Lue keskustelun säännöt.
Miksi työttömät ja köyhät eivät harrasta liikuntaa tai eivät edes tarjoa sitä mahdollisuuttaan omille lapsilleen?
21.10.2019 |
Käyn itse kuntosalilla ja juttelen paljon muiden siellä käyvien hmiste kanssa. Moni heistä on öissä vaikka missä, mutta yhtä työtöntä en ole tavannut. Sama juttu on lapsen jalkapalloharrastuksessa, en tunne seurasta kenenkään lapsen vanhempaa joka olisi työttömänä tai pienituloinen. Eri liikuntapaikoilla ja seuroissa kyseinen ihmisryhmä loistaa täydellisellä poissaolollaan vaikka tarjontaa eri liikunta ja harrastusmuotoihin on tarjolla enemmän kuin koskaan ennen. Missä he ovat?
Kommentit (42)
Eikö enää ole koulun järjestämiä liikuntakerhoja olemassa? Kerran pari viikossa saattoi olla sähly tai jalkapallokerho mihin kaikki sai osallistua ilmaiseksi 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän kävellä viisi kilometriä päivittäin. Rahalle on muutakin käyttöä kuin kuntosalimaksu. Nykyään työttömyys on sitä paitsi sellainen sosiaalinen leima, että monikaan ei varmasti satunnaiselle tutulle asiasta mainitse.
Harrastusrahaa saa sosiaalitoimistosta, mutta monissa harrastuksissa se kattaa vain murto-osan kuluista. Lapselle pitää löytyä sellaisen hintatason harrastus, että sen voi maksaa kokonaan tuolla avustuksella tai hiukan päälle. Valitettavasti Suomessa on pääasiassa vain tavoitteellista harrastusta. Harva harrastus on sellaista, että voi harrastaa vain harrastamisen ilosta. Kaikki ei myös pidä kaikesta, joten yksi kaikille ilmainen harrastus ei palvele tarkoitustaan.
Nythän otetaan mallia Islannista, mutta aika näyttää millainen lopputulos tulee. Väitän, että tavoitteellinen harrastus on myös huonontanut ammattipelaajia. Rahalla voi harrastaa, mutta huippuosaaminen vaatii muutakin
Voi tsiisus tätä järjen köyhyyttä taas tässäkin ketjussa :D Täältä saa kyllä päivän parhaat naurut AINA. En yhtään ihmettele että maailma on tässä jamassa missä se nyt on kun älykkyysosamäärä on tätä tasoa :D
Vaikka provohan tämän täytyy olla, eikö olekin? Eihän ihmiset oikeasti ole näin vajaita, eihän?
Vierailija kirjoitti:
Harrastusrahaa saa sosiaalitoimistosta, mutta monissa harrastuksissa se kattaa vain murto-osan kuluista. Lapselle pitää löytyä sellaisen hintatason harrastus, että sen voi maksaa kokonaan tuolla avustuksella tai hiukan päälle. Valitettavasti Suomessa on pääasiassa vain tavoitteellista harrastusta. Harva harrastus on sellaista, että voi harrastaa vain harrastamisen ilosta. Kaikki ei myös pidä kaikesta, joten yksi kaikille ilmainen harrastus ei palvele tarkoitustaan.
Nythän otetaan mallia Islannista, mutta aika näyttää millainen lopputulos tulee. Väitän, että tavoitteellinen harrastus on myös huonontanut ammattipelaajia. Rahalla voi harrastaa, mutta huippuosaaminen vaatii muutakin
Häh? Kyllä Suomessa on täysi vapaus harrastaa ihan mitä vaan ilman tavoitteellisuutta. Esim. maa on täynnä lenkkeilyn harrastajia jotka eivät todellakaan treenaa mihinkään juoksukilpailuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen työtön mutta en erityisen köyhä. Käyn jumpassa, muun muassa. Kelpaako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusrahaa saa sosiaalitoimistosta, mutta monissa harrastuksissa se kattaa vain murto-osan kuluista. Lapselle pitää löytyä sellaisen hintatason harrastus, että sen voi maksaa kokonaan tuolla avustuksella tai hiukan päälle. Valitettavasti Suomessa on pääasiassa vain tavoitteellista harrastusta. Harva harrastus on sellaista, että voi harrastaa vain harrastamisen ilosta. Kaikki ei myös pidä kaikesta, joten yksi kaikille ilmainen harrastus ei palvele tarkoitustaan.
Nythän otetaan mallia Islannista, mutta aika näyttää millainen lopputulos tulee. Väitän, että tavoitteellinen harrastus on myös huonontanut ammattipelaajia. Rahalla voi harrastaa, mutta huippuosaaminen vaatii muutakin
Häh? Kyllä Suomessa on täysi vapaus harrastaa ihan mitä vaan ilman tavoitteellisuutta. Esim. maa on täynnä lenkkeilyn harrastajia jotka eivät todellakaan treenaa mihinkään juoksukilpailuun.
