Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?
Eli onko muut kokeneet selittämättömiä tapahtumia, jotka saavat epäilemään, että on olemassa rinnakkaisuniversumeja, enneaavistuksia, aikahyppelyä tms?
Aloitan kertomalla omat kaksi kokemustani.
Kävimme veljeni kanssa vaateostoksilla, kun näimme vaatekauppaan sisään astuessamme vihaisen, vihreään takkiin sonnustautuneen punahiuksisen naisen, joka huusi myyjälle ja vaati hyvitystä jostain ostamastaan tuotteesta. Menimme toiselle puolelle kauppaa ja hetken päästä näimme naisen rynnistävän ulos kaupasta tuohtuneena. Häneltä putosi lattialle nenäliina, kuitti tai vastaava. Naurahtelimme vähän naisen huonolle käytökselle. Valitsimme veljeni kanssa vaatteet, menimme sovituskoppiin ja päädyin ostamaan yhden paidan. Menimme kassalle. Sydän hyppäsi kurkkuun, sillä kassalla oli käynnissä täysin sama tilanne kuin kauppaan tullessamme. Siinä oli tismalleen sama nainen huutamassa tismalleen samat sanat myyjän vastatessa tismalleen samalla tavalla kuin hetkeä aiemmin. Sitten nainen rynnisti ulos tavalla, jonka olimme jo kerran nähneet. Nenäliina/kuitti putosi jälleen naiselta lattialle. Jokainen yksityiskohta oli identtinen. Veljeni ja minä hätkähdimme tilannetta niin paljon, että puhumme siitä vielä vuosien jälkeenkin.
Ollessani noin 14-vuotias, minulla oli muutaman viikon kausi, jolloin näin edeltävänä yönä unen, joka täsmäsi aina lempisarjani seuraavan jakson kanssa. Osasin aina kertoa perheelleni etukäteen jakson tapahtumat ja jopa repliikit, koska olin ne jo nähnyt unessa. Sarja lopetettiin, joten en tiedä, kauanko tätä olisi jatkunut.
Kommentit (1543)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tätä ilmiötä vastaava tapaus sattui vuosia sitten.
Asuin kerrostalossa, josta oli ainoastaan yksi sisäänkäynti autotien puolella.
Parina päivänä ovikello soi, mutta en ehtinyt avaamaan. Olin jälleen nukkumassa yövuoron jälkeen pitkälle päivään kun ovikelloa soitettiin pitkään, myös koira havaitsi tämän. Pinkaisin katsomaan ikkunasta nähdäkseni talosta poistuvan henkilön/henkilöt.
Ulkona oli tuntematon, vanha pariskunta kävelemässä käsikädessä taloltani pois päin. Jäin seuraamaan tilannetta.
Pariskunta käveli liikennevaloista toiselle puolelle tietä, mutta sen sijaan, että olisivat jatkaneet kävelytietä jompaan kumpaan suuntaan, pariskunta käveli suoraan vanhan, ison liiketilan ohitse.Autotien toisella puolella ei ole mitään kyseistä liikettä ja kävelytietä lukuunottamatta. Liikkeen takana on ainoastaan vanhaa verkkoaitaa, jonka toisella puolella on syvä oja erotamassa vanhaa rautatietä. Ei oikopolkuja, eikä mahdollisuutta kiertää liikettä sen takaa takaisin kävelytielle.
Kyttäilin ikkunassa vielä ties kuinka pitkään, mutta pariskunta ei koskaan tullut takaisin.
Kuka kehtasi miinustaa? :(
Mielestäni tarpeeksi outoa oli jo se, että vanhukset kävelevät yhdessä käsikädessä.
Kulkeminen "ei-minnekään" ja katoaminen on selvästi bugi Matrixissa.
Vakavissaan, olen miettinyt asiaa paljon, enkä ole keksinyt ainuttakaan teoriaa minne vanhukset olisivat voineet mennä ja miksi. Jos jollakin on teoria asiasta niin kuulen mielelläni.
