Onko uusi normi nykyään, että tehdään lapsia useamman ihmisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli oliko se ongelma nyt siis siinä, ettei koskaan saisi erota jos on lapsia?

Saa toki, jos haluaa pilata lastensa lapsuuden ja saada tietynlaisen leiman. Sen nimittäin saa aina.

Hahahaha ”toi on se eronnut!” Ajatella, siis eronnut!! Oooh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli oliko se ongelma nyt siis siinä, ettei koskaan saisi erota jos on lapsia?

Saa toki, jos haluaa pilata lastensa lapsuuden ja saada tietynlaisen leiman. Sen nimittäin saa aina.

Itsehän vaikutat perin onnelliselta ihmiseltä 😂

Joitakin ärsyttää syvästi se jos joku ei elä tietyn kaavan mukaan, eikä välitä “leimoista”. Yleensä eniten ärsyttää niitä jotka eivät pohjimmiltaan ole tyytyväisiä omaan tilanteeseensa, mutta eivät uskalla muuttaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli oliko se ongelma nyt siis siinä, ettei koskaan saisi erota jos on lapsia?

Saa toki, jos haluaa pilata lastensa lapsuuden ja saada tietynlaisen leiman. Sen nimittäin saa aina.

Hahahaha ”toi on se eronnut!” Ajatella, siis eronnut!! Oooh.

Ei vaan vaikea ihminen ja yleensä näiden ei kannattaisi yrittää toista kertaa pariutua. Samanlainen lopputulos tiedossa. Jotkut ovat ihan vaan huåria.

Vierailija kirjoitti:

Eli oliko se ongelma nyt siis siinä, ettei koskaan saisi erota jos on lapsia?

Ei vaan siinä, että joidenkin pitää tehdä jokaiseen suhteenpätkäänkin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme että lasten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja ovat vaikeita. Vanhemmat hehkuttavat kuinka hienoa on uusperhe ja uus rakkaus ihan sokeena eivätkä näe tai välitä mihinkä pyöritykseen lapset joutuvat. Rakastumisen huumassahan ihmisestä tulee ihan sokea mielipuoli. Kun olen katsellut morsiamena 90 päivää niin voi hyvää päivää kuinka kamala pakkomielle niillä tulee rakastuessaan siihen kohteeseen niin ettei kenenkään järkipuheella ole mitään merkitystä. Kamala pakkomielle ja yritetään montaa kertaa, ihan sairasta touhua. Ne joilla on lapsia niin niistä ei välitetä yhtään mitään kun se pakkomielle ajaa kaikkien ohitse. 

Mulla on uusi kumppani, koska erosin lasten isästä, tuntuu ihan naurettavalta ajatuskin, että kukaan voisi ajaa lasteni ohitse koskaan. Aivan sama olenko rakastunut vai en, lapset ovat aina ykkösenä. :) Mihin pyöritykseen lapset siis joutuvat?

Uusia kumppaneita voidaan ottaa ilman rakastumistakin kun on vain pakko olla joku. Minun piti olla pois kotoa säännöllisesti jossain sukulaisten nurkissa jotta äiti sai omaa aikaa uuden miehen kanssa. Kaikkien niiden miesten tiellä oli edellisen suhteen kakarat eikä sellaista löytynytkään joille olisi ne rasite ollut mutta aikuiset ihmiset luulettelee ja kuvittelevat kaikenlaista omaksi edukseen tietenkin ja parhaimmillaan väittävät että lapsetkin nauttivat ja kaikki on hyvin niin että kulissi elämä olisi helpompaa. Kukaan ei kysele lapsilta yhtään mitään vaan niiden on vain pakko sopeutua kaikki paska. 

