Lue keskustelun säännöt.
Lapseni ei saa sisarusta, miten pääsen tämän surun yli?
22.10.2019 |
Minulla on siis 2-v lapsi, jolle olen halunnut sisaruksen. Nyt omien gynesairauksien takia ole enää mahdollista. Kohtukin jouduttiin poistamaan. Tuntuu, että lapsellani on hirveä elämä ja surullinen kohtalo, vaikka tietenkin teemme parhaamme, että lapsemme on onnellinen. Mielessä kummittelee nyt kammottavia asioita, jotka eivät välttämättä ole realistisia. Syyllisyys painaa ja tuntuu, että ainut lapsi ei voi olla onnellinen.. Suren tätä sekundääristä lapsettomuutta enemmän lapseni kuin itseni kautta, antakaa jotain tukea ennenkuin romahdan!
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun lapsesi ei tule koskaan tietämään millaista olisi sisaruksen kanssa joten häntä se ei tule surettamaan. Itsekin ehdin saada vain yhden lapsen ja hän on ollut aina sitä mieltä että kyllä kelpaa olla ainoa lapsi, saa jakamattoman huomion. Ei ole yhtään kaivannut sisarusta.
Ai jaa. Minä kateilin aina lapsena ja edelleen niitä, joilla on sisaruksia.
Heillä on luonnostaan leikkikavereita kotona. Aikuisenakin on läheiset välit yleensä.
Minä olin todella kateellinen kaverilleni joka oli ainoa lapsi. Pääsi vanhempien kanssa ravintolaan ja ulkomaille, heillä oli ruokapöydässä rauhallisia keskusteluja, meillä pelkkää huutoa. Introverttina ja omaa rauhaa rakastavana lapsena en pahemmin nauttinut kolmesta pikkusisaruksesta. Nyt aikuisena olen läheisempi lapsuudenkavereiden kuin nuorempien sisarusteni kanssa.
Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistäkää adoptiopaperit heti vireille. Teillä on hyvä syy adoptioon. Ja kerta lapsi on vasta 2-vuotias niin ei se teiniksi ehdi, ellette ole nirsoja adoption suhteen. Vauvoja on niin vähän, että niitä voi joutua odottamaan kymmenenkin vuotta, kun taas taaperoita voi saada alle viidessä vuodessa. Tosin täytyy muistaa, että adoptiolapsilla on usein henkisiä ongelmia mm. hylätyksi tulemisen takia.