Mitä tulee muiden tarinoihin siitä, että joku sanoo sattumalta omat ajatukset ääneen tai lukee/näkee tv:stä yht'äkkiä omia ideoitansa jne. Tai ilmiöistä, joita jotkut kutsuvat etiäisiksi, sekä mandela efektistä jossakin määrin, olen ajatellut, että kyse on jonkinlaisesta kollektiivisesta tietoisuudesta ja muistista.
Alitajunta kerää jatkuvasti informaatiota ympäristöstä, joka sitten tiivistyy tiettyyn ideaan tai ajatukseen useilla ihmisillä suunnilleen samaan aikaan.
Varmasti suurin osa taiteellisista ihmistä ja miksei vaikka keksijöistäkin on törmännyt siihen, että saa idean ja vain hetkeä myöhemmin tv:n/netin avatessaan huomaa, että samasta aiheesta jukaistiin juuri teos.
Itselläni tämä on pahimmillaan sitä, että kun olen ajatellut kirjoittaa tietystä hetkestä omassa elämästäni (vaikka en kirjailija selvästi olekaan), kunnes huomaan uutta sarjaa tms. katsoessani, että ei prkl, jollain on joko ollut a) identtinen kokemus omani kanssa (jopa läpät, kuten joku aiemmin mainitsi) tai b) olen niin kiinnostava, että joku toisella mantereella on päätynyt vakoilemaan elämääni tehdäkseen siitä taidetta.
Olen päätynyt siihen, että jos haluaa luoda jotain "uutta" ja säilyttää samalla elämänilonsa parempi pitää mediat visusti kiinni.
Sinä olit nukkumassa. Todennäköisesti et siis oikeasti herännyt. Näit unta että heräsit ja että olisit nähnyt nuo ihmiset.
Kollektiivinen alitajunta on totta. Puhutaan myös ihmiskunnan muistina, puhutaan kulttuurihistoriasta. Se ei tarkoita, että luetaan ajatuksia, vaan luetaan aiemmin eläneiden "ajatuksia", taidetta, ja tehdään niistä samansuuntaisia johtopäätöksiä ja muokataan eteenpäin - useilla mantereilla ehkä samaan aikaan. Vertaa Kalevalan Väinämöisen vaikutus Gandalf-hahmoon ja siitä edelleen Dumbledoreen. Joku ei vain herännyt valkoinen liehupartainen tietäjä puhtaassa mielessään, vaan tarina alkoi elää sen kuultuaan kirjailijan mielessä eri tavoin. Ei ole sattumaa että Joulupukillekin kuvitellaan samanlainen parta ja ukko-Jumalalle jota kukaan ei ole nähnyt..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tapahtui kerran koiraa ulkoiluttaessa pelottava tällainen. Lähdin kävelemään tuttua reittiä Helsingissä Arabianrannassa. Oli iltapäivä. Siinä omissa ajatuksissani kuljin, kun yhtäkkiä tajusin, että mutta eihän tämä reitti yleensä näin pitkä ole. No, kuittasin sillä että olen ollut niin ajatuksissani, että siksi ajantaju ei ole ihan normaali. Skarppauduin tarkkailemaan ympäristöäni. No niin, nyt tuttu lintutorni edessä, siitä ei ole kuin jokunen sataa metriä kävelysillalle, jota pääsee polullle joka vie takaisin Arabianrantaan Viikki/Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueelta. Mutta: lintutornin jälkeen polku jatkui ja jatkui, ja mikä hirveintä: lintutorni tuli vastaan uudestaan säännöllisesti. Sillä reitillä ei ole kuin 1 lintutorni, olen sen myöhemmin kävelyillä varmistanut (eikä siellä ole myöskään mitään rengasmaista polkua, jota voisi siltoja ylittämättä pyöriä ympyrää samaa reittiä). Kävelin ja kävelin ja alkoi jo hätäännys iskeä, kun ilta alkoi pimentyä, eikä koirakaan olisi enää halunnut tarpoa. Aina vaan oikealla oli kaislikko, vasemmalla puro/pieni joki, Lammassaaren polku ja lintutorni toistuivat.