Täällä on vissiin aika nuoria morsiamia aivan rakkauden sokaisemana nostamassa vähän itseään. Olin itsekin joskus samanlainen, enhän minä koskaan eroa! :D Vähän joutui nielemään omaa naiiviuttaan, kun se sitten 12 vuoden jälkeen tulikin eteeni. Kasvakaa aikuisiksi. Paras vitsi on, että kauhea leima jos eronnut, jooooo ehkä sen 25v:n ”me ei ikinä erottais” -tyttösen päässä :D Ymmärrän kyllä... ja ihan tervettä onkin uskoa ikuiseen rakkauteen. Voihan niin käydäkin, tai sitten ei. Mutta jos ei käy, niin muistakaahan puheet... ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli oliko se ongelma nyt siis siinä, ettei koskaan saisi erota jos on lapsia?

Saa toki, jos haluaa pilata lastensa lapsuuden ja saada tietynlaisen leiman. Sen nimittäin saa aina.

Itsehän vaikutat perin onnelliselta ihmiseltä 😂

Joitakin ärsyttää syvästi se jos joku ei elä tietyn kaavan mukaan, eikä välitä “leimoista”. Yleensä eniten ärsyttää niitä jotka eivät pohjimmiltaan ole tyytyväisiä omaan tilanteeseensa, mutta eivät uskalla muuttaa sitä.

Tottakai olen onnellinen, uskaltaisin erota tarvittaessa mutta ei ole tarvetta. Eron jälkeen en pilaisi lasteni elämää vaan osaan elää myös yksin tuomatta vieraita ihmisiä saman katon alle tai olla lisääntymättä. Harmittaako sinua kun mikään ei oikein onnistu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme että lasten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja ovat vaikeita. Vanhemmat hehkuttavat kuinka hienoa on uusperhe ja uus rakkaus ihan sokeena eivätkä näe tai välitä mihinkä pyöritykseen lapset joutuvat. Rakastumisen huumassahan ihmisestä tulee ihan sokea mielipuoli. Kun olen katsellut morsiamena 90 päivää niin voi hyvää päivää kuinka kamala pakkomielle niillä tulee rakastuessaan siihen kohteeseen niin ettei kenenkään järkipuheella ole mitään merkitystä. Kamala pakkomielle ja yritetään montaa kertaa, ihan sairasta touhua. Ne joilla on lapsia niin niistä ei välitetä yhtään mitään kun se pakkomielle ajaa kaikkien ohitse. 

Mulla on uusi kumppani, koska erosin lasten isästä, tuntuu ihan naurettavalta ajatuskin, että kukaan voisi ajaa lasteni ohitse koskaan. Aivan sama olenko rakastunut vai en, lapset ovat aina ykkösenä. :) Mihin pyöritykseen lapset siis joutuvat?

Uusia kumppaneita voidaan ottaa ilman rakastumistakin kun on vain pakko olla joku. Minun piti olla pois kotoa säännöllisesti jossain sukulaisten nurkissa jotta äiti sai omaa aikaa uuden miehen kanssa. Kaikkien niiden miesten tiellä oli edellisen suhteen kakarat eikä sellaista löytynytkään joille olisi ne rasite ollut mutta aikuiset ihmiset luulettelee ja kuvittelevat kaikenlaista omaksi edukseen tietenkin ja parhaimmillaan väittävät että lapsetkin nauttivat ja kaikki on hyvin niin että kulissi elämä olisi helpompaa. Kukaan ei kysele lapsilta yhtään mitään vaan niiden on vain pakko sopeutua kaikki paska. 

okei sun traumat ei ole mikään todiste kaikista ihmisistä, Koita riisua ne ja tajuta, että kaikki eivät ota sarjatulena jännämiehiä ja lapset pois edestä, minullakin oli tuollainen lapsuus, enkä ikinä toimisi noin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli oliko se ongelma nyt siis siinä, ettei koskaan saisi erota jos on lapsia?

Ei vaan siinä, että joidenkin pitää tehdä jokaiseen suhteenpätkäänkin lapsi.

Niimpä, ensimmäinen pätkä suhde ja toinen pätkä suhde jne. kunnes lopuksi katkera yksineläjä ja lasten elämä pilattu.

