Yllätyin, olenkin ihan hyvän näköinen
Oltiin lasten kanssa trampoliinipuistossa. Mietin, mitä laittaa päälle. Tungin vanhat juoksutrikoot päälle ja ajattelin näyttäväni nololta. Olen siis nelikymppinen, ei-urheileva nainen. Katselin pomppimisen jälkeen lasten minusta ottamia videoita ja kuvia. Mähän näytin ihan hyvältä niissä trikoissa. Jalat olivat solakat ja peppu pyöreä. Joskus aiemmin kotona myös totesin, että mullahan on ihan kivat, keskikokoiset rinnat.
Tämä on hassua, koska nuorena mielestäni minulla oli paksut jalat ja olemattomat rinnat. Eli omasta mielestäni olin silloin rumempi kuin nyt. Vaikka siis oikeasti olin kauniimpi ja timmimpi. Hauskasti se itsetunto saa ulkonäön (omasta mielestä) paremmaksi.
Minusta on todella vähän kokovartalokuvia, koska olen yleensä se meidän perheen valokuvaaja. Siksi yllätyin ulkonäöstäni. Aika hauska yllätys. Suosittelen mullekin itsen katsomista uusin, hyväksyvämmin, silmin.
Kommentit (44)
ymmärrän, minä olen omasta mielestäni nero kun sain sudokun ratkaistua
Mä olen aina hyvännäköinen, ei se kiloista tai vaatteista riipu. Geenit ja hyvä itsetunto.
vaikka uskotkin itseesi voit silti olla ihan paska
Vierailija kirjoitti:
Kuva tai ei uskota!
Minkäköhänlaisesta kuvasta näkyisi se, että koen itseni nyt kauniimmaksi kuin nuorena? Joku aivoskannaus kentis?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuva tai ei uskota!
Minkäköhänlaisesta kuvasta näkyisi se, että koen itseni nyt kauniimmaksi kuin nuorena? Joku aivoskannaus kentis?
Ap
Aivoskannasivatko lapsesi sinut siellä trampoliinipuistossa?
172cm hoikkana ja melkeinpä sirona miehenä ajatus tuntuu lähinnä huvittavalta. Olen ihan hyväkuntoinen kyllä eikä vatsaa ole, mutta näillä mitoilla siitä ei iloa ole.
En muista koska viimeksi olisin katsonut vartaloani peilistä. En toki inhoa itseäni, mutta sitä en usko että vartalossa olisi mitään naisten silmissä hyvältä näyttävää.
Katselen naisia, miksipä sitä kieltämään.
Kylällä ajellessani silmäni tarttuivat hyvän näköiseen blondiin, ja samassa huomasin, että sehän on minun vaimoni!
Miksipä ei yli 4- kymppinen tavisnainen voisi näyttää hyvältä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuva tai ei uskota!
Minkäköhänlaisesta kuvasta näkyisi se, että koen itseni nyt kauniimmaksi kuin nuorena? Joku aivoskannaus kentis?
Ap
Aivoskannasivatko lapsesi sinut siellä trampoliinipuistossa?
Ihan tavallisia valokuvia ottivat. Niistä ei kuitenkaan näe mitä ajattelin omia kuviani katsoessa.
Kun totesin lapsille, että hei, mun jalathan näyttää näissä kuvissa hyviltä, niin ihme kyllä 15 v poikani oli samaa mieltä. Luulisi että sen ikäisen mielestä äiti on aina vaan nolo, ihan sama minkä näköinen on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
172cm hoikkana ja melkeinpä sirona miehenä ajatus tuntuu lähinnä huvittavalta. Olen ihan hyväkuntoinen kyllä eikä vatsaa ole, mutta näillä mitoilla siitä ei iloa ole.
En muista koska viimeksi olisin katsonut vartaloani peilistä. En toki inhoa itseäni, mutta sitä en usko että vartalossa olisi mitään naisten silmissä hyvältä näyttävää.
Kun menin naimisiin mieheni kanssa 20 vuotta sitten, mies oli 170 cm ja n. 60 kg. Siro, kaunis, karvaton ja jumalaisen seksikäs. Nyt sitten on 170 cm, 80 kg, karvainen ja seksikäs.
Ap
Monet ajattelevat olevansa rumempia ja huonompia kuin ovatkaan. Eikä nelikymppinen ole etenkään nykyisin vanha eli varmasti näytät ap ihan hyvältä. Ihan turha aina morkata itseään tai muitakaan.
Vierailija kirjoitti:
172cm hoikkana ja melkeinpä sirona miehenä ajatus tuntuu lähinnä huvittavalta. Olen ihan hyväkuntoinen kyllä eikä vatsaa ole, mutta näillä mitoilla siitä ei iloa ole.
En muista koska viimeksi olisin katsonut vartaloani peilistä. En toki inhoa itseäni, mutta sitä en usko että vartalossa olisi mitään naisten silmissä hyvältä näyttävää.
Pöh, aivan varmasti joku tykkää sustakin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina hyvännäköinen, ei se kiloista tai vaatteista riipu. Geenit ja hyvä itsetunto.