Lopulta en epätoivoissani keksinyt muuta, kuin sanoa kuten uskovainen eksäni: "Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä, jos tässä on joku lumous niin katoa". En edes usko Jeesukseen enkä lumouksiinkaan, mutta mitäpä teet jos olet kävellyt 4 tuntia reittiä jonka pitäisi olla alle puoli kilometriä... Jonkun ajan päästä, taas kerran lintutornin kohdalla, tuli vastaan joukko otsalamppujen kanssa juoksijoita (en tosiaan ollut ennen sitä nähnyt yhtäkään ihmistä, mikä myös on outoa, koska tuolla liikkuu yleensä aika paljon ulkoilijoita). Yhtäkkiä tuntui kuin joku painostava tunnelma olisi loppunut, luonnon äänetkin palasivat. Ja nyt löysin sieltä mistä pitääkin, noin parinsadan metrin päästä, vasemmalle puron yli vievän sillan ja siitä pääsin kotiin päin. Kai se oli sitten se vanhojen aikojen "metsänpeitto", ainakin kokemus muistuttaa paljon sen kuvauksia.
Olen varma että sielut jäävät katselemaan maailman menoa, esimerkiksi suihkussa käyntiä seuraa silmä kovana monet haamut.
Sitten kun uusi ihminen tekee syntymää, siellä on vapaa tila sielulle. Syntymään asti kuoresta käydään kovaa tappelua mutta heti kun napanuora on katkaistu, voittajasielu jää uuteen ruumiiseen ja hävinneet jäävät ulvomaan tuskaansa henkimaailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla tapahtui kerran koiraa ulkoiluttaessa pelottava tällainen. Lähdin kävelemään tuttua reittiä Helsingissä Arabianrannassa. Oli iltapäivä. Siinä omissa ajatuksissani kuljin, kun yhtäkkiä tajusin, että mutta eihän tämä reitti yleensä näin pitkä ole. No, kuittasin sillä että olen ollut niin ajatuksissani, että siksi ajantaju ei ole ihan normaali. Skarppauduin tarkkailemaan ympäristöäni. No niin, nyt tuttu lintutorni edessä, siitä ei ole kuin jokunen sataa metriä kävelysillalle, jota pääsee polullle joka vie takaisin Arabianrantaan Viikki/Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueelta. Mutta: lintutornin jälkeen polku jatkui ja jatkui, ja mikä hirveintä: lintutorni tuli vastaan uudestaan säännöllisesti. Sillä reitillä ei ole kuin 1 lintutorni, olen sen myöhemmin kävelyillä varmistanut (eikä siellä ole myöskään mitään rengasmaista polkua, jota voisi siltoja ylittämättä pyöriä ympyrää samaa reittiä). Kävelin ja kävelin ja alkoi jo hätäännys iskeä, kun ilta alkoi pimentyä, eikä koirakaan olisi enää halunnut tarpoa. Aina vaan oikealla oli kaislikko, vasemmalla puro/pieni joki, Lammassaaren polku ja lintutorni toistuivat.
Lopulta en epätoivoissani keksinyt muuta, kuin sanoa kuten uskovainen eksäni: "Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä, jos tässä on joku lumous niin katoa". En edes usko Jeesukseen enkä lumouksiinkaan, mutta mitäpä teet jos olet kävellyt 4 tuntia reittiä jonka pitäisi olla alle puoli kilometriä... Jonkun ajan päästä, taas kerran lintutornin kohdalla, tuli vastaan joukko otsalamppujen kanssa juoksijoita (en tosiaan ollut ennen sitä nähnyt yhtäkään ihmistä, mikä myös on outoa, koska tuolla liikkuu yleensä aika paljon ulkoilijoita). Yhtäkkiä tuntui kuin joku painostava tunnelma olisi loppunut, luonnon äänetkin palasivat. Ja nyt löysin sieltä mistä pitääkin, noin parinsadan metrin päästä, vasemmalle puron yli vievän sillan ja siitä pääsin kotiin päin. Kai se oli sitten se vanhojen aikojen "metsänpeitto", ainakin kokemus muistuttaa paljon sen kuvauksia.