Mulla on yksi lapsi ja se on tehty yhdessä seitsemän eri ihmisen kanssa avoimessa suhteessa. Kukaan ei tiedä kenen lapsi se oikeasti on, mutta me kaikki ollaan jaettu vastuu lapsesta ja hänen kustannuksista. Ei tule lapsi liian kalliiksi kenellekään, eikä rasita liikaa. Ja samalla otetaan ympäristö huomioon, kun näin monella on yksi ja sama lapsi. Ihanaa, niin edistyksellistä ja vapaata ja valveutunutta! 

Ja meidän lapsi voi tosi hyvin ja oppii paljon enemmän kuin muiden lapset, sosiaalisuudesta ja muista taidoista. Kaikkien pitäis ottaa meistä mallia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme että lasten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja ovat vaikeita. Vanhemmat hehkuttavat kuinka hienoa on uusperhe ja uus rakkaus ihan sokeena eivätkä näe tai välitä mihinkä pyöritykseen lapset joutuvat. Rakastumisen huumassahan ihmisestä tulee ihan sokea mielipuoli. Kun olen katsellut morsiamena 90 päivää niin voi hyvää päivää kuinka kamala pakkomielle niillä tulee rakastuessaan siihen kohteeseen niin ettei kenenkään järkipuheella ole mitään merkitystä. Kamala pakkomielle ja yritetään montaa kertaa, ihan sairasta touhua. Ne joilla on lapsia niin niistä ei välitetä yhtään mitään kun se pakkomielle ajaa kaikkien ohitse. 

Mulla on uusi kumppani, koska erosin lasten isästä, tuntuu ihan naurettavalta ajatuskin, että kukaan voisi ajaa lasteni ohitse koskaan. Aivan sama olenko rakastunut vai en, lapset ovat aina ykkösenä. :) Mihin pyöritykseen lapset siis joutuvat?

Uusia kumppaneita voidaan ottaa ilman rakastumistakin kun on vain pakko olla joku. Minun piti olla pois kotoa säännöllisesti jossain sukulaisten nurkissa jotta äiti sai omaa aikaa uuden miehen kanssa. Kaikkien niiden miesten tiellä oli edellisen suhteen kakarat eikä sellaista löytynytkään joille olisi ne rasite ollut mutta aikuiset ihmiset luulettelee ja kuvittelevat kaikenlaista omaksi edukseen tietenkin ja parhaimmillaan väittävät että lapsetkin nauttivat ja kaikki on hyvin niin että kulissi elämä olisi helpompaa. Kukaan ei kysele lapsilta yhtään mitään vaan niiden on vain pakko sopeutua kaikki paska. 

Tai sitten sun vanhemmat vaan oli p*skoja.

Minun lapset saa olla aina kotonaan, eli täällä minun luona. Ja saavat aina mennä isälleen, eli toiseen kotiinsa. Sukulaisille menevät kun itse pyytävät. Asioista keskustellaan paljon ja lasten näkemykset otetaan huomioon. Ainoa poikkeus on se jos olen töissä, ei lapset voi valita missä ovat silloin, koska heitä ei voi vielä yksin kotiin jättää. Mutta eipä siitä saa päättää ydinperheen lapsetkaan.

T. Eronnut äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli oliko se ongelma nyt siis siinä, ettei koskaan saisi erota jos on lapsia?

Saa toki, jos haluaa pilata lastensa lapsuuden ja saada tietynlaisen leiman. Sen nimittäin saa aina.

Itsehän vaikutat perin onnelliselta ihmiseltä 😂

Joitakin ärsyttää syvästi se jos joku ei elä tietyn kaavan mukaan, eikä välitä “leimoista”. Yleensä eniten ärsyttää niitä jotka eivät pohjimmiltaan ole tyytyväisiä omaan tilanteeseensa, mutta eivät uskalla muuttaa sitä.

