Lapsi ystävän kanssa
Minulla on siis jo pitkään ollut kipeä vauvakuume, mutta ei parisuhdetta, joten vauvaa en ole voinut saada. En ole myöskään mikään hirveän nuori enää, yli kolmenkymmenen, joten aikaakaan ei ole ihan hirveästi. Keskustelin tästä asiasta erään ystäväni kanssa, ja hän sanoi, että hänkin haluaisi lapsia, mutta on myös itse sinkku. Saimme sitten idean, että voisimme ehkä hankkia vauvan (tai jopa kaksi) yhdessä. Aluksi se kuulosti omaankin korvaani ihan hullulta, kun emme tunne lainkaan seksuaalista tai romanttista vetovoimaa toisiamme kohtaan, eli suhteemme on täysin patologinen. Mutta mitä enemmän olemme asiasta puhuneet, sitä paremmalta on ajatus minusta tuntunut. Jos tähän ryhtyisimme, tekisimme asian niin, että raskaaksi tultuani muuttaisimme yhteen. Ulkopuoliset suhteet eivät olisi kiellettyjä, ja jos jompikumpi löytäisi myöhemmin elämänsä rakkauden ja haluaisi asua tämän kanssa, muuttaisimme erilleen ja lapsi kävisi vuorotellen kumpienkin vanhempiensa luona. Ja jos niin ei kävisi, elelisimme lapsiperhearkea äitinä ja isänä, tukisimme toinen toisiamme ja tekisimme juttuja yhdessä kuten tavalliset vanhemmat, mutta ystävinä. Olemme aina tulleet todella hyvin toimeen ja luotamme toisiimme, mutta edelleen hiukan epäröin. Onko tämä ihan typerää vai voisiko tällaista yrittää?
Kommentit (9)
Miksi ei. Tuollainen suhde voisi olla tasapainoisempi ja parempi lapsen kannalta kuin monet muut suhteet, joissa lapsi on esim. hankittu hetken mielijohteesta tai jos seksuaalista vetovoimaa on paljon mutta luonteet muuten huonosti yhteensopivat. Näytän vihreää valoa!
Käyttämäsi sana patologinen kuvaa hyvin suunnitelmaanne.
Vierailija kirjoitti:
Käyttämäsi sana patologinen kuvaa hyvin suunnitelmaanne.
Hupsista, tarkoitin tietysti platonista :D Mietinkin, että olikohan tuo sana se oikea, ei näköjään.
Ap
Kaikki muu oli jees, mutta miksi te eläisitte perheenä saman katon alla? Olisiko se niin kuin kommuuni vai parisänky? Kerrotteko lapselle, että olette vain kavereita?
Mikä vika kommuunissa? Olen välillä miettinyt että kommuuni olisi huippu paikka kasvattaa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muu oli jees, mutta miksi te eläisitte perheenä saman katon alla? Olisiko se niin kuin kommuuni vai parisänky? Kerrotteko lapselle, että olette vain kavereita?
Ihan vain yksinhuoltajuuden rankkuuden takia. Jos lapsi olisi esimerkiksi vaikea vauvana, olisi mukavaa, jos olisi jatkuvasti joku, jonka apuun turvautua. Lisäksi ei mielestäni olisi pienelle lapselle kovin hyväksi jatkuvasti rampata eestaas, ja molemmat haluamme toistaiseksi olla mahdollisimman aktiivisesti lapsen elämässä mukana. Ja onhan yhdessä asuminen halvempaakin. Jos kuitenkin myöhemmin koemme sittenkin erillään asumisen parempana vaihtoehtona, teemme niin :) Sängyistä emme ole puhuneet, mutta luultavasti erilliset sängyt. Ja lapselle puhuisimme asiasta avoimesti siinä vaiheessa, kun hän kysyy/hän on muuten riittävän vanha asian ymmärtämään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muu oli jees, mutta miksi te eläisitte perheenä saman katon alla? Olisiko se niin kuin kommuuni vai parisänky? Kerrotteko lapselle, että olette vain kavereita?
Ihan vain yksinhuoltajuuden rankkuuden takia. Jos lapsi olisi esimerkiksi vaikea vauvana, olisi mukavaa, jos olisi jatkuvasti joku, jonka apuun turvautua. Lisäksi ei mielestäni olisi pienelle lapselle kovin hyväksi jatkuvasti rampata eestaas, ja molemmat haluamme toistaiseksi olla mahdollisimman aktiivisesti lapsen elämässä mukana. Ja onhan yhdessä asuminen halvempaakin. Jos kuitenkin myöhemmin koemme sittenkin erillään asumisen parempana vaihtoehtona, teemme niin :) Sängyistä emme ole puhuneet, mutta luultavasti erilliset sängyt. Ja lapselle puhuisimme asiasta avoimesti siinä vaiheessa, kun hän kysyy/hän on muuten riittävän vanha asian ymmärtämään.
Ap
Niin ja ei siis olisi kommuuni, en ole varma olisiko minulla ja ystävälläni erilliset huoneet vai ei, mutta joka tapauksessa eläisimme elämäämme yhdessä ja monin tavoin kuin tavalliset vanhemmat.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muu oli jees, mutta miksi te eläisitte perheenä saman katon alla? Olisiko se niin kuin kommuuni vai parisänky? Kerrotteko lapselle, että olette vain kavereita?
Ihan vain yksinhuoltajuuden rankkuuden takia. Jos lapsi olisi esimerkiksi vaikea vauvana, olisi mukavaa, jos olisi jatkuvasti joku, jonka apuun turvautua. Lisäksi ei mielestäni olisi pienelle lapselle kovin hyväksi jatkuvasti rampata eestaas, ja molemmat haluamme toistaiseksi olla mahdollisimman aktiivisesti lapsen elämässä mukana. Ja onhan yhdessä asuminen halvempaakin. Jos kuitenkin myöhemmin koemme sittenkin erillään asumisen parempana vaihtoehtona, teemme niin :) Sängyistä emme ole puhuneet, mutta luultavasti erilliset sängyt. Ja lapselle puhuisimme asiasta avoimesti siinä vaiheessa, kun hän kysyy/hän on muuten riittävän vanha asian ymmärtämään.
Ap
Toi kuulostaa kyllä kaveriprojektiksi saman katon alla aika pitkäaikaiselta, jos sitä aletaan lapselle/lapsille selittämään siinä vaiheessa kun alkaa "ymmärtämään". Ajattelisin, että tuollaiset 2 tai 3 vuotta olisi maksimi.
Hyvä idea. 👍 Haaveilen minäkin vielä yhdestä lapsesta ja voisin myös alkaa tuollaiseen. M41