Kadehditteko ihmisiä jotka uskaltavat tehdä muutoksia elämässään?

Eroa,työpaikan jatkuvaa vaihtamista ja suomen sisällä muuttamista pidän ennemminkin mt-ongelmia.

Tulee mieleen ihniset jotka kihlautuu/eroaa kerran vuoteen ja joutuvat muuttamaan jo tästä syystä.

Moni saa myös ns.hiljaiset potkut,kehotetaan irtisanoutumaan tai etsii uusi työpaikka,koska aiheuttaa nykyisessä monenlaista ongelmaa.

Kadehdin vain ihmisiä jotka muuttaa lämpimään 😊

Itse keksin tekosyitä miksi en lähtisi.

En kadehdi. Olen itsekin tehnyt rohkeita muutoksia nuorempana.

Lähdin huonosta työpaikasta enkä ole hetkeäkään katunut. Nyt tiedän mikä mulle sopii ja mikä ei. Mitä en voi kuvitellakaan tekeväni ja mitä haluan tehdä. Kun peilaan taaksepäin, olen tehnyt työtä, josta en ole oikeasti pitänyt. Mulla on tosin se moniin muihin parempi tilanne että taloudellinen tilanne on erittäin hyvä mikä tuo riippumattomuutta ja valinnanvaraa.

En kadehdi sitä, että tekevät muutoksia, ehkä hiukan sitä, että ovat (lähinnä myös henkisesti tai konkreettisesti) tilanteissa, joissa niitä on mahdollisuus tehdä. Se on helppoa kaikille, joilla on se henkinen tai konkreettinen tilanne, että muutos parantaa elämää entiseen verratuna. Tämä nyt on täysin itsestäönselvä asia.

Muutoksia tehneiden on täysin turha kuvitella olevansa ketään rohkeampia ihmisinä tai parempia tai jotenkin arvokkaampia. Kuka tahansa tekisi samoin samoilla spekseillä.

,

Mutta jos muutos aidosti ja sisimmässsä vain pelottaa, siitä ei nauti, joten sitä ei kannata tehdä.

Pidän heitä rohkeina, mutta en varsinaisesti ole kateellinen. Olen kuitenkin jumittunut elämässäni paikoilleen. Töissä olen ikuisuusmääräaikainen ja tälle pätkäputkelle ei näy loppua. Haluaisin vaihtaa työpaikkaa ja ehkä jopa alaa. En uskalla. Ahdistaa, miksi olen näin riippuvainen työpaikasta, jossa en koe olevani minkään arvoinen.

Haluaisin aloittaa jopa ihan pienistä muutoksista kuten uuden harrastuksen aloittamisesta. Kaikki uusi tuntuu vaan niin vaikealta. En osaa mitään ja olen huono kaikessa.

Tahtoisin kirjoitti:

Eroa,työpaikan jatkuvaa vaihtamista ja suomen sisällä muuttamista pidän ennemminkin mt-ongelmia.

Tulee mieleen ihniset jotka kihlautuu/eroaa kerran vuoteen ja joutuvat muuttamaan jo tästä syystä.

Moni saa myös ns.hiljaiset potkut,kehotetaan irtisanoutumaan tai etsii uusi työpaikka,koska aiheuttaa nykyisessä monenlaista ongelmaa.

Kadehdin vain ihmisiä jotka muuttaa lämpimään 😊

Itse keksin tekosyitä miksi en lähtisi.

Miksi keksit tekosyitä? Miksi et lähde? Ei kun ai niin ne ovat oikeita syitä, sulla ei speksit riitä toteuttamaan sitä.

Kadehdin ja aivan suunnattomasti. Olen kyllä vaihtanut työpaikkaa lennosta, jos olot on ollut surkeat. Olen myös muuttanut toiselle puolelle suomea saada sini lapsille paremmat oltavat. Tunnen välillä itseni rohkeaksi, toisaalta välillä aivan paskasi.

Mutta tästä hemmetin tylsästä suhteesta ei minulla ole virtaa poistua. Olen jo 15 vuotta tiennyt sen olevan perustettu väärille arvoille. Se että viihtyy yhdessä ei kyllä riitä. Ja kun toisessa ei varsinaisesti ole mitään vikaa(väkivaltainen, pettävä, ryypiskelevä jne) kaikkihan näyttää. Tosin, ei ole lämpöä, hellyyttä, rakkautta. Oikein hyvältä kuitenkin näyttää...ulospäin.

Kadehdin jopa niitä jotka yllättäen rakastuvat johonkin toiseen. En koskaan pystyisi moiseen, vaikka salaa toivonkin. Muistan vielä, nuoruudesta, millaista on olla rakastunut. Millaista onse, että joku sanoo kauniiksi tai antaa pusun tai pyytään viereen sohvalle.

Kadehdin. Olen täysin jämähtänyt enkä uskalla ottaa mitään riskejä.

Uskallan tehdä muutoksia elämässäni ja työpaikkaa on tullut vaihdettua monta kertaa.

Ihmettelen ihmisiä, jotka kitisee esimerkiksi työpaikasta, mutta eivät kuitenkaan hae töitä muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enneminkin säälin heitä, kun heidän on pakko tehdä muutoksia. Jos kaikki olisi hyvin, niin he voisivat jatkaa elämäänsä tavalliseen tapaan. Toki nuorena kuuluukin ottaa ja lähteä, mutta sitten kun on perhettä ja on vakiinnuttu, niin muutoksia ei pidä tehdä liian heppoisin perustein.