Tottakai olen onnellinen, uskaltaisin erota tarvittaessa mutta ei ole tarvetta. Eron jälkeen en pilaisi lasteni elämää vaan osaan elää myös yksin tuomatta vieraita ihmisiä saman katon alle tai olla lisääntymättä. Harmittaako sinua kun mikään ei oikein onnistu?

Mun lapset on varmasti onnellisempia perheessä, jossa uusi mies joka rakastaa heitä kuin omiaan. Touhuaa niiden kanssa, pelaa, askartelee, pusuttelee ja keskustelee paljon. Lapset ovat saaneet niin paljon hyvää häneltä, enkä tosiaan huonompaa suostuisi perheellisenä naisena kotiini ottamaankaan. Oma äiti otti kaikkia nilkkejä kotiimme, jotka eivät edes pitäneet lapsista, mutta kunhan äiti saa munaa. Tuollaisia valintoja halveksun. Jos onnistuu löytämään miehen joka on samalla upea itselle, mutta myös upea lapsille, en ymmärrä miksi edes pitäisi elellä yksin kunnes lapset muuttavat pois. Haluan, että he näkevät minkälainen on onnellinen parisuhde ja kuinka ihanan isäpuolen he voivat saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli oliko se ongelma nyt siis siinä, ettei koskaan saisi erota jos on lapsia?

Saa toki, jos haluaa pilata lastensa lapsuuden ja saada tietynlaisen leiman. Sen nimittäin saa aina.

Itsehän vaikutat perin onnelliselta ihmiseltä 😂

Joitakin ärsyttää syvästi se jos joku ei elä tietyn kaavan mukaan, eikä välitä “leimoista”. Yleensä eniten ärsyttää niitä jotka eivät pohjimmiltaan ole tyytyväisiä omaan tilanteeseensa, mutta eivät uskalla muuttaa sitä.

Tottakai olen onnellinen, uskaltaisin erota tarvittaessa mutta ei ole tarvetta. Eron jälkeen en pilaisi lasteni elämää vaan osaan elää myös yksin tuomatta vieraita ihmisiä saman katon alle tai olla lisääntymättä. Harmittaako sinua kun mikään ei oikein onnistu?

Minulla onnistuu monikin asia, enkä masennu vaikka ei aina onnistuisikaan :) Ei ole tarvetta tuomita muiden valintoja, ei kaikki voi elää saman kaavan (= sun kaavan) mukaan.

Ymmärrän jollain tavalla lasten tekemisen kahdenkin eri ihmisen kanssa, jos molempia lapsia ennen on seurusteltu ja asuttu jo pidemmän aikaa yhdessä. Silloin tulee kyllä kohotettua kulmia, jos puolisisaruksilla on vain muutama vuosi ikäeroa - miten siinä ajassa on muka ehditty ensin tehdä lapsi vakaaseen parisuhteeseen, romuttaa tuo vakaa parisuhde, löytää uusi ja muodostaa tämän kanssa vakaa parisuhde? Jossain vaiheessa tätä tapahtumaketjua on varmasti vakaa harkinta jätetty väliin. Jos taas lapsia on kolmen tai useamman eri ihmisen kanssa, kyse taitaa lähes aina olla tietyntyyppisestä impulsiivisesta ja hömelöstä luonteesta. Kyllä normaali ihminen ymmärtäisi lopettaa, vaikka toisenkin isän/äidin kanssa sukset menisivät ristiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme että lasten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja ovat vaikeita. Vanhemmat hehkuttavat kuinka hienoa on uusperhe ja uus rakkaus ihan sokeena eivätkä näe tai välitä mihinkä pyöritykseen lapset joutuvat. Rakastumisen huumassahan ihmisestä tulee ihan sokea mielipuoli. Kun olen katsellut morsiamena 90 päivää niin voi hyvää päivää kuinka kamala pakkomielle niillä tulee rakastuessaan siihen kohteeseen niin ettei kenenkään järkipuheella ole mitään merkitystä. Kamala pakkomielle ja yritetään montaa kertaa, ihan sairasta touhua. Ne joilla on lapsia niin niistä ei välitetä yhtään mitään kun se pakkomielle ajaa kaikkien ohitse. 