Tai epileptikoilla ilmenevä poissaolokohtaus.
Vierailija kirjoitti:
Olen varma että sielut jäävät katselemaan maailman menoa, esimerkiksi suihkussa käyntiä seuraa silmä kovana monet haamut.
Sitten kun uusi ihminen tekee syntymää, siellä on vapaa tila sielulle. Syntymään asti kuoresta käydään kovaa tappelua mutta heti kun napanuora on katkaistu, voittajasielu jää uuteen ruumiiseen ja hävinneet jäävät ulvomaan tuskaansa henkimaailmaan.
:D mielenkiintoista. Meillä vessan/kylppärin ovi aukeneekin aina hiljaa itsekseen kuin kutsuen peseytyjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tapahtui kerran koiraa ulkoiluttaessa pelottava tällainen. Lähdin kävelemään tuttua reittiä Helsingissä Arabianrannassa. Oli iltapäivä. Siinä omissa ajatuksissani kuljin, kun yhtäkkiä tajusin, että mutta eihän tämä reitti yleensä näin pitkä ole. No, kuittasin sillä että olen ollut niin ajatuksissani, että siksi ajantaju ei ole ihan normaali. Skarppauduin tarkkailemaan ympäristöäni. No niin, nyt tuttu lintutorni edessä, siitä ei ole kuin jokunen sataa metriä kävelysillalle, jota pääsee polullle joka vie takaisin Arabianrantaan Viikki/Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueelta. Mutta: lintutornin jälkeen polku jatkui ja jatkui, ja mikä hirveintä: lintutorni tuli vastaan uudestaan säännöllisesti. Sillä reitillä ei ole kuin 1 lintutorni, olen sen myöhemmin kävelyillä varmistanut (eikä siellä ole myöskään mitään rengasmaista polkua, jota voisi siltoja ylittämättä pyöriä ympyrää samaa reittiä). Kävelin ja kävelin ja alkoi jo hätäännys iskeä, kun ilta alkoi pimentyä, eikä koirakaan olisi enää halunnut tarpoa. Aina vaan oikealla oli kaislikko, vasemmalla puro/pieni joki, Lammassaaren polku ja lintutorni toistuivat.
Lopulta en epätoivoissani keksinyt muuta, kuin sanoa kuten uskovainen eksäni: "Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä, jos tässä on joku lumous niin katoa". En edes usko Jeesukseen enkä lumouksiinkaan, mutta mitäpä teet jos olet kävellyt 4 tuntia reittiä jonka pitäisi olla alle puoli kilometriä... Jonkun ajan päästä, taas kerran lintutornin kohdalla, tuli vastaan joukko otsalamppujen kanssa juoksijoita (en tosiaan ollut ennen sitä nähnyt yhtäkään ihmistä, mikä myös on outoa, koska tuolla liikkuu yleensä aika paljon ulkoilijoita). Yhtäkkiä tuntui kuin joku painostava tunnelma olisi loppunut, luonnon äänetkin palasivat. Ja nyt löysin sieltä mistä pitääkin, noin parinsadan metrin päästä, vasemmalle puron yli vievän sillan ja siitä pääsin kotiin päin. Kai se oli sitten se vanhojen aikojen "metsänpeitto", ainakin kokemus muistuttaa paljon sen kuvauksia.
Tai epileptikoilla ilmenevä poissaolokohtaus.
