Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

En usko, että helpottaa...

Vierailija
02.06.2006 |

Ensin en tullut raskaaksi millään.

Kävin läpi ultrat, laparoskopiat ja muut kopeloinnit. Mieskin joutui spermatestiin. Sitten sain hormonit. Tulin vihdoin raskaaksi. Iloa kesti 12 viikkoa, sitten tuli pieni tuhruvuoto. Ajattelin tarkistuttaa sen. Ultrassa näkyi n. 9vk ikäinen sikiö, muttei sykettä. Jouduin siis viikon päästä kaavintaan. Oli kauheaa tietää kantavansa kuollutta sikiötä sisällään. Hajoilin henkisesti. Taas pitäisi aloittaa kaikki alusta.

Tulin kuitenkin nopasti uudelleen raskaaksi. Pelko painoi sydäntäni. N. viikolla 10 tuli raju verenvuoto hiirenkokoisten hyytymien kera. Olin varma että se on siinä. Ampparilla sairaalaan ja taas ultraan. Sikiö oli 2 ja puoli viikkoa liian pieni, muuten kaikki olikin ok ja pikkuinen vilkutteli ruudussa. Raskaus eteni ilman dramatiikkaa, ne normaalit raskausdiabetekset, verenpaineet, migreenit ja iskiakset olivat arkipäivää.

Loppumetreillä pienokainen ei suostunut laskeutumaan. Ja tietenkin synnytys alkoi vesien menolla pe-la yönä. Taxia ei saisi ja mies ei ole ajokunnossa. Piti ajaa itse sairaalaan,onneksi ei ollut pitkä matka (tosin sitäkin hitaampi kun supistuksen tullessa piti vain ajaa hiljaa ja ähkien.)

Synnytyskin kai eteni normaalikaavaa, ponnistusvaihe oli yli 2 tuntia ja paikalla oli jo 2 kätilöä ja lääkäri kiskomassa vauvaa imukupilla ulos. Sieltä se syntyi, valkoinen ja veltto poika. Äkkiä hänet piti kiikuttaa kaappiin elvytettäväksi. Tikkien laitto koski aika kovaa (niitä tuli melkein kitarisoihin asti ;-) ). Poika sai väriä vartaloonsa ja pääsimme osastolle (poika edelleen lämpögeelikapalossa liian viileän ruuminlämmön takia). Sitten alkoivat pakkosyötöt 3:n tunnin välein sokeriarvojen takia. Tätä taistelua oli muutama päivä. Flegu poika ei suostunut hyvällä syömään. Kuitenkin arvot paranivat. Kohta pääsisi sairaalasta pois. Tai sitten ei... Vauva kellastui moninkertaisten bilirubiiniarvojen takia ja joutui sinivalohoitoon muutamaksi päiväksi. Arvot alenivat rajalle ja pääsimme kotiin kun lupasin tarkkailla väriä.

Kotona alkoi jo helpottaa. Poitsu syö ja nukkuu hyvin, allergioita ja sairauksia ei ole ollut. Näinkö tämä jatkuu vai onko tämä vain tilastotappiovaihe ennen myrskyä?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
02.06.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo kellastuminenkin on iha yleistä ja niinkun huomasit, helposti hoidettavissa.



Paljon onnea! : )

Vierailija
2/4 |
02.06.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mikään ongelma, eihän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
02.06.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet oikeassa. Meillä on vihdoin ihana poika.

t:ap

Vierailija
4/4 |
02.06.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

myöhemmin on vähemmän. PALJON ONNEA TEILLE! Ja anteeksi mutta mua nauratti toi " mies ei ajokunnossa" ja sinä rattiin. Meillä oli mies ajokunnossa mutta taksilla mentiin. Ukko tilas taksin ja kohta ihmettelin missä ukko ja kassini? No helvetti , se istu taksissa mun valmiiksi pakattuni kassini kera. Unohti vissiin että akkakkin ois syytä ottaa mukaan ;)