Rakastaako isäsi sinua?
Kommentit (28)
En tiedä. Hän ei tunnu täysin ymmärtävän isän roolia, on itsekeskeinen eikä ymmärrä ihmisten rajoja, mutta kuitenkin tiedän olevan myös hyvin herkkä. Oma lapsuudenperheensä epäoikeudenmukaisesti kohteleva erityisesti eri lasten välillä, ylimielinen äiti ja kiukutteleva isä, joille kiillotetun ulkokuoren ylläpito keskiössä. Näin ne edellisten sukupolvien virheet valuvat kuin vanana sukupolvesta toiseen.
Tietenkin, sillä olenhan mies. Isä iloitsi kun kolmannella yrittämällä sai viimein pojan.
Rakasti, menehtyi viime viikolla. Paljosta saan olla hänelle kiitollinen.
Tuskin, ei edes ole ikinä puhunut mulle.
Rakastaa. Ihmissuhteet eivät ole aina helppoja.
Kerran on sanonut.Kun menetin pikkuveljeni, niin silloin sanoi puhelimessa rakastavansa.
Rakastaa vaikka on epäjohdonmukainen ja epävakaa. Välittää kuitenkin liikuttavalla tavalla ja pyysi minua nuorena äitinä luokseen asumaan, että olisi voinut auttaa kun meinasi tulla ero miehestä. Olen nähnyt hänen sydämensä särkyvän kun sisareni käyttäytyi itsetuhoisesti ja vaikka ei aina tulla toimeen niin ei koskaan hylkää lapsiaan, hyvä ja uhrautuvakin isä kaikesta huolimatta.
Tuskin. Itseään ja rahojaan kyllä.
Varmaan rakasti. On nyt jo kuollut.
Jäi sellainen fiilis, että olin hänelle tärkeä ja mun lapsetkin oli.
Ei. Hän rakastaa rahaa ja alkoholia. Onneksi minulla on täyspäinen isoisä äidin puolelta. Isän puolen isoisä heitti henkensä ennen syntymääni, oli kuulemma perhettään hakkaava mulk ku.
Ei rakastanut. Hylkäsi minut kun vanhempani erosivat. En nähnyt enää koskaan. Nyt jo kuollut. Sain tiedon virallista kautta.
Ei rakasta. Harvoin ottaa yhteyttä. Ei myöskään teininä vienyt mua sairaalaan kun olin tosi kipeä.
Vierailija kirjoitti:
Rakasti, menehtyi viime viikolla. Paljosta saan olla hänelle kiitollinen.
: (
Hali sulle!
Rakastaa ja nain siita unenkin: isa pyysi minua ottamaan kolikoita taskustaan ja pistin kateni sinne siella olikin kuuma ja kova k*lli.
M46
Uskon, että jollain tavalla rakastaa tai ainakin välittää. Ei tosin yhtä paljon kuin muista sisaruksistani. Suhteemme on jostain syystä jäänyt etäiseksi. Isäni ei muista edes syntymäpäivääni (siis ei oikeasti muista oikeaa päivää), sisaruksiani taasen juhlitaan isoin menoin. Vastaavia juttuja löytyy vaikka kuinka. Tilanne suretti minua nuorempana erittäin paljon, nykyäänkin välillä kirpaisee, mutta olen jo tottunut.
En muista, että olisi koskaan sanonut rakastavansa, mutta tiedän kyllä että rakastaa.