitalomme leikkipaikalta juoksemaan tuhatta ja sataa mäkeä alas uimahallille (matkaa sinne 400 m) huutaen " minä lähden uimaan" ja minä yritän puolitoistavuotias kainalossa juosta mäkeä alas ottamaan jäppistä kiinni. Sain uimahallin ovella. Jonakin päivänä vielä ehtii altaalle uimaan ;) Hermot menee...
mutta nyt on jo helpottanut. Niin se teillkin käy. Koita jaksaa ja kärsivällisesti kertoa että nyt kuule ollaan hiljaa ja käyttäydytään kun ollaan kaupassa. Vältä sitä että alat itse huutamaan ja menetät malttisi (vaikka mieli tekisi KARJUA) Se ei auta yhtään. Tsemppiä, kyllä se siitä!