Elämä on jatkuvaa muutosta. Se on luonnonlaki. Samalla tavalla kuin pilvet muuttuvat ja virta juoksee. Meidän vain on pystyttävä hyppimään pilveltä ja kiveltä toiselle, jotta emme tipu tai huku. Muutoksia tekevät ihmiset tekevät sitä.

Ei sinunkaan elämä pysy muuttumattomana. Jos olet siis elävä ihminen.

Totta on, että muutosta riittää. Mutta siltikin haluan jotain pysyvyyttä. Harvemmin ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Mieluummin muutosten tullessa järjestelee asioita siten, ettei kaikkea tarvitse laittaa uusiksi.

23 lisää: Saan inspiraatiota jos se muutos on sellainen, jonka voisin itsekin toteuttaa. En siis kadehdi jos joku jättää hyvän työpaikan ja ryhtyy yrittäjäksi isolla velalla, koska tuo ei ole se mitä haluan itse tehdä. Mutta jos joku ryhtyy sellaiseen mitä itsekin haluaisin tehdä mietin että jos toi niin minäkin voin.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan. Mutta on myös ihmistyyppi joka on koukussa jatkuvaan muutokseen, ei uskalla sitoutua ja pelkää yli kaiken että "jämähtää" paikoilleen. Minulla on yksi tällainen kaveri. En ole edes ihan varma missä asuu nyt mutta tässä viiden vuoden sisällä on ehtinyt muuttaa jo Tukholmaan, Bolognaan ja Barcelonaan, ja kahden eri miehen kanssa yhteen. Välillä palailee Suomeen, on täällä muutaman kuukauden ja pohtii esim opiskelupaikan hakemista - sitten lentää taas miehen tai työn perässä muualle. Tekee lastenhoitotyötä (eli on käytännössä aupair).

Tavallaan tuo on minusta todella siistiä mutta tavallaan en voi olla ajattelematta että taustalla on jotain pakoilua. En kadehdi.

Minusta taas se paikoilleen jämähtäminen on pakoilua - oma identiteetti on niin kiinni rutiineissa ja vanhoissa ympyröissä, ettei uskalleta yhtään kokeilla millainen ihminen sitä aidosti on ja mistä tykkäisi. Pelätään kokeilla mitään muuta, ettei se heikko identiteetti tulisi kyseenalaistetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Uskallan tehdä muutoksia elämässäni ja työpaikkaa on tullut vaihdettua monta kertaa.

Ihmettelen ihmisiä, jotka kitisee esimerkiksi työpaikasta, mutta eivät kuitenkaan hae töitä muualta.

Mulla oli työkaveri joka siitä hetkestä kun aloitti töissä aloitti kitinän kuinka huono työpaikka on ja muualla on parempaa. Vuodesta toiseen sama kitinä. Huvittavinta on, että kaikki sen alkuperäiset työkaverit ovat vaihtaneet työpaikkaa, mutta se yhä jumittaa samassa työpaikassa 😂. Jotkut eivät vain osaa muuta kuin valittaa ja juuri noi valittajat jäävät kun muut lähtevät.

Vierailija kirjoitti:

En kadehdi sitä, että tekevät muutoksia, ehkä hiukan sitä, että ovat (lähinnä myös henkisesti tai konkreettisesti) tilanteissa, joissa niitä on mahdollisuus tehdä. Se on helppoa kaikille, joilla on se henkinen tai konkreettinen tilanne, että muutos parantaa elämää entiseen verratuna. Tämä nyt on täysin itsestäönselvä asia.

Muutoksia tehneiden on täysin turha kuvitella olevansa ketään rohkeampia ihmisinä tai parempia tai jotenkin arvokkaampia. Kuka tahansa tekisi samoin samoilla spekseillä.

,

Mutta jos muutos aidosti ja sisimmässsä vain pelottaa, siitä ei nauti, joten sitä ei kannata tehdä.

Suurin osa muutoksen tehneistä ei pidä itseään kovin rohkeana tai itseään muita parempina tai arvokkaampana. Se on ulkopuolisten kuva heistä.

Muutos vaati lähes aina joko tuuria tai rahaa ja sattumaa. Todella harva kykenee ihan nollasta ponnistmaan itselleen muutoksen. Silloin se on enemmän taitoa, kuin rohkeutta. Jos haet työpaikkaa joltain toiselta paikkakunnalta ja saat sen, niin ei se vaadi mitään suurempaa rohkeutta, kuin saman kaupungin toiselta laidalta löydetty työ, vaihtaa sitä paikkaa.

Puolison perässä ulkomaille lähteminen ei ole kovin rohkeaa. Eikä omien tavaroidenkaan myyminen. Vaikka myisi ne kaikki. Väkivaltaisesta suhteesta lähteminen taas saatta olla rohkeaa. Koska sen vastakohtana voi tosiaan olla pelko.

Ihmistyyppejä on erilaisia. Fiksut muutosta kaipaavat tylsistyvät ja hakevat uutta.

Surkea palkka motivoi etenemään ja hakemaan uutta.

Mikään muu ei ole pysyvää kuin muutos...

Jokainen tehkööt mitä itse haluaa. En tuomitse. Olen itse pysyvää sorttia ja muutosta kaipaava sorttia.

Kaverini on ollut samassa työssä yli 10 vuotta ja vaihtanut miestään ainakin 5 kertaa. 

Itsellä on ollut 5 työpaikkaa ja mies on pysynyt samana.

En koska teen niitä itsekin.

Mulla on ollut 25v kaveri, jota vähän kadehdin aikoinaan kun uskalsi elää ja tehdä kaikenlaista. Toki oli samalla vähän itsekäs ja vastuutonkin. Nyt keski-ikäisenä hän kadehtii mun tasapaksua perhe-elämää.