Mulla on uusi kumppani, koska erosin lasten isästä, tuntuu ihan naurettavalta ajatuskin, että kukaan voisi ajaa lasteni ohitse koskaan. Aivan sama olenko rakastunut vai en, lapset ovat aina ykkösenä. :) Mihin pyöritykseen lapset siis joutuvat?

Uusia kumppaneita voidaan ottaa ilman rakastumistakin kun on vain pakko olla joku. Minun piti olla pois kotoa säännöllisesti jossain sukulaisten nurkissa jotta äiti sai omaa aikaa uuden miehen kanssa. Kaikkien niiden miesten tiellä oli edellisen suhteen kakarat eikä sellaista löytynytkään joille olisi ne rasite ollut mutta aikuiset ihmiset luulettelee ja kuvittelevat kaikenlaista omaksi edukseen tietenkin ja parhaimmillaan väittävät että lapsetkin nauttivat ja kaikki on hyvin niin että kulissi elämä olisi helpompaa. Kukaan ei kysele lapsilta yhtään mitään vaan niiden on vain pakko sopeutua kaikki paska. 

okei sun traumat ei ole mikään todiste kaikista ihmisistä, Koita riisua ne ja tajuta, että kaikki eivät ota sarjatulena jännämiehiä ja lapset pois edestä, minullakin oli tuollainen lapsuus, enkä ikinä toimisi noin. :)

Ei ole mun trauma vaan vanhemmillani oli trauma jotka olisi pitänyt selvittää ennen kuin tekee yhtäkään lasta. Jos lapsia tehdään ennen kuin omat ongelmat ovat selvitetty niin kaikilla on kärsivät lapset jotka sitten helposti toimii ihan samanlailla kuin vanhemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän jollain tavalla lasten tekemisen kahdenkin eri ihmisen kanssa, jos molempia lapsia ennen on seurusteltu ja asuttu jo pidemmän aikaa yhdessä. Silloin tulee kyllä kohotettua kulmia, jos puolisisaruksilla on vain muutama vuosi ikäeroa - miten siinä ajassa on muka ehditty ensin tehdä lapsi vakaaseen parisuhteeseen, romuttaa tuo vakaa parisuhde, löytää uusi ja muodostaa tämän kanssa vakaa parisuhde? Jossain vaiheessa tätä tapahtumaketjua on varmasti vakaa harkinta jätetty väliin. Jos taas lapsia on kolmen tai useamman eri ihmisen kanssa, kyse taitaa lähes aina olla tietyntyyppisestä impulsiivisesta ja hömelöstä luonteesta. Kyllä normaali ihminen ymmärtäisi lopettaa, vaikka toisenkin isän/äidin kanssa sukset menisivät ristiin.

Niin jos on eronnut vaikka 35-vuotiaana niin kyllä siinä aika vähiin jää, jos pitäisi sisaruksilla olla vaikka 10v ikäero. Vai miten kauan pitää olla yhdessä, että sen oikeasti tietää? Eihän sitä lopulta koskaan voi tietää, joten en kohota kulmiani jos joku vaikka parin kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen alkaa odottamaan lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän jollain tavalla lasten tekemisen kahdenkin eri ihmisen kanssa, jos molempia lapsia ennen on seurusteltu ja asuttu jo pidemmän aikaa yhdessä. Silloin tulee kyllä kohotettua kulmia, jos puolisisaruksilla on vain muutama vuosi ikäeroa - miten siinä ajassa on muka ehditty ensin tehdä lapsi vakaaseen parisuhteeseen, romuttaa tuo vakaa parisuhde, löytää uusi ja muodostaa tämän kanssa vakaa parisuhde? Jossain vaiheessa tätä tapahtumaketjua on varmasti vakaa harkinta jätetty väliin. Jos taas lapsia on kolmen tai useamman eri ihmisen kanssa, kyse taitaa lähes aina olla tietyntyyppisestä impulsiivisesta ja hömelöstä luonteesta. Kyllä normaali ihminen ymmärtäisi lopettaa, vaikka toisenkin isän/äidin kanssa sukset menisivät ristiin.