Voihan se olla. Ei vaan ole todettu epilepsiaa eikä minulla ole koskaan tuota ennen eikä sen jälkeen ollut mitään poissaolokohtaukseen viittaavaa. Muutenkin olen aika tylsän rationaalinen ollut siinä mielessä, että koskaan en koe yleensä mitään "oloja" missään paikoissa, missä jotkut herkemmät kokee tms. Mutta kyllä tuon tapauksen suhteen silti ajattelen, että saa jäädä selittämättömäksi: en sulje pois mitään luonnollisia enkä oikeastaan yliluonnollisiakaan vaihtoehtoja, mutta en myöskään väkisin yritä tunkea kokemusta minkään yhden jutun, kuten vaikka epileptisen poissaolokohtauksen, muottiin, kun kerran ei mitenkään oikeasti jälkeenpäin pysty varmistamaan oliko kyse siitä vai ei. Joka tapauksessa kokemus oli kiinnostava (sen jälkeen kun hätäännyksestä toipui), laittoi miettimään juuri sen tapaisia kuin aloitus, että mitä jos tämä maailma tosiaan onkin jonkinlainen illuusio tai simulaatio tms.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sattunut pari kertaa tilanteita, joiden todennäköisyys on todella pieni. Esim. törmäsin kerran ihastukseeni (eli kyseinen ihminen oli pyörinyt minulla ajatuksissa melko intensiivisesti) sellaisessa paikassa, jossa itse kävin kerran elämässä. Ja jotenkin tuo ihminen oli siellä yhtä aikaa minun kanssani ja käveli suoraan minun luo halaamaan. Saman ihmisen kanssa meillä oli pitkään myös muuten hyvin telepaattinen suhde, jossa ennakoitiin toistemme tilanteet ilman mitään näkyvää viestintää. Näin myös kerran unta hänen kuolleesta siskostaan (en tiennyt siskosta, enkä siitä, että hän oli juuri kuollut), jossa hän kysyi minulta veljensä kuulumisia. Kun myöhemmin näin kuvan tästä siskosta, se vastasi unessa näkemääni naista. Huoh.
Eli uskon, että voimakkaat tunnetilatkin voivat jotenkin laukaista universumiin 'madonreikiä', jotka mahdollistavat outoja yhteyksiä.
Minulla vähän sama juttu, olen törmännyt netti-ihastukseen (tästä on jo pari vuotta eikä olla yhteydessä enään) kaksi kertaa lentokentällä niin että olen juuri poistumassa aulasta / sisäänkäynnistä menossa kotiinpäin. Ihan uskomattoman pieni todennäköisyys törmätä ihmiseen KAKSI kertaa tällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullekin tuli mieleen heti vanhan kansan uskomus metsänpeitosta. Hrr, mikä kokemus sinulla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varma että sielut jäävät katselemaan maailman menoa, esimerkiksi suihkussa käyntiä seuraa silmä kovana monet haamut.
Sitten kun uusi ihminen tekee syntymää, siellä on vapaa tila sielulle. Syntymään asti kuoresta käydään kovaa tappelua mutta heti kun napanuora on katkaistu, voittajasielu jää uuteen ruumiiseen ja hävinneet jäävät ulvomaan tuskaansa henkimaailmaan.
:D mielenkiintoista. Meillä vessan/kylppärin ovi aukeneekin aina hiljaa itsekseen kuin kutsuen peseytyjää.
Asun yksin ja minun makuuhuoneen ovi on vähän sellainen, että se menee toisinaan itsekseen kiinni. Yhtenä yönä minulla oli roskis jäänyt siihen oven taakse ja olin mielestäni sulkenut oven ennen nukkumaanmenoa. Heräsin korvatulppien läpi muka kauheaan kolahdukseen ja siinä hämärässä näytti kuin se ovi olisi valunut hiljaa kiinni. Ekana mielessä heti, että kämpässä on joku ja pomppasin ylös sytytellen valot ja tutkien joka paikan. Ketään ei kuitenkaan ollut ja tovi siinä loppuyönä kesti saada unenpäästä taas kiinni kun kelailin että oliko se ovi itsestään lävähtänyt auki ja kolahtanut roskista vasten. Pitää varmaan hommata jostain joku yökamera että voisi kuvata mitä kämpässä yöllä oikein tapahtuu, jos tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isälläni ja minulla on jonkinlainen telepaattinen yhteys. Samankaltainen kuin täällä ollaan kommentoitu omista lapsista. Aikuisiällä sen lähinnä huomaa siitä, että aina kun soitan isälleni on hän juuri puhunut minusta tai ajatellut itse olla yhteydessä.
