Kaipaatko koskaan sellaista ystävää, joka leipoo ja pyytää kahville?

Mokkapalat, korvapuustit, omenapiirakka, mustikkapiirakka, bostonkakku, jne... Nam nam.

Voidaan me jutellakin.

Joskus joo. Jotenkin uudessa kaupungissa aikuisiällä (ja hankalien työkuvioiden takia) on aika vaikea löytää ihan vaan juttelu/kahvittelukaveria. Harrastusjuttuihin löytyy toki seuraa, mutta joskus kaipaisi ihan vaan sellaista rentouttavaa istuskelua ja maailmanparantamista kahvikupin äärellä.

En kaipaa

Mulla on sellainen ja ahdistaa aina keksiä tekosyitä miksi en pääse tulemaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen ja ahdistaa aina keksiä tekosyitä miksi en pääse tulemaan.

Miksi et halua mennä?

Mä en kaipaa tuttavaa, kaipaan oikeaa ystävää

Juu totta kai, siellä hänen kaffepöydässään sitten istuisin leipomuksia mussuttamassa perse leviten viikko viikolta.

Enemmän kaipaisin ystävää jonka kanssa leipoa yhdessä. Pienessä perheessä kun tulee harvemmin leivottua, olisi kiva jos voitaisiin yhdessä leipoa ja jutustella, juoda teet/kahvit maistiaisten kanssa ja lopuksi jakaa leivonnaiset keskenämme. Harvemmin vaan nykyään on aikaa tuollaiseen meillä kenelläkään. Nähdään sitten yleensä kahvilassa, kukaan ei joudu emännöimään.

kehopositiivisten juttuja taas

Minulla on sellainen, ihana ystävä.

Ja hän tuo leivonnaisia mukanaan kun tulee luokseni vuorostaan kahvittelemaan.

Kysy vain kuinka paljon......... Oi kuinka monta kertaa olen haaveillut, että taloyhtiössämme asuisi joku ihana mummeli, joka leipoisi minulle kakkuja ja mokkapaloja ja kaikkea....... toivossa on hyvä elää ;o)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen ja ahdistaa aina keksiä tekosyitä miksi en pääse tulemaan.

Miksi et halua mennä?

Viihdyn yksin. En jaksa jutella enää vapaa-ajalla vieraiden kanssa. Perheeni seurasta tykkään eniten. Olen kyläreissujen jälkeen ihan puhki ja tosi väsynyt.

Vierailija kirjoitti:

kehopositiivisten juttuja taas

Höpö höpö. Vielä 1980- ja 90-luvulla oli tapana nuortenkin kesken käydä kahvittelemassa toisten luona eikä se näkynyt samanlaisena paino-ongelmana kuin mitä nyt ihmisillä on. Ennemmin ne jättikokoiset hampparit ja pizzat lihottaa kuin joku kahvipulla.

Kaikki eivät todellakaan liho, jos muutaman kerran vkossa syövät leivonnaisia kahvin kanssa.

Kyllä kait sitä lihoo, jos ei liiku ollenkaan ja ahtaa aina ruokaa sisäänsä.

Ainakin minulla kärsii reilusti syödä peruspulla ja jokin piirakkapalanen useita kertoja vkossa kahvin kanssa, eikä ole perse levinnyt.

En itse pitkänmatkan juoksua ja hiihtoa harrastavana alipainoisena pulkannaruna tosiaankaan laskeskele kaloreita ja pulla kerran-pari viikossa ei muuten tasapainoista ruokavaliota sekoita.

Ihmisillä on nykyään hirveän outo suhtautuminen ruokaan, kauhean monella on tosi äärimmäinen suhtautuminen ruokaan. Jos persse leviää ulos penkistä sillä, että kerran viikossa syö yhden pullan, niin sitten on kyllä siinä perusruokailussa tai aineenvaihdunnassa jotain pahemmanlaatuista häikkää.

Joo sori offtopic.

Kyllä, mukavaa olisi.

Minä leipoisin ja kahvittelisin mielelläni. Mutta kun ystäviä ei ole.

Minulla oli aikoinaan kaveri joka kutsui minut usein luokseen ryyppäämään ja leipomaan. Yleensä se olin minä joka isompana leiposin mutta joskus Pertsakin pääsi yllättämään ja leipoi meikäläiselle kunnon korvapuustit.

- Arska

Sellainen ystävä olisi ihana. Tykkäisin myös leipoa itse enemmän ja kutsua ystävän kahville tai lähteä kylään ja viedä tuliaisiksi leivonnaisia. Olisi mukavaa jutella kahvikupin ääressä ja parantaa maailmaa.

Kunnon possu, namnamnam.