Niin jos on eronnut vaikka 35-vuotiaana niin kyllä siinä aika vähiin jää, jos pitäisi sisaruksilla olla vaikka 10v ikäero. Vai miten kauan pitää olla yhdessä, että sen oikeasti tietää? Eihän sitä lopulta koskaan voi tietää, joten en kohota kulmiani jos joku vaikka parin kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen alkaa odottamaan lasta.

Tuossa varmaan tarkoitettiin sitä että edellisen suhteen lapsi on vasta 1-2 vuotta kun jo syntyy uusperheen lapsi. Sellainen on kieltämättä aika huima tahti, kun ei tuollaisia ikäeroja nykyään suositella edes ydinperheisiin. Mut toki kaikki ei aina mene oppikirjojen mukaan, eli en suoriltaan tuomitse tuollaistakaan tilannetta.

T. Eronnut äiti

... jaa, no itse olen sitä mieltä et parempi erota kuin olla kituuttavassa suhteessa ja puhun ihan kokemuksesta kun elin lapsuuden kodissa vanhemmat ei muuta tehneet kuin tappelivat. Ja mikäs siinä jos uuden kumppanin kanssa lapsia tulee, ei sekään ny outoa ole mutta kyllä jokin mielikuva minullekin tulee ihnisestä jolla on lapsia useamman kuin kahden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Koska erosin ensimmäisestä pitkästä liitosta. Tapasin uuden miehen, joka halusi lapsia. Minäkin halusin lapsia ja koska tiedän olevani hyvä äiti ja mieheni loistava isä, en näe syytä miksi pitäisi kieltäytyäkään? Eli miksi? Mikä siinä on ongelma? Myös edellisestä suhteesta lapsillani on erittäin hyvät vanhemmat, vaikka olemmekin eronneet. Miksi tämä on jollekin ongelma, sitä en käsitä. Kaikki eroperheet ei ole riitaisia jossa lapsille vuoronperään haukutaan sitä toista vanhempaa...

Veit sanat suustani. Ensin ihmetellään kun vauvoja ei synny, sitten paheksutaan kun niitä syntyy. Me koimme, että meillä on tarjota ihan hyvä elämä vielä yhdelle lapselle, joten teimme vielä yhteisen lapsen oltuamme 8 vuotta yhdessä. En näe miksi tämä ketään ärsyttäisi, mutta näköjään ärsyttää. Teini-ikäiset lapseni ovat jo niin isoja, etteivät ajattele vauvan syrjäyttävän heitä. Päinvastoin, nyt kun olen ollut kotona, isommillekin on riittänyt paljon enemmän aikaa. Ja puolisoni sai vielä sen oman biologisen lapsen, mikä on hänelle ja koko hänen lähisuvulleen iso ja tärkeä juttu.

Nykyään erotaan vaan kun ei ole enään alkuhuumaa, hekumaa ilman mitään sen kummempia ongelmia. Tavallinen arki ei kiinnosta eikä edes kiinnosta selvittää ongelma kohtia kun vaihtaminen on helpointa. Rakkautta ei tule sen alkuhuuman jälkeen ja kun arki alkaa niin ei muuta kuin kiertoon ja uutta tilalle. Ympäristö oikein kannustaa siihen vaihtamiseen ja yksinhuoltajien edut ovat parempia kuin parisuhteessa elävien. Lapsia vain tehtaillaan itsekkäistä syistä oman egonsa pönkittämiseen siihen sivuun tai tienataan niillä elantoa itselleen.