Ukotteko satuihin? Että kaunotar voi muuttaa hirviön prinssiksi rakkaudellaan, esimerkiksi?

Disneyn, Grimmin, Topeliuksen ja H.C. Andersenin sadut pohjautuvat kansantarinoihin, joten miksi en uskoisi?

Esimerkiksi Prinsessa Ruusunen oli elävä prinsessa samoin Lumikki.

Ruususen suku on Von Rosen, jonka jälkeläinen olen itsekin.

Suvuista kertovat myös sellaiset tv-sarjat kuin; Taru Sormusten Herrasta, Harry Potterit ja Got.

Eihän se hirviö edes mikään varsinainen hirviö ollut. Näytti toki tosi rumalta, mutta muuten ihan fiksu tyyppi.

Ja siihen kysymykseesi, niin miksei?

Totuus on monesti tarua ihmeellisempää. Koen nuo satujen opetukset vertauskuvana.

Kyllähän rakastunut ihminen kaunistuu myös muiden silmissä. Sitähän huolehtiikin itsestään ihan eri tavalla, kun on rakastunut.

Uskottavampi satu on hirviö mässyttää, kaunotar väistelee. Lopulta kaunotar jättää sian. Sitten hirviö miettii elämäänsä, ja pelastuu.

Ei voi, jos se hirviö on persoonallisuushäiriöinen, pahasti mt-ongelmainen tai päihteiden väärinkäyttäjä.

Oletan, että tässä haettiin enemmänkin jotain tällaista kuin ulkoiseen olemukseen tai huonoon tyylitajuun puuttumista.

Ulkonäköön voi varmasti vaikuttaa jonkin verran, mutta kumppania ei kyllä pitäisi valita missään projekti- tai pelastusmielessä.

Uskon, nyt ja aina - kävi miten kävi.