Lasten tekeminen nuorena voi olla järkevä valinta
Saimme ensimmäisen lapsemme, kun vaimoni oli 19 ja minä 22. Kun vaimoni oli 25, meillä oli kolme lasta. Sen jälkeen emme ole lapsista haaveilleet. Nyt olemme jo keski-ikäisiä.
Meillä kummallakin oli turvallinen lapsuus. Me kumpikin näimme vanhempiemme keskinäistä rakkautta ja kunnioitusta. Tämä sama malli siirtyi omaan elämäämme.
Totta tietenkin on, että vaikka 19-vuotias on biologisesti melkein parhaimmillaan äidiksi, niin henkisesti hän on keskenkasvuinen. Tuota keskenkasvuisuutta kuitenkin paikkaa lapsuudenkodista omaan kotiin peritty malli. Pieni lapsi vähät välittää vanhempiensa filosofisista ajatuksista. Hänelle tärkeää on hoiva, läsnäolo ja turvallinen ja rauhallinen koti.
Pahoinpa pelkään, että nykymaailmassa monet lapset kasvavat niin rikkinäisissä kodeissa, että heillä kestää kauan aikaa saavuttaa elämässään varmuus, johon omat lapset uskaltaa tehdä. Kun lapsuudenkodista ei periydy käsitystä elämän kantavuudesta, täytyy ihmisen varmistella opinnot ja elämykset ja kokeilevat parisuhteet. Ja näiden jälkeenkin kuitenkin usein saadaan aikaiseksi eroperhe.
Olemme olleet vaimoni kanssa erittäin tyytyväisiä siihen, että teimme lapset nuorena. Minä valmistuin maisteriksi karvan alle 3-kymppisenä, vaimoni jonkin vuoden yli. Hyvin olemme ehtineet tehdä koulutusta vastaavaa työtä senkin jälkeen, kun pikkulapsivaihe jäi taakse. Meidän eläkeikämme tullee olemaan 7-kympin tienoilla, joten kyllä tässä ehtii.
Meistä kumpikaan ei ole myöskään kokenut, että nuoruus olisi jäänyt elämättä. Kaikenlaista ehdimme puuhata sekä pienten lasten kanssa että lasten kasvettua. Yleensäkin ajatus siitä, että elämässä täytyy suorittaa tietty määrä elämyksiä, jotta tulisi onnelliseksi, on minulle vieras.
Kukin tehköön lapset silloin kun tahtoo, mutta harmittaa, kun nuorena lapset tehneet nähdään jotenkin vastuuttomiksi. Tosiasia kuitenkin on, että paljon enemmän vanhemmuus riippuu ihmisistä kuin iästä. Nuorena voi olla aivan yhtä hyvä vanhempi kuin vanhempanakin. Nuorena lapsuudenkodin vaikutus on kuitenkin merkittävä, koska ihminen jatkaa elämäänsä siitä, mihin se omassa lapsuudessa jäi.
Kommentit (47)
Tuota laskemista kutsuttiin ennenvanhaan laskelmoinniksi, vaikka kyseessä on vain järjenkäyttö.
Ihanaahan se on että olette löytäneet toisenne ja olleet tyytyväisiä valintoihin. Mutta aika harvinaista nykyään on että 19-vuotiaalla olisi edes kovin vakavaa seurustelusuhdetta tai korkeakoulupaikkaa. Siinä iässä monet vasta hakevat opiskelemaan, ovat vaihdossa, aupaireina, miettivät mitä haluavat elämältä jne. Yhä useampi haluaa myös nykyään asua tai työskennellä jonkin pätkän ulkomailla. Siihen ei perheen sovittaminen taida onnistua.
Vierailija kirjoitti:
Fiksumpi saattaa laskea tosissaan raskauden todennäköisyyden tietyssä iässä, ymmärtää kudosten kestävyyden ( ei välttämättä raskausarpia), tajuaa ettei ura keskeydy myöhemmin ja laskee myös lasten iät tietyissä elämänvaiheissa, mahdollisuuden matkustaa, parisuhteen kestävyyden ja miehen sitoutumisen.
Älykkäät naiset laskee todella paljon.
Ai että älykkäät oikein laskee.
"Pahoinpa pelkään, että nykymaailmassa monet lapset kasvavat niin rikkinäisissä kodeissa, että heillä kestää kauan aikaa saavuttaa elämässään varmuus, johon omat lapset uskaltaa tehdä. Kun lapsuudenkodista ei periydy käsitystä elämän kantavuudesta, täytyy ihmisen varmistella opinnot ja elämykset ja kokeilevat parisuhteet. Ja näiden jälkeenkin kuitenkin usein saadaan aikaiseksi eroperhe."
Tämä ei pidä paikkaansa. Nykyään lapset kasvavat paljon paremmissa olosuhteissa kuin aiemmin. Tästä myös johtuu se, että nuotet eivät juo, rötöstele tms. Teineistä tuli nuhteettomia. Heitä on kuultu, kohdemtu hyvin.
