Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys
22.10.2019 |
Elämä valuu hukkaan yksinäisyydessä. Välillä tuntuu raskaalta. Olisipa kiva jakaa jonkun kanssa asioita.
Kommentit (34)
Vaikka ihmisiä olisi ympärillä ja "kaikki hyvin" niin voit tuntea itsesi yksinäiseksi. Johtunee siitä että ihminen on kadottanut yhteyden itseensä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että tuntuu, että ei ole yhtään ihmistä elämässä, jolle voisin jakaa huolia. Kaikki läheisimmätkin odottavat, että hymyilen ja iloisena kerron, kuinka arki rullaa. Ketään mun läheinen ei ole kiinnostunut kuulemaan. Jos koitan kertoa, en saa vastakaikua keneltäkään. Kaikki on aina hyvin ja mukavasti.
Voisitko jakaa huoliasi jonkun ammattilaisen kanssa? Jos huolesi koskee lapsiasi, vaikka perheneuvolassa? Omiin huoliisi seurakunnan diakoni? Monen suomalaisen on vaikea kuunnella toisen huolia, koska olettaa, että hänen pitäisi jotenkin auttaa huolistaan kertovaa eli tehdä jotain. Ei osata vain kuunnella ja antaa myötätuntoa. Olen joutunut itsekin opettelemaan pelkän kuuntelemisen taidon. Aiemmin aina ajattelin, että jos ystäväni kertoo vaikkapa rahahuolistaan, mun pitäisi jollain tavalla auttaa häntä. Kunnes tajusin, että ei tarvitse vaan pelkkä kuunteleminen ja myötäeläminen riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä sosiaalinen tietyllä tavalla ja juttelen ihmisten kanssa. Elämäntilanne eristää, kun on lapsien kanssa kotona illat. En ole käynyt vuosikausiin harrastamassa mitään iltaisin. Kaipaan huolettomuutta ja keveyttä, että voisi lähteä illalla vaikka yhdelle jonkun kaverin kanssa. Tai jumppaan. Mitä vain.
Eli kaipaat lähinnä muuta kuin vanhemmuutta? Jos joudut olemaan kaikki illat lapsien kanssa kotona, miten pääsisit lähtemään kaverin kanssa yhdelle? Vai ovatko lapsesi jo niin isoja, että voisivat jäädä keskenään kotiin?
En voi lähteä mihinkään, sepä se. Siis kaipaisin sellaista edes joskus. Tuntuu, että kutistun ja kutistun vain ja kohta olen enää varjo.
Ymmärrän. Olen itsekin ollut yksinhuoltaja. Tarvitsisit siis sekä kaverin, jonka kanssa lähteä, että lapsenvahdin.
Kiinnitin huomioni kommenttiisi, missä puhuit vastuun kantamisesta yksin. Oletko ajatellut asiaa siltä kantilta, että kun kannat vastuun yksin, et joudu tekemään kompromisseja etkä riitelemään toisen ihmisen kanssa, vaan saat päättää asioista just niinkuin katsot itse parhaaksi? Vastuu tuo siis mukanaan vapaudenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä sosiaalinen tietyllä tavalla ja juttelen ihmisten kanssa. Elämäntilanne eristää, kun on lapsien kanssa kotona illat. En ole käynyt vuosikausiin harrastamassa mitään iltaisin. Kaipaan huolettomuutta ja keveyttä, että voisi lähteä illalla vaikka yhdelle jonkun kaverin kanssa. Tai jumppaan. Mitä vain.
Eli kaipaat lähinnä muuta kuin vanhemmuutta? Jos joudut olemaan kaikki illat lapsien kanssa kotona, miten pääsisit lähtemään kaverin kanssa yhdelle? Vai ovatko lapsesi jo niin isoja, että voisivat jäädä keskenään kotiin?
En voi lähteä mihinkään, sepä se. Siis kaipaisin sellaista edes joskus. Tuntuu, että kutistun ja kutistun vain ja kohta olen enää varjo.
Ymmärrän. Olen itsekin ollut yksinhuoltaja. Tarvitsisit siis sekä kaverin, jonka kanssa lähteä, että lapsenvahdin.
Kiinnitin huomioni kommenttiisi, missä puhuit vastuun kantamisesta yksin. Oletko ajatellut asiaa siltä kantilta, että kun kannat vastuun yksin, et joudu tekemään kompromisseja etkä riitelemään toisen ihmisen kanssa, vaan saat päättää asioista just niinkuin katsot itse parhaaksi? Vastuu tuo siis mukanaan vapaudenkin.