Mutta jos haluaa pelata vaikka sitä jalkapalloa tai jääkiekkoa, niin vaikeaa on, jos kaverit ei pelaa vapaa-ajalla. Niinkuin sanoin, ei kaikki tykkää kaikesta. Mä vihaan juoksemista, mutta säbäpallon perässä voin juosta vaikka maratoonin. Se onneksi onkin halpa harrastus, mutta en oleta, että kaikkien pitäisi pakon edessä pelata sählyä. Siinä mielessä tasa-arvo ei toteudu, koska kaikissa lajeissa ei ole mahdollisuuksia pelata huvikseen.
Oma lapseni harrastaa tällä hetkellä taideainetta, ulkona saa liikuntaa yllin kyllin ilman erinäistä harrastusta päälle. Vaikeaa olisi, jos haluaisi vaikka aloittaa pikaluistelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä sulla riittää aikaa tehtailla näitä aivottomia provojasi, jos olet töissä? Mitä saat tästä että päivät pääksytysten utelet miksi työttömät eivät tee sitä tahi tätä?
Sairas mieli. Eihän tuohon mitään muutakaan selitystä ole.
On vaikea ymmärtää, että joku saa kiksejä muita mollatessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa olisi, jos haluaisi vaikka aloittaa pikaluistelun.
1) Ostaa luistimet.
2) Menee jäälle luistelemaan pikavauhtia.
Mikä siinä on vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MMS85 kirjoitti:
Koska sitten pitäis syödä kaksi annosta ruokaa päivässä, ja monella on hyvä jos sen yhden saa.
Mutta röökiin ja bisseen on varaa?
Liikuntaa voi harrastaa muuallakin kun kuntosalilla tai seuroissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha, raha ja raha.
Mun piti lopettaa oma kuntosalijäsenyys työttömyyden takia.
Lapselle kuitenkin maksan kuntosalijäsenyyden. Hän käy siellä kavereidensa kanssa.
Kohta pitäisi saada jostain rahat nuoremmankin lapsen salijäsenyyteen. Onneksi saavat kuitenkin opiskelija-alennuksen.
Miten joku voi kuvitella, että liikkuminen olisi ilmaista tai edes halpaa. Edes lenkkeily ei ole ilmaista. Kunnolliset kengät maksavat ja ne myös kuluvat. Ei yksiä kenkiä voi ikuisesti käyttää. Muita vaatteita sentään voi löytää kirpparilta edullisesti. Mutta monella jää lenkkeily ihan jo kenkien hinnan takia. Huonoilla tai jalkaan muuten sopimattomilla kengillä saa vaan vahinkoa aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Harrastusrahaa saa sosiaalitoimistosta, mutta monissa harrastuksissa se kattaa vain murto-osan kuluista. Lapselle pitää löytyä sellaisen hintatason harrastus, että sen voi maksaa kokonaan tuolla avustuksella tai hiukan päälle. Valitettavasti Suomessa on pääasiassa vain tavoitteellista harrastusta. Harva harrastus on sellaista, että voi harrastaa vain harrastamisen ilosta. Kaikki ei myös pidä kaikesta, joten yksi kaikille ilmainen harrastus ei palvele tarkoitustaan.
Nythän otetaan mallia Islannista, mutta aika näyttää millainen lopputulos tulee. Väitän, että tavoitteellinen harrastus on myös huonontanut ammattipelaajia. Rahalla voi harrastaa, mutta huippuosaaminen vaatii muutakin
Tykkäsin kommentista kovasti. Tuo tavoitteellisuushan lähtee aikuisista. Olen varma, että lapset pelaisivat jalkapalloa tmv. ihan vaan pelaamisen ja yhdessäolon takia. Mutta kun se ei käy, aikuisille.
Nyt, kun lapset ovat vähentyneet, olisi hyvin tärkeää sellaiset joukkueharrastukset, joihin voisi osallistua kuka vaan. Naapurustossa on usein niin vähän lapsia, että omin voimin minkäänlaisia joukkueita ei saa kasaan. Joukossa pelaaminen olisi kuitenkin tärkeää kaikille, se kun opettaa ryhmätyöskentelyä.
Kaikki lasten harrastukset ovat ihan järkyttävän kalliita nykyään. Eräs ystäväni luontaisesti lahjakas ja harjoitteluun motivoitunut lapsi joutui jättämään aloitttamansa lajin kesken samantien , koska selvisi, että se maksaa pitkälti toistasataa kuukaudessa. Valmentaja oli pahoillaan,koska hän näki lapsessa valtavasti potentiaalia vaikka kuinka pitkälle. Työssäkäyvien vanhempien rahat eivät riittäneet tuollaisiin kuukausimaksuihin+muihin tuleviin maksuihin. Sääli, niin lapsen kuin kyseisen lajinkin kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MMS85 kirjoitti:
Koska sitten pitäis syödä kaksi annosta ruokaa päivässä, ja monella on hyvä jos sen yhden saa.