Nämä ovat yleensä ihan selitettävissä sillä, että alitajunnassa tuntee toisen toimintatavat. Esim itselläni on vaikea äitisuhde, ja tiedän aika hyvin mihin aikoihin hän tekee mitäkin, millä sanoilla hän puhuu tietyissä tilanteissa, missä mielentilassa hän on, koska olen niin tottunut lapsen roolissa tarkkailemaan näitä. Ja sitten välillä tulee joku ihan hassu "kylmä tunne" ja hetken päästä tulee raivopuhelu. Ihan psykologin kanssa olen näitä käynyt läpi ja se liittyy ihan alitajunnan tapaan käsitellä muistoja "kun ennenkin 5 päivää ennen joulua sillä oli hermoromahdus, niin nytkin on..."
Kyllä, tämä on ihan todellinen ilmiö. Tietyt olosuhteet ovat kohdillaan, esim sataa, on maanantai ja edellisestä tilanteesta x on kulunut tietty aika. Et tiedosta varsinaisesti sitä komboa, mikä se on, mutta alitajunnassa asiat yhdistyvät, synnyttävät tunnemuiston ja samalla tuo kohde, jonka kanssa on "telepaattinen yhteys" toistaa sen toiminnan, mikä näihin olosuhteisiin liittyy. Tuntuu ihmeelliseltä, mutta mieli on aika herkkä.
Vierailija kirjoitti:
Kun Prodigyn Firestarter-biisi ilmestyi ja alkoi soida joka paikassa, niin ihmettelin miksi vanhasta 80-luvun lopun biisistä tuli yhtäkkiä ysärillä hitti. Minulla oli jopa kasarilla nauhoitettujen kasettien joukossa yksi, johon olin kyseistä kappaletta alkanut nauhoittaa radiosta kun kuulin sen eka kerran, mutta jätin sen kesken kun en pitänyt biisistä. Pyörittelin kasetin kynällä alkuun ja nauhoitin päälle WASPin Wild Childin, mutta olin katsonut kohdan huolimattomasti ja Firestarterin ärsyttävä alku kuului nauhalta aina jonkin aikaa ennen Waspia. Kasetti oli rikkoutunut myöhemmin joten en pystynyt tarkastamaan asiaa. Juttu vaivaa hiukan edelleen.
Törmäsin tuohon joskus YouTubessa, prodigy on samplannyt tuon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä vauvapalstalla on ollut muutama keskustelu joita olen lukenut vaikkapa 12.10. Jostain syystä sama keskustelu onkin tavallaan uutena keskusteluna vaikkapa 15.10. Sisältö on täsmälleen sama eikä ketjusta ole poistunut viestejä. Joko se systeemi joka näitä keskusteluja pyörittää tekee tämän virheen tai kyse on samasta ilmiöstä mistä joku jo täällä kirjoittikin: asioiden tuplaantumisesta.
Joskus nuo keskustelut käydään aivan identtisinä uudelleen. Vanhin löytämäni on vuodelta 2006 ja se käytiin uudelleen viime kesänä. Kuinka on mahdollista että nuo keskustelijat ja heidän ajatuksensa ovat tuplaantuneet 12 vuoden jälkeen?
Niin, tämä maailma tosiaan on simulaatio, mutta ei jonkun avaruusolennon tai jumalolennon vaan ihmisten oma. Yksilöllisesti ja kollektiivisesti. On olemassa jotain, se on selvää: energiaa ja hiukkasia. Mutta mitä tarvitaan, jotta energian/aineen "puuro" tulkitaan ihmisten kokemaksi maailmaksi: ihmisen aistillinen ja neurologinen koneisto ja psykologinen ehdollistuminen.Se että joku opet taa lapselle, että se mitä nyt koet aisteillasi on ÄITI, tuo taas ISI ja tuo (lelu) AUTO. Nimetään muodoton aistimusten virta, jaetaan se lokeroihin ja näin luodaan todellisuutta, ihmisen todellisuutta.
