Muutimme kehyskuntaan ja elämänlaatu parani niin, että tulin raskaaksikin!

Ennen asuimme 3h + keittiö raitiovaunulinjan varrella. Minun työmatka kesti 15 min raitiovaunu ja 15 metro sekä kävelyt eli noin 45 minuuttia yhteen suuntaan.

En mitenkään tykännyt entisestä asuinalueestamme, 80-90 -luvuilla rakennetut talot alkoivat rapistua, alueella oli paljon sosiaalisesta asumisesta johtuvia häiriöitä ja ongelmia, ympäristö oli roskainen ja likainen, kukaan ei välittänyt oikein mistään, lapset oireili päiväkodissa ja elämä tuntui muutenkin ankealta ja turvattomalta.

Onneksi saimme asuntomme myytyä ja ostimme (pieni perintö toki auttoi) ihanan, vain vähän yli kolmen vuoden ikäisen omakotitalon 45 km päästä Hgin keskustasta. Nyt tilaa on 200m2, talli kahdelle autolle, turvallinen piha lapselle leikkiä.

Mies teke etänä kolme päivää viikossa, minä sujautan uudella autollani moottoritietä työpaikalle 25 minuutissa. Lapsen päiväkodissa on pienet ryhmät ja lapset tulevat hyvin toimeen keskenään. Naapurit ja kyläläiset ovat ihania, samanlainen tausta ja yhtenevät arvot lähentää. Tuntuu turvalliselta, koska täällä pidetään huolta ja välitetään luonnosta, ympäristöstä ja naapureista.

Ihana yllätys oli, kun pitkän turhaan yrittämisen jälkeen tulin raskaaksi vuosi muuton jälkeen. Se oli minun kroppani tapa sanoa, että nyt asiat on hyvin, nyt on turvallista. Raskaus ei pelota yhtään, toki mulla jo toinen kertakin, mutta oman kunnan palvelut ovat hyviä ja niitä tarjoavat ihmiset eivät ole stressaantuneita ja kiireisiä ja ennen kaikkia pysyvät samoina.

Olen jo päättänyt, että vauvan synnyttyä aloitan rakkaan harrastukseni, ratsastuksen taas 10 vuoden jälkeen. Täällä maalla aika ei kulu turhaan, tuntuu että asiat ovat loksahtaneet kohdalleen ja kaikkeen mitä haluaa, on mahdollisuus.