Sama. Ihmettelen aina sitä, kun sanotaan, että naiset näkevät peiliin katsoessaan itsensä lihavampana ja rumempana kuin ovatkaan. Minä ainakin näen peilissä oikein kivannäköisen naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
172cm hoikkana ja melkeinpä sirona miehenä ajatus tuntuu lähinnä huvittavalta. Olen ihan hyväkuntoinen kyllä eikä vatsaa ole, mutta näillä mitoilla siitä ei iloa ole.
En muista koska viimeksi olisin katsonut vartaloani peilistä. En toki inhoa itseäni, mutta sitä en usko että vartalossa olisi mitään naisten silmissä hyvältä näyttävää.
Pöh, aivan varmasti joku tykkää sustakin.
"Joskin täytyy myöntää että juuri minä pidän pidemmistä/raamikkaammista miehistä"
Hienoa ap! Nyt näyt oikeassa kehonkuvassasi! Minulla se kesti liki 40 vuotta. Kehonkuva, jonka muut olivat sanoin, kuvin muodostaneet mieleeni, itsekin siihen ryytyneenä. Nyt ihan ok mummo, joka käyttää farkkujen ohella myös minihametta!
Vierailija kirjoitti:
vaikka uskotkin itseesi voit silti olla ihan paska
No, uskon että jos olisin nuorena ajatellut, että tissini ovat oikein hyvän näköiset ja itsevarmasti esitellyt niitä ikäisilleni pojille, niin kyllä he todennäköisesti olisivat olleet ihan tyytyväiset tilanteeseen. Tai ainakin suuri osa. Harva varmaan olisi sanonut, että hyi, laita piiloon nuo rusinat (kuitenkin c-kuppi).
Nyt kuvittelin nuorena rintojeni olevan olemattomat ja rumat. En todellakaan halunnut näyttää niitä kenellekään edes bikineissä. Ryhti kumarassa piilotin rintavarustukseni paita päällä. En edes uskonut kun mieheni sanoi niiden olevan ihanat.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
172cm hoikkana ja melkeinpä sirona miehenä ajatus tuntuu lähinnä huvittavalta. Olen ihan hyväkuntoinen kyllä eikä vatsaa ole, mutta näillä mitoilla siitä ei iloa ole.
En muista koska viimeksi olisin katsonut vartaloani peilistä. En toki inhoa itseäni, mutta sitä en usko että vartalossa olisi mitään naisten silmissä hyvältä näyttävää.
Kun menin naimisiin mieheni kanssa 20 vuotta sitten, mies oli 170 cm ja n. 60 kg. Siro, kaunis, karvaton ja jumalaisen seksikäs. Nyt sitten on 170 cm, 80 kg, karvainen ja seksikäs.
Ap
Nuorelta mieheltä tuollainen hyväksytään.
Tuo on vähän kuin sanoisi että kun tapasin miesystäväni, hän oli köyhä kuin kirkonrotta (opiskeli lääkiksessä).
Entäpä jos mies olisi nelikymppisenä 170cm, 60kg, siro ja karvaton?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
172cm hoikkana ja melkeinpä sirona miehenä ajatus tuntuu lähinnä huvittavalta. Olen ihan hyväkuntoinen kyllä eikä vatsaa ole, mutta näillä mitoilla siitä ei iloa ole.
En muista koska viimeksi olisin katsonut vartaloani peilistä. En toki inhoa itseäni, mutta sitä en usko että vartalossa olisi mitään naisten silmissä hyvältä näyttävää.
Kun menin naimisiin mieheni kanssa 20 vuotta sitten, mies oli 170 cm ja n. 60 kg. Siro, kaunis, karvaton ja jumalaisen seksikäs. Nyt sitten on 170 cm, 80 kg, karvainen ja seksikäs.
Ap
Nuorelta mieheltä tuollainen hyväksytään.
Tuo on vähän kuin sanoisi että kun tapasin miesystäväni, hän oli köyhä kuin kirkonrotta (opiskeli lääkiksessä).
Entäpä jos mies olisi nelikymppisenä 170cm, 60kg, siro ja karvaton?
-eri
No olisihan se ihanaa. En kuitenkaan valita miehelle painonnoususta saati karvojenkasvusta, kun itsekin olen muuttunut ja ei se ulkonäkö ole tärkeintä parisuhteessamme. Painoa on itsellenikin tullut itselleni lähes 10 kg (50 kg > 58 kg). Kädet ja jalat miehellä ovat edelleen sirot ja kauniit.
Ap
Impulsiivinensonni kirjoitti:
Katselen naisia, miksipä sitä kieltämään.
Kylällä ajellessani silmäni tarttuivat hyvän näköiseen blondiin, ja samassa huomasin, että sehän on minun vaimoni!
Miksipä ei yli 4- kymppinen tavisnainen voisi näyttää hyvältä?
Eli oletusarvo on, että vaimosi on rumempi kuin muut katselemasi naiset? Nyt yllätyit kun vaimosi pääsi muiden tavisnaisten kanssa samalle tasolle. Ethän sinä edes katselisi muita jos vaimosi olisi kaunis.
onko tämä sitä kehopositiivisuutta? Jokainen vaan päättää olevansa missiainesta ja se on siinä.
Kuva tai ei uskota!