Jo tällä planeetalla on paljon olentoja, jotka eivät koe maailmaa samoin kuin ihmiset. Bakteeri ei pysty ymmärtämään sellaisen mittakaavan olentoja kuin ihminen ihan kokonsa takia. Olennot, jotka ei näe, eivät pysty ymmärtämään ihmisten näköaistimuksiin paljolti perustuvaa todellisuutta. Kaikenlaiset olennot luovat oman todellisuutensa siitä, mitä niiden erilaiset aistit välittävät, ja miten niiden fysiologinen koneisto käsittelee ja tulkitsee aistitietoa.
There is indeed a glitch in the matrix. Many glitches. Monen neurologinen koneisto alkaa nykypäivänä kyseenalaistaa tätä ehdollistunutta tulkintaa, että onko se ainoa mahdollinen, onko se totuus tai todellisuus, ja siksi koetaan näitä häiriöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun Prodigyn Firestarter-biisi ilmestyi ja alkoi soida joka paikassa, niin ihmettelin miksi vanhasta 80-luvun lopun biisistä tuli yhtäkkiä ysärillä hitti. Minulla oli jopa kasarilla nauhoitettujen kasettien joukossa yksi, johon olin kyseistä kappaletta alkanut nauhoittaa radiosta kun kuulin sen eka kerran, mutta jätin sen kesken kun en pitänyt biisistä. Pyörittelin kasetin kynällä alkuun ja nauhoitin päälle WASPin Wild Childin, mutta olin katsonut kohdan huolimattomasti ja Firestarterin ärsyttävä alku kuului nauhalta aina jonkin aikaa ennen Waspia. Kasetti oli rikkoutunut myöhemmin joten en pystynyt tarkastamaan asiaa. Juttu vaivaa hiukan edelleen.
Törmäsin tuohon joskus YouTubessa, prodigy on samplannyt tuon.
Niinkö? Mikä se biisi on, ihanaa jos tuo ratkeaisi! Joskus väitin kavereille että sen on pakko olla vanha biisi, mutta minut teilattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun Prodigyn Firestarter-biisi ilmestyi ja alkoi soida joka paikassa, niin ihmettelin miksi vanhasta 80-luvun lopun biisistä tuli yhtäkkiä ysärillä hitti. Minulla oli jopa kasarilla nauhoitettujen kasettien joukossa yksi, johon olin kyseistä kappaletta alkanut nauhoittaa radiosta kun kuulin sen eka kerran, mutta jätin sen kesken kun en pitänyt biisistä. Pyörittelin kasetin kynällä alkuun ja nauhoitin päälle WASPin Wild Childin, mutta olin katsonut kohdan huolimattomasti ja Firestarterin ärsyttävä alku kuului nauhalta aina jonkin aikaa ennen Waspia. Kasetti oli rikkoutunut myöhemmin joten en pystynyt tarkastamaan asiaa. Juttu vaivaa hiukan edelleen.
Törmäsin tuohon joskus YouTubessa, prodigy on samplannyt tuon.
Niinkö? Mikä se biisi on, ihanaa jos tuo ratkeaisi! Joskus väitin kavereille että sen on pakko olla vanha biisi, mutta minut teilattiin.
Tuossa on, keskustelusta löytyy vie tarkempaa tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Olen varma että sielut jäävät katselemaan maailman menoa, esimerkiksi suihkussa käyntiä seuraa silmä kovana monet haamut.
Sitten kun uusi ihminen tekee syntymää, siellä on vapaa tila sielulle. Syntymään asti kuoresta käydään kovaa tappelua mutta heti kun napanuora on katkaistu, voittajasielu jää uuteen ruumiiseen ja hävinneet jäävät ulvomaan tuskaansa henkimaailmaan.
