Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitko tässä tilanteessa yhteyttä ystävään?
18.10.2019 |
En ole nähnyt ystävääni vuoteen. Olimme aika läheisiä n.20 vuotiaina, nyt 10v myöhemmin yhteydenpidon määrä on laskenut, viime vuosina yleensä vain minä olen kysellyt mitä kuuluu ja yrittänyt järkätä yhteistä tekemistä, ja nyt on ollut pisin tauko näkemisessä koskaan. Ystävä on muutaman kerran perunutkin näitä menoja joita ollaan sovittu. Viimeksi kun näimme olomme oli vähän väkinäistä. Itse olen ainakin muuttunut tosi paljon vuosien aikana, voiko se vaikuttaa siihen ettei osata olla luontevasti enää yhdessä? Minua myös vähän harmittaa se peruminen ja ettei kaveria enää vaikuta kiinnostavan, tämä saa ainakin mut vähän varautuneeksi.
Mulla ei ole kuitenkaan paljon ystäviä, ja kaipaan sitä kun tuntui että viihdymme yhdessä. Toisaalta mietin, että hänellä olisi nyt ollut vuosi aikaa kysellä puolestaan multa että miten menee. Sitä ei ole tapahtunut.
Antaisitko olla?
Kommentit (7)
Mä antaisin olla,kun ei tykätä,ei tupata!
Mun "lapsuudenystävä" sanoi aina että tuu käymään,no mä menin. Sitten soittelin ja taas tuu käymään. (Asuttiin eri kaupungeissa)
Sitten hoksasin ja kysyin mikset sä soita/kirjoita,no ei saa aikaiseksi. Lakkasin käymästä.
Eipä ole soitellut,vieläkään. Kakskyt vuotta jo menny.
Antaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puresix kirjoitti:
Mä antaisin olla,kun ei tykätä,ei tupata!
Mun "lapsuudenystävä" sanoi aina että tuu käymään,no mä menin. Sitten soittelin ja taas tuu käymään. (Asuttiin eri kaupungeissa)
Sitten hoksasin ja kysyin mikset sä soita/kirjoita,no ei saa aikaiseksi. Lakkasin käymästä.
Eipä ole soitellut,vieläkään. Kakskyt vuotta jo menny.
Antaa olla.
Mutta eivät kaikki pidä puhelimessa puhumisesta. Mustakin on mukavinta jutella kasvotusten.
Vierailija kirjoitti:
puresix kirjoitti:
Mä antaisin olla,kun ei tykätä,ei tupata!
Mun "lapsuudenystävä" sanoi aina että tuu käymään,no mä menin. Sitten soittelin ja taas tuu käymään. (Asuttiin eri kaupungeissa)
Sitten hoksasin ja kysyin mikset sä soita/kirjoita,no ei saa aikaiseksi. Lakkasin käymästä.
Eipä ole soitellut,vieläkään. Kakskyt vuotta jo menny.
Antaa olla.
Mutta eivät kaikki pidä puhelimessa puhumisesta. Mustakin on mukavinta jutella kasvotusten.
Ois voinut kirjoittaa kortin,tai kertoa mun siskolle/äidille...ei halunnut.
Kävin kuitenkin säännöllisesti siellä-
puresix kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
puresix kirjoitti:
Mä antaisin olla,kun ei tykätä,ei tupata!
Mun "lapsuudenystävä" sanoi aina että tuu käymään,no mä menin. Sitten soittelin ja taas tuu käymään. (Asuttiin eri kaupungeissa)
Sitten hoksasin ja kysyin mikset sä soita/kirjoita,no ei saa aikaiseksi. Lakkasin käymästä.
Eipä ole soitellut,vieläkään. Kakskyt vuotta jo menny.
Antaa olla.
Mutta eivät kaikki pidä puhelimessa puhumisesta. Mustakin on mukavinta jutella kasvotusten.
Ois voinut kirjoittaa kortin,tai kertoa mun siskolle/äidille...ei halunnut.
Kävin kuitenkin säännöllisesti siellä-
Pyysitkö häntä koskaan sun luo kylään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jätin yhteydenotot "kavereihin" olin aina se joka pisti viestiä. Vaikka aina kun jossain törmättiin he ite sanoivat "ootkin ollu mielessä ja on pitäny ottaa yhteyttä, soitellaan"
Silti ei mitään kuulu ja näkee kuitenkin fb:stä että pitävät muihin kyllä yhteyttä.
Joten, en menetä mitään.
Eräskin ystävä amiksesta, jonka luulin olevani hyvä ystävä. Teki samoin, vikatikki oli kun hän moitti miestäni, jota ei ole nähnyt ja ei tiedä hänestä mitään.
Kerroin tapaturmasta joka sattui kun ajoin itse autoa. Eka kommentti oli 'mitähän miehes sanoo kun rikoit auton'
Sanoin, että "no kysyi kävikö minulle mitään".
Pärjään paremmin kun poistaa negatiiviset ihmiset ympäriltä. Kannattaa kokeilla!
Ja sitäkin mietin että mitä jos tästä ihmisestä yhtäkkiä kuuluukin, miten siihen kannattaisi reagoida? Kuitenkin tunnen vähän mielipahaa tästä erkaantumisesta, mutta ehkä hänelläkin olisi sanottavaa mun käytöksestä, vaikea sanoa kun en tiedä miksi yhteydenpito on mennyt tällaiseksi. Mitä olette itse tehneet vastaavissa tilanteissa?