Mutta röökiin ja bisseen on varaa?
Ei kannattaisi huudella, kerrot näin vain omista ongelmistasi.
Sanon monesti vieraille ihmisille että olen kaupassa töissä. Olen oikeasti ammatiltani myyjä. Ei ole mitään tarvetta aloittaa ventovieraan kanssa keskustelua siitä, että olen viime aikoina ollut vuoroin työttömänä ja vuoroin sairaslomalla.
Vierailija kirjoitti:
Harrastusrahaa saa sosiaalitoimistosta, mutta monissa harrastuksissa se kattaa vain murto-osan kuluista. Lapselle pitää löytyä sellaisen hintatason harrastus, että sen voi maksaa kokonaan tuolla avustuksella tai hiukan päälle. Valitettavasti Suomessa on pääasiassa vain tavoitteellista harrastusta. Harva harrastus on sellaista, että voi harrastaa vain harrastamisen ilosta. Kaikki ei myös pidä kaikesta, joten yksi kaikille ilmainen harrastus ei palvele tarkoitustaan.
Nythän otetaan mallia Islannista, mutta aika näyttää millainen lopputulos tulee. Väitän, että tavoitteellinen harrastus on myös huonontanut ammattipelaajia. Rahalla voi harrastaa, mutta huippuosaaminen vaatii muutakin
Tämä on ongelma.
Omat lapset ovat lopettaneet mm. uimisen, uimahypyt ja soittoharrastuksensa tavoitteellisuuden takia.
Teoriassa olisi pitänyt pystyä jatkamaan ihan vaan harrastelua, mutta silläkin puolella mentiin aika kovaa verenmaku suussa. Ei se ollut kivaa harrastelua kun jatkuvasti piti suorittaa jotain merkkiä tai esiintyä jossain.
Aika vaikeaa on vaan harrastella.
Vierailija kirjoitti:
Sanon monesti vieraille ihmisille että olen kaupassa töissä. Olen oikeasti ammatiltani myyjä. Ei ole mitään tarvetta aloittaa ventovieraan kanssa keskustelua siitä, että olen viime aikoina ollut vuoroin työttömänä ja vuoroin sairaslomalla.
Ja ongelmana ei ole niinkään häpeä työttömyydestä, vaan se että työttömyyden paljastumisesta alkaa sitten suunnitelmien kysely ja silloin taas joutuisin kertomaan sairauksistani, jos haluaisin rehellinen olla. Ei kukaan halua kuulla, enkä halua kertoa.
Jos meidän nelihenkisen perheen nettotulot ovat noin 2000e, josta asumiseen menee suoraan 800e. Kuukaudessa jää siis pyöreästi 1200e laskuihin (netti, liittymät, vakuutukset), ruokaan, vaatteisiin (lapset vielä kasvavat ja tarvitsevat vähintään neljä uutta vaatekertaa sukista ja kengistä alkaen vuodessa), pesuaineisiin, vessapaperiin ja muuhun tarpeelliseen. Säästöönkin laitetaan kuukaudesta riippuen aina jotakin, sillä esimerkiksi pyykkikone on välttämätön eikä kuukausitulot anna oikein myöten ostaa sellaista ihan tuosta vaan.
Paljos se jalkapalloharrastus maksaa lisensseineen ja seuramaksuineen? Lisää siihen varustekulut (nappikset, hallikengät, sisäpelikengät, säärisuojat, sukat, asut, varustekassi) ja turnaus- yms kulut. Ja jos yksi lapsi saa harrastaa niin pitäs toiselle olla sama mahdollisuus, kerro siis kulut kahdella.
Ja jos toinen vanhempi saa käydä kuntosalilla, niin haluaa toinenkin harrastaa. Paljos se salikortti maksaa? Kerro sekin kahdella.
No niin. Kestäiskö budjetti?
Vierailija kirjoitti:
Ja jos toinen vanhempi saa käydä kuntosalilla, niin haluaa toinenkin harrastaa. Paljos se salikortti maksaa? Kerro sekin kahdella.
Pelkkä salikortti ei riitä jotta se olisi harrastus. Tarvitaan myös kuntosaliohjaaja joka ohjaa harjoittelua sekä painonnostokisoihin osallistuminen.
En ole työtön, mutta palkkani on pieni. En koe olevani köyhä mutta silti en käy kuntosalilla tai veisi lasta jalkapalloseuraan. Mielen köyhyyttä jos luulee että ne on ainoat tavat liikkua.
Me käymme metsässä puistoissa, sienestämässä ja marjastamassa, pyöräilemme ja kävelemme, teemme pihahommia, talvella luistelemme kirppisvälineissä, teemme kotona temppuratoja ja itse jumppaan kotona tai käyn juoksulenkillä.