Muuten hyvä teoria, mutta nykyään on elossa enemmän ihmisiä kuin meitä ennen on elänyt, joten mitään tappelua siitä, kuka pääsisi syntymään uudestaan, ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Olen feministi ja onhan siinä ajattelussa todella paljon epäjohdonmukaisuuksia. Törmään niihin ihan päivittäin. Esim suhtautuminen islamiin. Mutta uskon kyllä, että länsimainen, valkoinen heteroseksuaalinen mies on kaiken pahan alku ja juuri.
Unohdit määrittelystäsi lihan syömisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sattui toisen poikani kanssa useamman kerran hänen ollessaan alle kouluikäinen, että ajattelimme jotain satunnaista asiaa yhtä aikaa ja tavallaan aloitimme siitä ääneen keskustelun keskeltä keskustelua. Olin pojan kanssa hyvin läheinen ja meillä on samanlainen ajatuksenjuoksu, joten pistin sen vain telepatian piikkiin. Joskus tosin hätkähdin kun poika alkoi puhua aivan kuin olisi kuullut ajatukseni.
Mulle käy toisen lapseni kanssa usein näin. Ja juuri niin että tuntuu että hän lukee ajatuksiani. Esim. kerran luin puhelimelta laivamatkatarjouksia, lapsi oli leikeissään selkä minuun päin ja kysyy yhtäkkiä innostuneena, ai mennäänkö me laivalle? (Asiasta ei ollut puhuttu mitään lapsen kanssa).
Sikiöaikana lapsen soluja päätyy äidin elimistöön ja niitä on löydetty vuosia myöhemmin mm. äidin aivoista. Olenkin arvellut että lapseni soluista on muodostunut aivoihini joku "vakoiluelin" :D
Tää kuulostaa tutulta. Luin viime viikolla kuolinilmoituksia lehdestä, siis mielessäni, en ääneen. Oli joku Liisa niminen kuollut, niin 2 vuotias lapseni sanoi samalla hetkellä Liisa. Hän luki ajatukseni. Tätä on sattunut aiemminkin mutta en nyt muista esimerkkiä. Lapsen ja äidin välillä voi olla telepaattinen yhteys.
Vierailija kirjoitti:
Mun naapuri on kuorma-autoilija. Sen auto ajaa liikenteessä vastaan niin outoja reittejä, että joko se teleporttaa tai jotain muuta outoa tapahtuu. Ja tosiaan on sillä tavalla maalattu että kaksoiskappaleita ei ole.
Tästä tuli mieleen. Mulla on työmatkaa reilu 50 km yhteen suuntaan, jonka kuljen omalla autolla pikkukaupungista toiseen. Olen ajanut kyseistä matkaa jo yli 10 vuotta, ja matka-aikaa menee kesällä 40 minuuttia rajoitusten mukaan ajellessa. Yhden kerran kuitenkin matkasta katosi jonnekin 20 minuuttia, siis olin perillä 20 minuuttia aikaisemmin kuin normaalisti, vaikka todellakin ajoin rajoitusten mukaisesti koko matkan! Tarkistin jopa kellot, jos auton kello jätättää tms, mutta ei. Ihan oikeassa ajassa oli. En tajua vieläkään, miten tuo oli mahdollista. Lisäksi en ole ikinä onnistunut ajamaan tuota matkaa noin lyhyessä ajassa edes ylinopeuden kanssa kun olen joskus lähtenyt myöhässä töihin syystä tai toisesta.
Etiäisiä olen kokenut useasti. Samoin sellaista, että olen tullut kotiin ja yläkerrasta on kuulunut ihan selkeästi lasten ääniä ja puhetta. Olen ajatellut että lapset ovat tulleet jo koulusta kotiin. Kun tervehydykseeni ei ole vastattu, olen mennyt yläkertaan katsomaan mitä siellä tapahtuu -eikä siellä olekaan ketään.
Kysyisin samaa Juha Sipilästä. Kesätyöntekijät asialla...