Näillä myös arvot on suvaitsevaisempia. Näyttää, ettei nuorena lapsien saaminen ole trendi. Tämä liittyy siihen, ettei ole pakko. Voi kasvaa ensin itse ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksumpi saattaa laskea tosissaan raskauden todennäköisyyden tietyssä iässä, ymmärtää kudosten kestävyyden ( ei välttämättä raskausarpia), tajuaa ettei ura keskeydy myöhemmin ja laskee myös lasten iät tietyissä elämänvaiheissa, mahdollisuuden matkustaa, parisuhteen kestävyyden ja miehen sitoutumisen.
Älykkäät naiset laskee todella paljon.
Ai että älykkäät oikein laskee.
Oliko yllätys?
Toiset reagoi vastaan tuleviin asioihin.
Minulla on kaksi lähes aikuista lasta. Toinen on 19-vuotias ja olen iloinen, ettei hän mieti vielä lastensaamista. Opettelee elämään omassa asunnossaan. Kantamaan vastuun elämästään.
Vaikea kuvitella aloitusta miehen kirjoittamaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksumpi saattaa laskea tosissaan raskauden todennäköisyyden tietyssä iässä, ymmärtää kudosten kestävyyden ( ei välttämättä raskausarpia), tajuaa ettei ura keskeydy myöhemmin ja laskee myös lasten iät tietyissä elämänvaiheissa, mahdollisuuden matkustaa, parisuhteen kestävyyden ja miehen sitoutumisen.
Älykkäät naiset laskee todella paljon.
Ai että älykkäät oikein laskee.
Oliko yllätys?
Toiset reagoi vastaan tuleviin asioihin.
Toiset näyttää "laskevan väärin". Ihan kaikki laskuesimernit on väärin.
Että oikein parisuhteen kestävyyden?
Ihan jokainen kohde on väärin mietitty.
Jos laskee, pitäisi tietää mitä laskee.
Lähdetään vaikka omasta henkisestä kehityksestä ja taloudellisesta turvasta. Lasketaan ensin nämä.
Oi, olipa ihan niin origenelli ja uusi keskusteluaihe. Miten tästä aiheesta ei olla tajuttu aiemmin keskustella?
PS. Itse nuorena aina säälin niitä ketkä lapsia saivat. En todellakaan halunnut lapsia parikymppisenä. Ajattelin että elämänsä pilaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksumpi saattaa laskea tosissaan raskauden todennäköisyyden tietyssä iässä, ymmärtää kudosten kestävyyden ( ei välttämättä raskausarpia), tajuaa ettei ura keskeydy myöhemmin ja laskee myös lasten iät tietyissä elämänvaiheissa, mahdollisuuden matkustaa, parisuhteen kestävyyden ja miehen sitoutumisen.
Älykkäät naiset laskee todella paljon.
Ai että älykkäät oikein laskee.
Oliko yllätys?
Toiset reagoi vastaan tuleviin asioihin.Toiset näyttää "laskevan väärin". Ihan kaikki laskuesimernit on väärin.
Että oikein parisuhteen kestävyyden?
Ihan jokainen kohde on väärin mietitty.
Jos laskee, pitäisi tietää mitä laskee.
Lähdetään vaikka omasta henkisestä kehityksestä ja taloudellisesta turvasta. Lasketaan ensin nämä.
Oletko kuullut tilastoista, havainnoimisesta ymv?
Tietysti ihmisen oma kehitysaste sulkee spiral dynamicsin mukaan monia asioita ulos. Osa näkee enemmän ja toimii sen mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kuvitella aloitusta miehen kirjoittamaksi.
Miksi? Eivätkö kaikki koulutetut miehet kirjoita tuohon tapaan? Ainakin omani kirjoittaa.
Pitää olla jooga, pitää olla kuntosaliharrastus, pitää olla kovat lihakset ja tikissä, pitää olla perhe, pitää olla ystävät, pitää olla kaverit, pitää olla omaa vapaa-aikaa, pitää olla harrastuksia, pitää olla nousujohteinen työura, pitää olla kaksi maisteristutkintoa, pitää olla projekteja, pitää olla aikaa rauhoittua, pitää olla aikaa itselle, pitää olla hemmottelua, pitää olla romanttisia deittejä, pitää olla meditaatiota, pitää olla sitä ja tätä.
Ei ennen jokaisella pitänyt olla ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä että pystyi elämään. Miten korkeakoulutetut ihmiset ei pysty laskemaan ettei vuorokaudessa kerkeä tekemään ihan kaikkea? Joistakin asioista pitää pystyä luopumaan. Se on aikuisuutta.
Yksi kaveri sai lapsen lukiossa ja on nyt tekniikan tohtori.
