Niin paljon tekemistä että alkaa ahdistaa/stressata ja lopulta en tee mitään

Sama. Välillä onnistun aloittamaan väkisin jonkun homman ja tekemään eteenpäinkin. Välillä taas annan periksi enkä tee viikkoihin mitään.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Välillä onnistun aloittamaan väkisin jonkun homman ja tekemään eteenpäinkin. Välillä taas annan periksi enkä tee viikkoihin mitään.

Joo, vihaan tätä. Nytkin ois pitäny mennä yhdelle kurssille mutta en vaan jaksanut herätä tai istua siellä kuutta tuntia.

Kirjoitan tehtävät hommat muistiin ja alan tekemään niitä asia kerrallaan. Tämä konsti auttaa, olen perusluonteeltani patalaiska.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan tehtävät hommat muistiin ja alan tekemään niitä asia kerrallaan. Tämä konsti auttaa, olen perusluonteeltani patalaiska.

Tämä. Minulla iskee joskus töissäkin tämä paniikki, että stressaa ja on niin paljon levottomuutta ettei meinaa saada tartuttua mihinkään toimeen.

Tämä auttaa: tekee ihan paperille listan hommista mitä pitää tehdä, jokaisen eteen laatikko, johon laitetaan rasti kun työ on tehty. Isot työt kannattaa jakaa hyvin pieniin palasiin, niin että saa tunteen että homma etenee, kun rasteja saa laittaa merkiksi valmiista. Jos oikein ahdistaa, laitan ekaksi tehtäväksi: käynnistä tietokone, toiseksi lue sähköpostit, ja tosi tosi pieniksi paloiksi ne työt joita kohtaan mieli kokee vastahakoisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan tehtävät hommat muistiin ja alan tekemään niitä asia kerrallaan. Tämä konsti auttaa, olen perusluonteeltani patalaiska.

Itsekin kirjoitan niitä ylös mutta ei auta :D teen ehkä yhden helpon ja se oli siinä.

Itsellä auttaa tekemisen pilkkominen pienempiin osiin. Jos on liikaa tekemistä ja ajattelee, että kaikki on saatava nyt heti valmiiksi. Tällöin on jo tiedossa, että on vastassa liian iso urakka ja liian vähän aikaa, joten tulee epäonnistumaa ja sama olla tekemättä ollenkaan. Asioiden priorisointi ja paloitteleminen auttaa itsellä. Olen juuri lopputyötä tekemässä ja sen aloittaminen ahdisti kovasti, koska siinä on niin paljon tekemistä ja vaikea aloittaa oikeen mistään. Homma on alkanut sujumaan kun olen tehnyt pienempiä tavoitteita ja päätän vaikka tehdä aluksi 15min, jonka jälkeen voin pitää 5min tauon. Kun asettaa lyhyen ajan jonka käyttää tekemiseen, aloittamisen kynnys on paljon pienempi. Tätä voi sitten toistaa tai kasvattaa aikaa vaikka 25min+5min tms, mikä itselle sopii. Pointtina kuitenkin valita suht lyhyt aika, jolloin tekemisen aloittamisen kynnys on paljon pienempi kuin silloin, jos päättää, että nyt on tehtävä tätä asiaa tauotta esim 5h.

Just näin. Pilko tekemiset pienempiin osiin ja tee asia kerrallaan. Kylppärin siivoaminen: 1. kerää käytetyt pyyhkeet likapyykkikoriin. 2. imuroi lattia/matto. 3. pese lavuaari ja tasot. 4. pyyhi peilipinnat, jne. Pidä sitten vaikka kahvi- tai sometauko. Vaikka jatkaisit siivouslistaa vasta huomenna, olet kuitenkin saanut jo puolet aikaiseksi ja siitä saa stemppiä.

kyllä AP jotain tekee;

valittaa ja marisee tällä palstalla

Työ ei tekemällä lopu.

Jos ajattelee tuota tarkemmin niin tottahan se on, että

"työ ei tekemällä lopu".

Miksi siis ahdistua ja stressaantua oman kodin siivouksesta?

Kannattaa opetella tekemään kotitöitä erissä.

Ja ajatella omaa elämäntilannettaan.

Opetelkaa hyväksymään epäjärjestys ja suurpiirteisyys! :)

Mitä järkeä siivota hulluna lapsiperheessä??

Ei ihan mitään. Rentoutukaa arvon mammat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan tehtävät hommat muistiin ja alan tekemään niitä asia kerrallaan. Tämä konsti auttaa, olen perusluonteeltani patalaiska.