Se on totta, mutta kyllä kuitenkin olisi helpompi pyörittää arkea jonkun toisen kanssa. Minun pitää ottaa lapsi ihan joka paikkaan mukaan, mihin menen. En siis voi vaikka lähteä lääkäriin ja jättää lasta toisen hoidettavaksi. Tai jos kaupasta unohtuu jotain, en voi lähteä hakemaan sitä enää. Sitten ollaan vaikkapa ilman maitoa. Aina tälläistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä sosiaalinen tietyllä tavalla ja juttelen ihmisten kanssa. Elämäntilanne eristää, kun on lapsien kanssa kotona illat. En ole käynyt vuosikausiin harrastamassa mitään iltaisin. Kaipaan huolettomuutta ja keveyttä, että voisi lähteä illalla vaikka yhdelle jonkun kaverin kanssa. Tai jumppaan. Mitä vain.
Eli kaipaat lähinnä muuta kuin vanhemmuutta? Jos joudut olemaan kaikki illat lapsien kanssa kotona, miten pääsisit lähtemään kaverin kanssa yhdelle? Vai ovatko lapsesi jo niin isoja, että voisivat jäädä keskenään kotiin?
En voi lähteä mihinkään, sepä se. Siis kaipaisin sellaista edes joskus. Tuntuu, että kutistun ja kutistun vain ja kohta olen enää varjo.
Ymmärrän. Olen itsekin ollut yksinhuoltaja. Tarvitsisit siis sekä kaverin, jonka kanssa lähteä, että lapsenvahdin.
Kiinnitin huomioni kommenttiisi, missä puhuit vastuun kantamisesta yksin. Oletko ajatellut asiaa siltä kantilta, että kun kannat vastuun yksin, et joudu tekemään kompromisseja etkä riitelemään toisen ihmisen kanssa, vaan saat päättää asioista just niinkuin katsot itse parhaaksi? Vastuu tuo siis mukanaan vapaudenkin.
Se on totta, mutta kyllä kuitenkin olisi helpompi pyörittää arkea jonkun toisen kanssa. Minun pitää ottaa lapsi ihan joka paikkaan mukaan, mihin menen. En siis voi vaikka lähteä lääkäriin ja jättää lasta toisen hoidettavaksi. Tai jos kaupasta unohtuu jotain, en voi lähteä hakemaan sitä enää. Sitten ollaan vaikkapa ilman maitoa. Aina tälläistä.
Sellaistahan se on. Mä kuitenkin luulen, että ei ole kovin helppoa löytää miestä, joka olisi valmis olemaan aina tarvittaessa lapsenvahtina toisen lapselle. Saatat joutua lähtemään lääkäriin keskellä päivää eikä mies voisi ottaa töistä vapaata sen vuoksi. Joutuisit siis ottamaan lapsen mukaasi. Tai miestä, joka lapsesi mentyä jo nukkumaan lähtisi puolestasi hakemaan kaupasta maitoa tai vaihtoehtoisesti olisi kotona, jotta sinä pääset maitokauppaan. Tarkoitan, että vaikka sulla joku könsikäs olohuoneen sohvallasi olisikin, elämäsi ei olisi siltikään sellaista kuin toivoisit sen olevan.
Lapsesi kasvaa koko ajan ja muutaman vuoden päästä sun ei tarvitse surra maitoa eikä lääkärissäkäyntiä. Nyt voi tuntua, että siihen on vielä ikuisuus, mutta kun aikanaan katsot elämääsi taaksepäin, niin nopeastihan vuodet vierähtivät.
Onkohan sulla jonkinasteista masennusta? Et ilmeisesti ole työelämässä? Onko lapsesi kuitenkin päivisin päivähoidossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heräsin taas puoli 6 ilman syytä, vaikka ei tarvi lähteä minnekään aamulla (eikä päivälläkään), ja eka ajatus hiipi mieleen: minulla ei ole maailmassa ketään, ei yhtään ketään, joka olisi kiinnostunut elämästäni ja asioistani. Miten pärjään jne.
En tiedä enkä ymmärrä, miten olen jäänyt näin paitsioon elämässä. Kukaan ei välitä.
Kenestä sinä välität? Kenen elämästä ja kuulumisista olet tänään ollut kiinnostunut?