Jotkut pikkuinsinöörit luulevat lapsettomia tekevänsä uraa, vaikka niiden odotetaan kohta saavan lapsia ja siksi niiden ei anneta yletä. Lopulta ovat lapsettomia ja ura on polkenut paikallaan nelikymppisiksi.
Sitten ovatkin jo liian vanhoja liian pienellä kokemuksella. Siihen jäävät.
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla jooga, pitää olla kuntosaliharrastus, pitää olla kovat lihakset ja tikissä, pitää olla perhe, pitää olla ystävät, pitää olla kaverit, pitää olla omaa vapaa-aikaa, pitää olla harrastuksia, pitää olla nousujohteinen työura, pitää olla kaksi maisteristutkintoa, pitää olla projekteja, pitää olla aikaa rauhoittua, pitää olla aikaa itselle, pitää olla hemmottelua, pitää olla romanttisia deittejä, pitää olla meditaatiota, pitää olla sitä ja tätä.
Ei ennen jokaisella pitänyt olla ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä että pystyi elämään. Miten korkeakoulutetut ihmiset ei pysty laskemaan ettei vuorokaudessa kerkeä tekemään ihan kaikkea? Joistakin asioista pitää pystyä luopumaan. Se on aikuisuutta.
Priorisointi. Osat priorisoidaan eri aikoihin. Ajanhallinta.
Ei niitä lapsia niin vain tehdä. Minulla oli eka poikaystävä vasta 19-vuotiaana ja suhde loppui lyhyeen. Sinun vaimosi, ap, sai ensimmäisen lapsenne yoioppilasvuonnaan? Minä halusin ensin koulutuksen, vakaan parisuhteen ja säännölliset tulot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksumpi saattaa laskea tosissaan raskauden todennäköisyyden tietyssä iässä, ymmärtää kudosten kestävyyden ( ei välttämättä raskausarpia), tajuaa ettei ura keskeydy myöhemmin ja laskee myös lasten iät tietyissä elämänvaiheissa, mahdollisuuden matkustaa, parisuhteen kestävyyden ja miehen sitoutumisen.
Älykkäät naiset laskee todella paljon.
Ai että älykkäät oikein laskee.
Oliko yllätys?
Toiset reagoi vastaan tuleviin asioihin.Toiset näyttää "laskevan väärin". Ihan kaikki laskuesimernit on väärin.
Että oikein parisuhteen kestävyyden?
Ihan jokainen kohde on väärin mietitty.
Jos laskee, pitäisi tietää mitä laskee.
Lähdetään vaikka omasta henkisestä kehityksestä ja taloudellisesta turvasta. Lasketaan ensin nämä.
Oletko kuullut tilastoista, havainnoimisesta ymv?
Tottakai. Mutta olet varmaan katsonut eri tilastoja.
Ihan jokainen kohta on virheellinen. Ja suorastaan epäolennainen.
Harmi tällainen turha jankkaua, mutta aloutus tuli sinulta. Jos kirjoittaa puppua ja loppukaneetiksi
Älykkäät naiset laskee todella paljon
Eihän se ole kuin provosointia ja siihen tartun samalla mitalla.
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla jooga, pitää olla kuntosaliharrastus, pitää olla kovat lihakset ja tikissä, pitää olla perhe, pitää olla ystävät, pitää olla kaverit, pitää olla omaa vapaa-aikaa, pitää olla harrastuksia, pitää olla nousujohteinen työura, pitää olla kaksi maisteristutkintoa, pitää olla projekteja, pitää olla aikaa rauhoittua, pitää olla aikaa itselle, pitää olla hemmottelua, pitää olla romanttisia deittejä, pitää olla meditaatiota, pitää olla sitä ja tätä.
Ei ennen jokaisella pitänyt olla ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä että pystyi elämään. Miten korkeakoulutetut ihmiset ei pysty laskemaan ettei vuorokaudessa kerkeä tekemään ihan kaikkea? Joistakin asioista pitää pystyä luopumaan. Se on aikuisuutta.
Mistään noista asioista ei tarvitse luopua jos ei alun alkaenkaan kaipaa jälkikasvua elämäänsä. Miksi ei saisi haluta tehdä asioita joista nauttii?
Tuskin kukaan oikeasti lapsia haluava jättää lapset tekemättä koska haluaa aikaa joogata.
Vierailija kirjoitti:
Oi, olipa ihan niin origenelli ja uusi keskusteluaihe. Miten tästä aiheesta ei olla tajuttu aiemmin keskustella?
PS. Itse nuorena aina säälin niitä ketkä lapsia saivat. En todellakaan halunnut lapsia parikymppisenä. Ajattelin että elämänsä pilaavat.
Sa.at ajatukset oli nuorena. Ja etenkin nyt kun haluan omien lapsieni ensin kasvavan ja saavan vähän kevyemmän alun. Onhan lapsiperheen työmäärä melkoinen.
Täh... olet ilmeisesti vielä nuori ja odotat ... kun lapsi muuttaa pois kotoa saan elää vapaasti?