Tämä. Minulla iskee joskus töissäkin tämä paniikki, että stressaa ja on niin paljon levottomuutta ettei meinaa saada tartuttua mihinkään toimeen.

Tämä auttaa: tekee ihan paperille listan hommista mitä pitää tehdä, jokaisen eteen laatikko, johon laitetaan rasti kun työ on tehty. Isot työt kannattaa jakaa hyvin pieniin palasiin, niin että saa tunteen että homma etenee, kun rasteja saa laittaa merkiksi valmiista. Jos oikein ahdistaa, laitan ekaksi tehtäväksi: käynnistä tietokone, toiseksi lue sähköpostit, ja tosi tosi pieniksi paloiksi ne työt joita kohtaan mieli kokee vastahakoisuutta.

Tää onkin hyvä!! Kiitos.

Yläfemma kaikille! Lohdullista, että on kohtalotovereita! Minä myös lamaannun tämän tästä, kun rupean mielessäni miettimään mitä kaikkea pitäisi tänään tehdä tai saada aikaan. Lopulta kaikki jää tekemättä, haen sipsipussin kaupasta ja töllään netti-TV:tä koko päivän miettien, että ehkä sit huomenna aloitan.......

Ja elämä on itselläni jo vähintään puolivälissä josei viimeisellä kolmanneksella. On jotenkin järkkyä tajuta pikkuhiljaa, että en tule ehkä elämässäni enää ehtimään kaikkea mitä olen kaavaillut tai suunnitellut. Se jos mikä tipauttaa hanskat.

Vierailija kirjoitti:

kyllä AP jotain tekee;

valittaa ja marisee tällä palstalla

Se ei jostain syystä ahdista eikä stressaa :)

Itsellä ihan samaa. Ja kuten muillakin, pienikin edistyminen kuitenkin vähentää Stressiä ja jaksaa taas tehä eritavalla

Mitä ne asiat on? Miksi ne pitäisi tehdä? Haittaako jos jättää tekemättä? Itselläni auttaa ihan selkeä organisointi ja listaus tuohon ahdistukseen. Jos asiat ovat sekaisin päässä, ne tuntuvat hallitsemattomilta.

Listaa kaikki tehtävät asiat. Karsi listasta kokonaan pois turhat / sellaiset, joiden tiedät jäävän tekemättä kuitenkin.

Kun listalla on vain oikeasti pakolliset asiat, kirjoita ne auki mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Eli mitkä on ne konkreettiset toimenpiteet, jotka pitää suorittaa, jotta asia tulee tehdyksi. Perään voi laittaa boksin johon laittaa rastin aina kun homman osa on tehty.

Päätä asioiden tärkeysjärjestys. Jos joku asia pitää hoitaa mahd pian, koska sen tekemättä jättäminen voi pilata elämäsi seuraava 5-50 vuotta, priorisoi se ykköseksi (vuokran maksu, rinnassa olevan patin näyttäminen lääkärille, tehtävä joka määrää saatko potkut töistä/koulusta, tms). Jätä viimeiseksi ne, joiden myöhästyminen tai tekemättä jättäminen juuri nyt harmittaa, mutta ei ole katastrofi (ei-niin-merkittävä työ- tai koulutehtävä, kotityöt).

Mieti myös, voiko jotkut asiat hutaista ja mihin pitää oikeasti keskittyä. Helpot hommat kannattaa suorittaa pois alta ensin. Anna itsellesi lupa tehdä jokin asia vähän huolimattomasti, jos se on mahdollista.

Aikatauluta asioiden tekeminen realistisesti. Älä aseta liian vaikeita deadlineja, anna itsellesi aikaa suoriutua tehtävistä. Varaa sen verran aikaa, että sinun pitää työskennellä tehokkaasti, mutta ei tule liian kiire.

Ja muista.... Suurin osa asioista ei ole oikeasti tärkeitä isossa mittakaavassa. On turha ottaa stressiä pienestä asiasta, joka ei aiheuta kenenkään kuolemaa tms. Chill.

Minulla on tuollaista ongelmaa. Sen kun tajuaa, että nyt on työlista niin pitkä, että se ei purkaannu, vaikka kuinka tekisi, niin mieli vaan luovuttaa. Ja se ei purkaannu syystä, että väliin tulee päivittäisiä rutiineja niin paljon, että siihen itse listan purkamiseen ei jää niin paljon aikaa, että se lyhenisi kohtuullisessa ajassa, esim. viikossa.