Jos kaipaa toista ihmistä
- kuuntelemaan huolia
- toimimaan lapsenvahtina
- kantamaan vastuuta lapsesta
mitä ovat hyvät asiat, joita toinen ihminen tästä suhteesta saisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä sosiaalinen tietyllä tavalla ja juttelen ihmisten kanssa. Elämäntilanne eristää, kun on lapsien kanssa kotona illat. En ole käynyt vuosikausiin harrastamassa mitään iltaisin. Kaipaan huolettomuutta ja keveyttä, että voisi lähteä illalla vaikka yhdelle jonkun kaverin kanssa. Tai jumppaan. Mitä vain.
Eli kaipaat lähinnä muuta kuin vanhemmuutta? Jos joudut olemaan kaikki illat lapsien kanssa kotona, miten pääsisit lähtemään kaverin kanssa yhdelle? Vai ovatko lapsesi jo niin isoja, että voisivat jäädä keskenään kotiin?
En voi lähteä mihinkään, sepä se. Siis kaipaisin sellaista edes joskus. Tuntuu, että kutistun ja kutistun vain ja kohta olen enää varjo.
Eikö lapsi ole koskaan isänsä kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä sosiaalinen tietyllä tavalla ja juttelen ihmisten kanssa. Elämäntilanne eristää, kun on lapsien kanssa kotona illat. En ole käynyt vuosikausiin harrastamassa mitään iltaisin. Kaipaan huolettomuutta ja keveyttä, että voisi lähteä illalla vaikka yhdelle jonkun kaverin kanssa. Tai jumppaan. Mitä vain.
Eli kaipaat lähinnä muuta kuin vanhemmuutta? Jos joudut olemaan kaikki illat lapsien kanssa kotona, miten pääsisit lähtemään kaverin kanssa yhdelle? Vai ovatko lapsesi jo niin isoja, että voisivat jäädä keskenään kotiin?
En voi lähteä mihinkään, sepä se. Siis kaipaisin sellaista edes joskus. Tuntuu, että kutistun ja kutistun vain ja kohta olen enää varjo.
Eikö lapsi ole koskaan isänsä kanssa?
Ei, ja isovanhempien kanssa 2 päivää kuusta, silloinkaan ei yötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kaipaa toista ihmistä
- kuuntelemaan huolia
- toimimaan lapsenvahtina
- kantamaan vastuuta lapsesta
mitä ovat hyvät asiat, joita toinen ihminen tästä suhteesta saisi?
Ihan normaaliin parisuhteeseen kuuluvia asioita. Meidän elämässä on ainakin rutiinia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaipaa toista ihmistä
- kuuntelemaan huolia
- toimimaan lapsenvahtina
- kantamaan vastuuta lapsesta
mitä ovat hyvät asiat, joita toinen ihminen tästä suhteesta saisi?Ihan normaaliin parisuhteeseen kuuluvia asioita. Meidän elämässä on ainakin rutiinia.
Mitä ovat normaaliin parisuhteeseen kuuluvat (miehen mielestä) hyvät asiat? Siis muu kuin säännöllinen seksi? Teidän elämässänne on rutiinia...ajattelitko, että olisit parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka haluaa elämäänsä rutiineja, mutta on ilman parisuhdetta kykenemätön rutiineihin? Eikö vastuun antaminen lapsesta sellaiselle ihmiselle olisi vähän arveluttavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä sosiaalinen tietyllä tavalla ja juttelen ihmisten kanssa. Elämäntilanne eristää, kun on lapsien kanssa kotona illat. En ole käynyt vuosikausiin harrastamassa mitään iltaisin. Kaipaan huolettomuutta ja keveyttä, että voisi lähteä illalla vaikka yhdelle jonkun kaverin kanssa. Tai jumppaan. Mitä vain.
Eli kaipaat lähinnä muuta kuin vanhemmuutta? Jos joudut olemaan kaikki illat lapsien kanssa kotona, miten pääsisit lähtemään kaverin kanssa yhdelle? Vai ovatko lapsesi jo niin isoja, että voisivat jäädä keskenään kotiin?
En voi lähteä mihinkään, sepä se. Siis kaipaisin sellaista edes joskus. Tuntuu, että kutistun ja kutistun vain ja kohta olen enää varjo.
Eikö lapsi ole koskaan isänsä kanssa?
Ei, ja isovanhempien kanssa 2 päivää kuusta, silloinkaan ei yötä.
Miksi lapsen pitäisi olla pois juuri yöllä? Jotta voisit dokata?
En voi lähteä mihinkään, sepä se. Siis kaipaisin sellaista edes joskus. Tuntuu, että kutistun ja kutistun vain ja kohta olen enää varjo.